Karl Hällström

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karl Theofron Hällström (13. toukokuuta 1860 Varkaus7. syyskuuta 1917 Helsinki)[1] oli suomalainen apteekkari, kuorojohtaja ja säveltäjä.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hällströmin vanhemmat olivat piirilääkäri Sanfrid Theofron Hällström ja Anna Katarina Lovisa Hällström. Hän oli naimisissa vuodesta 1893 Ester Elfvingin (1870–1950) kanssa, joka avioitui miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1920 silloisen tasavallan presidentin K. J. Ståhlbergin kanssa. Hällström tuli ylioppilaaksi 1880 ja valmistui filosofian maisteriksi 1886, farmaseutiksi 1889 ja proviisoriksi 1892. Helsingin Musiikkiopistossa hän opiskeli 1883 ja teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hällström oli apteekkarina Forssassa 1896–1902 ja Viipurissa 1902–1910. Hän toimi useissa apteekkialan yhdistyksissä, mutta myös musiikkielämän eri järjestöissä.[2] Apteekkarin työn ohessa hän harrasti kuorotoimintaa, pianonsoittoa sekä säveltämistä. Hän oli mukana perustamassa Ylioppilaskunnan Laulajia ja toimi kuoron johtajana 1883–84. Hälström oli myös Viipurin Lauluveikkojen johtaja 1905–1907 sekä Viipurin Musiikinystävien, Helsingin Musiikkiopiston ja Suomalaisen Oopperan johtokuntien jäsen.[1]

Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hällström sävelsi noin 20 yksin- ja kuorolaulua ja laati kansanlaulusovituksia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hällström, A J: "Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja XXV". Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon Oy, 1941
  2. a b Helasvuo, Veikko: K. Th. Hällström, s. 231-238. Teoksessa: Ranta, Sulho (toim.), Suomen säveltäjiä. Porvoo: WSOY, 1945.