Jussi Jännes

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Kaarlo Väinö (Jussi) Jännes (23. maaliskuuta 1922 Helsinki12. maaliskuuta 1967 Las Palmas, Espanja) oli suomalainen maisema-arkkitehti, joka suunnitteli muun muassa Espoon Tapiolan ulkoalueet.[1][2]

Genetz-sukuun kuuluneen Jänneksen vanhemmat olivat maatalouspoliitikko, lähettiläs, professori ja MTK:n puheenjohtaja Juho Jännes ja Suomen sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Liljeström. Hänen sisaruksiaan olivat professori Lauri Jännes (1917–2002) ja taidegraafikko Lea Ignatius (1913–1990). Jännes kirjoitti ylioppilaaksi 1942, valmistui hortonomiksi Lepaan puutarhaopistosta 1948 ja jatkoi opintojaan Ruotsissa ja Tanskassa. Suomeen hän palasi 1955 Kööpenhaminan Kuninkaallisesta taideakatemiasta, suorittamatta siellä kuitenkaan loppututkintoa. Arkkitehtina Jännes aloitti Aarne Ervin toimistossa, jonka ehdotus voitti Espoon Tapiolan suunnittelukilpailun. Työskenneltyään kaksi vuotta Erville Jännes siirtyi vuodeksi Tapiolaa rakennuttaneen Asuntosäätiön palvelukseen. Hänen 1958 perustamansa oman suunnittelutoimiston ensimmäisiä töitä olivat juuri Tapiolan ja Turun yliopiston ulkoalueet. Tapiolaan Jännes suunnitteli kymmenen vuoden aikana kaiken kaikkiaan yhteensä yli 80 kohdetta, kuten keskeiset avoimet puistoalueet Silkkiniitty ja Leimuniitty. Myöhemmin hän suunnitteli muun muassa Rovaniemen Korkalovaaran ja Jyväskylän Viitaniemen alueita, Alkon Rajamäen tehtaiden pihat Nurmijärvellä, Helsingin yliopiston kirjaston laitosten ulkoalueet Asikkalan Urajärvellä, monia voimalaitosten pihoja sekä yhtenä viimeisistä töistään Saimaan kanavan ympäristöä.[1]

Jännes oli Suomen ensimmäisiä maisema-arkkitehteja, jotka keskittyivät pelkästään suunnitteluun, kun aiemmin puutarha-arkkitehdeilla oli ollut tapana myös rakentaa itse suunnittelemansa kohteet. Hän kehitti omintakeisen esitystyylin suunnitelmilleen, jonka esikuvana on pidetty hänen tanskalaista opettajaansa Carl Theodor Sørenseniä. Hänen arvellaan saaneen vaikutteita myös Brasílian maisemasuunnittelija Roberto Burle Marxilta ja amerikkalaiselta Thomas Churchiltä. Jänneksen suunnitelmiinsa sisällyttämiä laajoja nurmialueita ja eksoottisten kasvien käyttöä kritisoitiin aikanaan Suomessa, mutta hän sai myös seuraajia kuten Maj-Lis Rosenbröijer. Hänen vaikutuksensa alan opettajana ja kehittäjänä myös laajemmin oli merkittävä.[1]

Jännes opetti Teknillisessä korkeakoulussa ja oli Suomen Puutarha-arkkitehdit ry:n puheenjohtaja 1964–1966.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ria Ruokonen: ”Jännes, Jussi (1922-1967)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 574–575. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Jussi Jännes Arkkitehtuurimuseon sivuilla Viitattu 10.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]