Fredi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fredi
Matti Siitonen esiintymässä elokuussa 2014
Matti Siitonen esiintymässä elokuussa 2014
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Kalevi Siitonen
Syntynyt23. heinäkuuta 1942
Mikkeli
Kuollut23. huhtikuuta 2021 (78 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Muusikko
Taiteilijanimi Folk-Fredi, Fredi
Laulukielet suomi
Tyylilajit iskelmä, folk, disko (1978)
Soittimet laulu
Yhtyeet Kivikasvot
Fredi ja Ystävät

Matti Kalevi Siitonen, taiteilijanimeltään Fredi (23. heinäkuuta 1942 Mikkeli23. huhtikuuta 2021 Helsinki[1][2]), oli suomalainen viihdetaiteilija ja muusikko. Fredi julkaisi 13 studioalbumia, useita kokoelmia ja singlejä, joista kultalevyrajan ylittäneitä on myyty yli 177 000 kappaletta.[3]

Fredin yksi tunnetuimmista kappaleista on Juha Vainion sanoittama ”Kolmatta linjaa takaisin”. Muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Pieni nukke”, ”Milloinkaan en löydä samanlaista”, ”Vippaa mulle viitonen”, ”Puhu hiljaa rakkaudesta”, ”Avaa sydämesi mulle” ja "Pump pump".

Fredi edusti kahdesti Suomea Eurovision laulukilpailussa.[4] Äänialaltaan Fredi oli tenori.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelissä syntynyt Matti Siitonen muutti lapsuudessaan isänsä mukana Riihimäen kautta Hämeenlinnaan,[5] jossa hän tutustui 1950-luvun lopulla tulevaan suomalaisen musiikin sanoittajalegendaan ja yhteistyökumppaniinsa Veikko ”Vexi” Salmeen.[6] Hämeenlinnassa Siitonen tutustui myös muutamiin muihin rockmusiikkia harrastaneisiin nuoriin miehiin ja alkoi opetella kitaran soittamista.[5] Hän myös kävi vuoden verran opiskelemassa kontrabasson soittamista musiikkiopistossa.[7] Hämeenlinnan Lyseossa opiskellut Siitonen opittiin tuntemaan erinomaisena uimarina ja hyvänä laulajana.[6]

Vuonna 1960 Siitonen perusti Five Pennies -nimisen folkmusiikkiyhtyeen, joka esiintyi satunnaisesti Hämeenlinnassa ja sen lähiympäristössä saavuttamatta kuitenkaan merkittävää mainetta.[5] Siitonen myös soitti Hämeenlinnassa Kauko Viitamäen orkesterissa, ja hän kävi erään kitaristikaverinsa kanssa säestämässä saksalaista pianistia hämeenlinnalaisravintola Hälläpyörässä.[7] Siitonen valmistui ylioppilaaksi keväällä 1964 ja ehti toimia lyhyen aikaa ravintolamuusikkona ennen kuin lähti saman vuoden syksyllä suorittamaan asevelvollisuuttaan.[5]

Armeija-aikana Siitosta alettiin kutsua Frediksi, koska hänen koettiin muistuttavan vantteran ulkoisen olemuksensa perusteella Kiviset ja Soraset -piirrossarjan Retu Kivistä eli Fred Flintstonea. Sittemmin Siitonen otti lempinimekseen tulleen Fredin myös taiteilijanimekseen.[5] Savon prikaatissa Mikkelissä varusmiespalveluksensa aloittanut Siitonen suoritti Reserviupseerikoulussa Haminassa vuonna 1965 reserviupseerikurssin 118. Samalla kurssilla hänen kanssaan olivat musiikkia harrastaneet Georg Dolivo, Ismo Sajakorpi ja Ilkka Lähteenmäki.[8] Nämä toisiinsa tutustuneet kurssitoverit perustivat The Stone Faces -viihdyttäjäkvartetin, joka tuli myöhemmin tunnetuksi suomennetulla nimellä Kivikasvot.[5]

Sajakorpi järjesti nelikolle koe-esiintymisen levy-yhtiö Musiikki-Fazerin silloisen tuotantopäällikön Toivo Kärjen luo. Koko yhtyeen sijasta Kärki kiinnostui kunnolla nimenomaan Siitosesta, joka lauloi korkealla tenoriäänellä. Kohtaaminen Kärjen kanssa johti siihen, että Siitosesta tuli taiteilijanimen Folk-Fredi saanut artisti. Marraskuussa 1965 hän pääsi levyttämään kappaleen ”Roskisdyykkarin balladi”, joka oli Dolivon suomennos hollantilais-ruotsalaisen trubaduurin Cornelis Vreeswijkin laulelmasta. Hieman myöhemmin samana vuonna Siitonen pääsi myös mukaan Kivikasvojen esikoislevytykseen ”Tuhon partaalla”. Molemmat kappaleet liittyivät kiinteästi kevyessä musiikissa tuolloin yleiseen folksuuntaukseen. Näiden jälkeen Siitonen teki taiteilijanimellä Folk-Fredi vielä pari äänitettä.[5]

1960-luvun puolivälissä Siitonen keikkaili kotiseutunsa tanssilavoilla osana ”hämeenlinnalaiskoplaa”, johon kuuluivat hänen lisäkseen Vexi Salmi, Irwin Goodman, Markku Veijalainen, Kai Hyttinen ja Tapani Lehikoinen eli Eddy.[6] Siitonen on kertonut, ettei hänen ja toisen hämeenlinnalaisen ”protestilaulajan” Irwin Goodmanin välille syntynyt minkäänlaista kilpailutilannetta.[7]

Fredi maaliskuussa 1967 valmiina Euroviisuihin.

