Selim Palmgren

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Selim Palmgren

Selim Gustaf Adolf Palmgren (16. helmikuuta 1878 Pori13. joulukuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmgren syntyi Porissa vuonna 1878. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin Lyseon lukiossa. Hän alkoi opiskella musiikkia Helsingin musiikkiopistossa syksyllä 1895. Vuonna 1899 Palmgren muutti Saksaan opiskelemaan Ferruccio Busonin johdolla. Palmgrenin opettajiin kuului myös Konrad Ansorge, joka itse oli aikanaan ollut Lisztin oppilas. Vuonna 1910 sai ensiesityksensä Palmgrenin ainoa ooppera, Daniel Hjort. Hän ryhtyi työstämään toistakin oopperaa, Der Student von Prag, mutta se ei koskaan valmistunut.[1] Pian tämän jälkeen Palmgren meni naimisiin oopperalaulaja Maikki Järnefeltin (o.s. Pakarinen) kanssa. Pariskunta asui 19141915 Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Palmgren esiintyi myös Yhdysvalloissa, ja toimi vuosina 1921–26 siellä sävellyksen professorina Rochesterin Eastman School of Musicissa.

Maikki Järnefelt kuoli 1929 aivohalvaukseen sairaalassa saatuaan vakavan sairauskohtauksen Palmgrenin kantaatin Turun lilja kantaesityksen kenraaliharjoituksissa Turun tuomiokirkossa (katso Kimmo Korhonen, Selim Palmgren - Elämä musiikissa, WSOY, 2009). Palmgren solmi vuonna 1930 uuden avioliiton Maikki Järnefeltin suosikkioppilaan, virolaissyntyisen laulajattaren Minna Talvikin (1902–83) kanssa. Vuodesta 1939 lähtien Palmgren toimi Sibelius-Akatemiassa (ent. Helsingin konservatorio) sävellyksen professorina, sitä ennen vuosina 1929–39 pianonsoiton lehtorina.

Palmgren kuoli Helsingissä joulukuussa 1951. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[2] Porin kaupungin musiikkioppilaitos Palmgren-konservatorio on nimetty hänen mukaansa.

Palmgrenin veli oli säveltäjä Allan Palmgren[3].

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmgren sävelsi pianolle yli 300 kappaletta. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kuoroteoksia, viisi pianokonserttoa sekä oopperan Damiel Hjort (1907–1910, suomenkielinen versio 1929 ja kokonaan uudistettu versio 1938), joka perstuu J. J. Wecksellin samannimiseen näytelmään.

Palmgrenin tuotannossa on vaikutteita muun muassa impressionismista. Aikalaiset kutsuivat häntä "Pohjolan Chopiniksi", ja hänen pianotuotantonsa onkin monipuolinen. Osa pianoteoksista on sarjoja, osa yksittäiskappaleita. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat "Kevät" (op. 27), "24 preludia" (op. 17), "Kolmikohtauksinen nokturno" (op. 72) ja "Nuoruus" (op. 28). Ainoa teos kahdelle pianolle on "Maskenball" (op. 36). Paljon soitettu on myös pianokonsertto nro 2, "Virta" (op. 33), joka oli pitkään mm. kuuluisan pianistin Ignaz Friedmanin ohjelmistossa.

Palmgren jatkoi säveltämistä vanhoille päivilleen asti. Esimerkiksi Sonatina (op. 113) ja selloteokset op. 114 ovat syntyneet viimeisinä elinvuosina.

Sävellykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja, s. 119. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6725-4.
  2. Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.
  3. Samat vanhemmat Selim Palmgren, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899, Allan Palmren, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]