Emil Forsström
Emil Ferdinand Forsström (12. helmikuuta 1866 Ristiina – 18. toukokuuta 1927[1] Helsinki) oli suomalainen juristi ja kuoronjohtaja. [2]
Forsströmin vanhemmat olivat laamanni Karl Ferdinand Forsström ja Gustava Agata Åberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1885 ja hän suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon 1893. Forsström sai varatuomarin arvon 1896.[2]
Forsström erotettiin vuonna 1916 Viipurin hovioikeuden asessorin virasta, kun hän muiden kanssa vastusti niin sanottua yhdenvertaisuuslakia. Hän joutui Pietariin Krestyn vankilaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Vuodet 1917–1919 hän oli Viipurissa hovioikeudenneuvos ja sen jälkeen 1920–1927 Helsingin raastuvanoikeuden vanhempi oikeusneuvosmies.[3][1]
Forsström oli Ylioppilaskunnan Laulajien johtaja 1889–1891 ja Suomalaisen oopperan johtokunnan puheenjohtaja 1918.[3] Hän kuului vuoden 1899 suureen lähetystöön Ristiinan edustajana.[4]
Forsström oli naimisissa vuodesta 1897 Fanny Charlotta Kyanderin kanssa.[2] Heidän poikansa oli Yleisradion teknillinen johtaja Paavo Arni, vuoteen 1933 Forsström.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin oli, Wikisource
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, palsta 1455
- ↑ Päiviö Tommila: Suuri adressi, s. 311. WSOY, 1999.
| ||||||||||||||
