Kultalevy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee levymyyntiä. Skandaalin albumista katso Kultalevy (albumi).

Kultalevy on kolmanneksi korkein äänitteiden myyntilukujen perusteella myönnettävä palkinto. Muita palkintoja ovat hopea-, platina- ja timanttilevy. Palkintoon vaadittavat myyntimäärät vaihtelevat maittain sekä äänitetyypin perusteella (single, albumi, video), eivätkä kaikki palkinnot ole käytössä kaikissa niitä myöntävissä maissa. Palkinto on äänitekohtainen.

Hopealevy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopealevy on käytössä Britanniassa, jossa se myönnetään singlejulkaisulle 200 000 kappaleen ja albumille 60 000 kappaleen myynnistä.lähde?

Ranskassa Syndicat National de l’Édition Phonographique (SNEP) -organisaation jakamista albumien ja singlejen hopealevyistä luovuttiin heinäkuussa 2009.[1]

Kultalevy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isossa-Britanniassa BPI myöntää kultalevyn 100 000 albumin ja 400 000 singlen myynnistä (2006). Yhdysvalloissa RIAA myöntää kultalevyn puolesta miljoonasta myydystä äänitteestä (2006).

Kultalevy Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kultalevy on Musiikkituottajat ry:n myöntämä musiikkilevypalkinto, jonka koti- tai ulkomainen artisti tai yhtye voi saada Suomen single- tai albumimyyntinsä perusteella. Kultalevy lanseerattiin vuonna 1971, ja Suomessa ensimmäisen kulta-LP:n vastaanotti Tapani Kansa. Ensimmäisen ÄKT ry:n myöntämän singlekultalevyn vastaanottivat Danny ja Armi Aavikko levytyksestään ”Tahdon olla sulle hellä”.

Jo ennen vuotta 1971 jaettiin kultalevyjä, mutta silloin asialla ei ollut ÄKT ry vaan suomalaiset levy-yhtiöt, jotka myönsivät omille artisteilleen kultalevyjä. Suomessa ensimmäisen vastaanotti vuonna 1955 Annikki Tähti, kun hänen singlensä ”Muistatko Monrepos'n” oli myynyt 30 000 äänitettä. Ensimmäinen kultalevyn saanut miesartisti oli Mauno Kuusisto vuonna 1961. Hänen laulunsa ”Kertokaa se hänelle” on 47 000 kappaleen myynnillä myydyin kotimainen single Suomessa[2].

Kultalevyn, kuten muidenkin myyntilukupalkintojen myöntämiseen oikeuttaa tukkumyynti, eli se, paljonko kauppiaat ostavat levyä varastoon. Esimerkiksi Popstars-bändi INDX myi platinaa, vaikka asiakkaille ei siirtynyt edes kultalevyyn oikeuttavaa levymäärää.lähde?

Myöntämisrajat singleille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 17.9.1971: 20 000 äänitettä
  • 1.7.1973: 10 000 äänitettä
  • 1.1.1991: 5 000 äänitettä
  • 1.1.2014: 20 000 äänitettä (2 000 000 striimiä)

1. tammikuuta 2010 lähtien on laskettu myös digitaaliset lataukset. 1. tammikuuta 2014 jälkeen julkaistujen singlejen kohdalla mukaan lasketaan myös striimaukset. Sata striimausta vastaa yhtä myytyä kappaletta. Vuonna 2013 julkaistujen singlejen kohdalla striimaukset lasketaan takautuvasti eri kaavalla.[3]

Myöntämisrajat albumeille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 17.9.1971: 30 000
  • 1.7.1973: 15 000
  • 1.10.1975: 25 000
  • 1.1.1994: 20 000
  • 1.1.2001: 15 000
  • 1.1.2008: 15 000 (kotimaiset), 10 000 (ulkomaiset)
  • 1.1.2010: 10 000

1. tammikuuta 2010 lähtien mukaan on laskettu kokonaiset albumilataukset. 12. marraskuuta 2014 lähtien on mukaan laskettu myös albumien kappaleiden striimauksista lasketut määrät.[3]

Platinalevy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isossa-Britanniassa BPI myöntää platinalevyn 300 000 albumin tai 600 000 singlen myynnistä (2006). Yhdysvalloissa RIAA myöntää platinalevyn miljoonasta myydystä äänitteestä (2006).

Platinalevy Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa platinalevy ja sen kerrannaiset (tupla- ja triplaplatina) on korkein äänitteiden myyntilukujen perusteella myönnettävä palkinto. Palkinnon myöntää äänitetuottajien kattojärjestö Musiikkituottajat – IFPI Finland, ja sen voi saada mistä maasta tahansa kotoisin oleva artisti tai yhtye. Myyntinä huomioidaan sekä tallenne- että latausmyynti. Albumimyynnin platinaraja Suomessa on 20 000 kappaletta ja singlen, musiikkiraidan, DVD-levyn tai EP-levyn 10 000 kappaletta[4].

Platinalevy kehitettiin 23. elokuuta 1976 timanttilevyn palkinnon yläpuolelle. Aluksi titteli myönnettiin, jos äänitettä oli myyty yli 100 000 kappaletta. Vuonna 1989 timanttilevytitteli poistettiin, ja platinalevyn rajaa alennettiin.[4] Suomen ensimmäinen platinalevy oli Erkki Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa.[5] Platinalevyn kuten muidenkin myyntilukupalkintojen myöntämiseen oikeuttaa pelkkä tukkumyynti eli se, paljonko kauppiaat ostavat levyä varastoon.

Platinalevyn myöntämisrajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timanttilevy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa RIAA myöntää timanttilevyn kymmenestä miljoonasta myydystä äänitteestä (2006).

Timanttilevy Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timanttilevy oli Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajien (nykyinen Musiikkituottajat – IFPI Finland ry) myöntämä palkinto, jonka minkä tahansa maalainen artisti tai yhtye saattoi saada albumimyynnin perusteella. Timanttilevy lanseerattiin 1. lokakuuta 1975. ja se myönnettiin, mikäli äänite myi 50 000 kappaletta. Timanttilevyn palkinnon yläpuolelle otettiin käyttöön platinalevy 23. elokuuta 1976. Vuonna 1989 timanttilevyluokitus poistettiin, samalla kun platinalevyn myöntämisraja alennettiin 50 000 kappaleeseen.[4] Ensimmäisen timanttilevyn vastaanotti Fredi albumistaan Niin paljon kuuluu rakkauteen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Comment le SNEP décerne les certifications ? (Arkistoitu linkki) Snepmusique.com. Syndicat National de l’Édition Phonographique. Viitattu 9.2.2016. (ranskaksi)
  2. Suomessa myydyimmät kotimaiset äänitteet Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat. Viitattu 20.9.2010.
  3. a b Kultalevyjen myöntämisrajat Musiikkituottajat - IFPI Finland ry. Viitattu 9.2.2016.
  4. a b c d Kulta- ja platinalevyt - Myöntämisrajat Musiikkituottajat. Viitattu 5.1.2013.
  5. a b Jake Nyman: Pomus - 1970–1979 pomus.net. Viitattu 6.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]