Arvid Genetz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Arvi Jännes” ohjaa tänne. 1900-luvulla eläneestä runoilijasta kerrotaan artikkelissa Arvi Emil Jännes.
”Arwi Jännes 55 w. ikäisenä”, Eva Ingmanin maalaama muotokuva vuodelta 1903.

Arvid Oskar Gustaf Genetz (kirjailijanimi Arvi Jännes; 1. heinäkuuta 1848 Impilahti3. toukokuuta 1915 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja kielentutkija sekä senaattori 1901–1905. Genetz julkaisi vain yhden runokokoelman, Muistoja ja toiveita (1889). Hänen tunnetuimmat runonsa ovat Herää Suomi, Karjala ja Väinölän lapset.

Henkilötietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetzin vanhemmat olivat kruununvouti Carl Johan Garbriel Genetz ja Laura Charlotta Ferrin. Säveltäjä Emil Genetz (1852–1930) oli hänen veljensä. Genetz oli vuodesta 1877 naimisissa Julia Eva Maria Arppen kanssa.[1] Perheeseen syntyi kuusi lasta, pojat Juho, Arvi, Niilo ja Paavo sekä tyttäret Laura ja Helvi. Arvid Genetzin lapsenlapsia olivat muun muassa runoilijat Saima Harmaja ja Arvi Emil Jännes, professori Lauri Jännes, arkkitehti Jussi Jännes, mainosohjaaja Martti Jännes ja taidegraafikko Lea Ignatius.

Koulutus ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genetz pääsi ylioppilaaksi 1866, valmistui filosofian kandidaatiksi 1871 ja väitteli tohtoriksi 1877. Hän toimi aluksi suomen ja ruotsin opettajana Helsingin lyseoissa mutta pääsi sitten Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden dosentiksi 1877. Genetz hoiti jonkin aikaa myös professori August Ahlqvistin virkaa, ja hänet valittiin Ahlqvistin kuoltua suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi 1891. Genetzin kilpakumppani viranhaussa oli tämän vanha oppilas E. N. Setälä. Setälä oli vaikuttamassa vuotta myöhemmin siihen, että virka jaettiin kahtia suomen kielen ja kirjallisuuden sekä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professuureiksi. Jälkimmäinen oli enemmän Genetzin alaa, joten hän siirtyi siihen ja Setälä sai suomen kielen ja kirjallisuuden professuurin. Genetz työskenteli professorina vuoteen 1901 asti.

Tutkiakseen suomensukuisia kieliä Genetz teki useita tutkimusmatkoja Vienan Karjalaan ja Siperiaan. Näiltä retkiltään hän toi mitä luultavimmin Suomeen myös kolme naisten nimeä, Outi, Aune ja Heli. Nämä nimet annettiin Genetzin kolmelle lapsenlapselle ensimmäisinä Suomessa, poikkeuksena Julius Krohnin tytär Aune Krohn. Genetziä on pidetty modernin morfofonologian edelläkävijänä, sillä hän kuvasi saamelaiskielten morfologisia vaihteluja tavalla, joka muistutti generatiivisessa kielitieteessä myöhemmin käytettyjä syvä- ja pintarakenteen toisistaan erottavia malleja. Historiallisen kielitieteen alalla hän oli ensimmäinen, joka oivalsi, että saamelaiskielissä oli runsaasti lainoja itämerensuomalaisista kielistä ja että tämä oli avain saamelaiskielten äännehistorian ymmärtämiseen.

Genetz toimi Suomen senaatin jäsenenä ja kirkollisasian toimituskunnan päällikkönä 1901–1905. Hän oli myös Kansanvalistusseuran toimikunnan, Raamatun käännöskomitean, Unkarin tiedeakatemian ja Suomen tiedeseuran jäsen ja toimi viimeksi mainitun puheenjohtajana 1900–1901. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä Genetz toimi melkein koko professoriaikansa.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi (Weilin & Göös 1889)
  • Muutamia Arvi Jänneksen runoja (Kansanvalistusseura 1892)
  • Toukokuun-lauluja (KS 1897)

Tietokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensi tavuun vokaalit suomen, lapin ja mordvan kaksi- ja useampitavuisissa sanoissa (SKS 1896)
  • Kertomus Suojärven pitäjäästä ja matkustuksistani siellä v. 1867 (Suomi-kirjassa; SKS 1870)
  • Kielellisiä muistoonpanoja Kaakkois-Karjalasta (nimellä Arvi Jännes; SKS 1889)
  • Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä (Finska Vetenskaps-Societeten 1891)
  • Lyhyt Kasan’in tatarin kielen kielioppi (1884)
  • Lärobok i finska språkets grammatik (K. E. Holm 1882)
  • Muistutuksia uuden raamatunsuomennoksen kielestä (nimellä Arvi Jännes; WSOY 1887)
  • Neuvoja Suomen kielen opettajille (nimellä Arvi Jännes; Werner Söderström 1886)
  • Ost-permische Sprachstudien (Finsk-ugriska sällsk. 1897)
  • Ost-Tscheremissische Sprachstudien 1 (1889)
  • Ruotsalais-suomalainen sanakirja (nimellä Arvi Jännes; WSOY 1887)
  • Suomalais-ugrilainen đ ensimmäisen ja toisen tavuun vokaalien välissä (SKS 1896)
  • Suomen kieli-oppi (Holm , 1881)
  • Suomen kielioppi (nimellä Arvi Jännes; Werner Söderström 1886)
  • Suomen partikkelimuodot (väitöskirja; Arvid Genetz 1890)
  • Suru- ja muistojuhlassa maaliskuun 14 p:nä 1895 (Fr. ja P. 1895)
  • Tutkimus Aunuksen kielestä (SKS 1884)
  • Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä (SKS 1881)
  • Unkarin ensi tavuun vokaalien suhteet suomalais-lappalais-mordvalaisiin (SKS 1898)
  • Versuch einer karelischen Lautlehre (J. C. Frenckell & Sohn , 1877)

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auerbach, Berthold: Sysmäläinen (salanimellä Kusta Karjalainen; K. E. Holm 1877)
  • Runeberg, Johan Ludvig: Hirvenhiihtäjät (Söderström 1884)
  • Ruotsin valtakunnan laki (Oskar Favénin ja J. G. Sonckin kanssa; SKS 1896)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”Arvi Jännes”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 152–157. Porvoo: WSOY, 1954.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]