Siitosen itsensä vieroksuma etuliite jäi pois hänen taiteilijanimestään, kun hänet kelpuutettiin alkuvuodesta 1967 Suomen euroviisukarsintaan esityksillään ”Varjoon – suojaan” ja ”Oi tuntematon”. Niistä ensin mainittu Lasse Mårtensonin säveltämä kappale valittiin edustamaan Suomea Wienissä järjestettyyn Eurovision laulukilpailun finaaliin. ”Varjoon – suojaan” ei menestynyt finaalissa;[5] se jäi 12:nneksi.[9] Kappale kuitenkin teki esittäjästään tunnetun kotimaassaan.[5]

Fredin ensimmäinen varsinainen menestyskappale oli syksyllä 1967 Juha Vainion tekstittämä brittiläislähtöinen ”O.Y. sanoi hän, P.A.”, jota seurasi heti perään balladi ”Silmäsi odottavat minua”. Keväällä 1968 Fredi levytti kappaleen ”Kolmatta linjaa takaisin”, josta tuli hänen ensimmäinen kunnolla klassikon aseman saavuttanut levytyksensä.[5] Fredi on muistellut laulaneensa kappaletta sen levytystilanteessa omasta mielestäänkin ehkä liian sofistikoidusti, ja että joko sen tuottaja Jaakko Borg tai sen sovittaja Nacke Johansson oli pyytänyt Frediä lisäämään tulkintaansa ”särmää”. Kertomansa mukaan Fredi oli noudattanut saamaansa pyyntöä, ja ”siitä tuli sitten semmoinen….”.[7]

Hieman myöhemmin samana vuonna Fredi levytti hiteiksi muodostuneet kappaleensa ”Milloinkaan en löydä samanlaista” ja ”Pieni nukke”, jotka julkaistiin samalla singlelevyllä. Levystä tuli yksi vuoden 1968 eniten myydyistä singleistä Suomessa.[5] Fredi pääsi esiintymään myös näyttelijänä vuonna 1968 valmistuneessa draamaelokuvassa Vihreä leski. Tässä Jaakko Pakkasvirran esikoisohjauksessa Fredin roolihahmona oli Sam Tietäväinen -niminen nuori sosiologi.[10][11] Fredin vuoden 1969 levytyksiä olivat muun muassa kappaleet ”Se päivä tulee kerran” ja ”Ota ja omista”. Samana vuonna myös ilmestyi hänen ensimmäinen varsinainen sooloalbuminsa Fredi,[12] joka sisälsi pelkästään ulkomaista alkuperää olevaa musiikkia lukuun ottamatta kappaletta ”Varjoon – suojaan”.[13]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredin levytysura jatkui vuosikymmenen vaihduttua vuonna 1970 singlellä Sympatiaa / Sun kanssas kohtaan huomisen. Seuraavana vuonna[12] hänen menestyskappaleekseen nousi suomenkielinen versio ranskalaissäveltäjä Francis Lain elokuvaiskelmästä ”Rakkaustarina”.[5] Suomenkieliset sanat kappaleeseen teki Fredi itse, ja ”Rakkaustarinan” levyttivät samalla sanoituksella myös Eino Grön, Tapani Kansa, Tapio Heinonen ja Seija Simola. Eräs menestyneimmistä Fredin suomentamista käännöskappaleista oli Johnnyn vuonna 1970 levyttämä unkarilaislähtöinen sävelmä ”Ihana aamu”.[7] Soolouransa ohella Fredi jatkoi aktiivisesti mukana Kivikasvoissa, jotka aloittivat heti 1970-luvun alussa televisiossa oman musiikkishown, joka sai valtavasti katsojia.[5]

Fredin vuoden 1972 singlelevyjä olivat Kun rakkaus voittaa / Vippaa mulle viitonen, Puhu hiljaa rakkaudesta / Yksin oon tietenkin ja Niin paljon kuuluu rakkauteen / Isä kulje hitaammin.[12] Näiden singlejen kappaleista kaikki lukuun ottamatta levytystä ”Puhu hiljaa rakkaudesta” otettiin mukaan samana vuonna julkaistulle Fredin albumille Niin paljon kuuluu rakkauteen. Sen kaikki 12 iskelmää olivat ulkomaisia käännöksiä.[14] Albumia myytiin 58 000 kappaletta, ja Fredi palkittiinkin sen myyntilukujen perusteella sekä kulta- että platinalevyillä vuonna 1974.[15]

Vuonna 1973 Frediltä ilmestyi single Rakkauden sinfonia / Muukalainen.[12] Sen kappaleista jälkimmäinen oli käännösversio brittimuusikko David Bowien hitistä ”Starman”, jonka sanoitus käsittelee Fredin läheisekseen kokemaansa aihepiiriä eli avaruutta. Fredi on kuvaillut ”Starman”-kappaletta seuraavasti: ”Siinä on poikkeuksellinen rakenne ja vielä sitäkin poikkeuksellisempi hyvä sävellys, joka sitä paitsi on täyttä iskelmää. Aika epätavallista Bowiea siis. Iskelmälle tyypillisesti Bowie oli ideoinut Starmaniin myös hyvät sointurakenteet.”[16]

Laulamisen ohessa Fredi ryhtyi myös säveltämään musiikkia.[5] Vuonna 1973 julkaistulle Fredin Rakkauden sinfonia -albumille päätyikin seitsemän ulkomaalaisperäisen kappaleen (mukaan lukien ”Rakkauden sinfonia” ja ”Muukalainen”) lisäksi viisi Fredin omaa sävellystä: ”Tulen vielä takaisin”, ”Luokkasormus”, ”Tahdon kotiin matkaltain”, ”Istun ullakolla yksinäin” ja ”Kun syömmes särkynyt on”.[17] Albumia Rakkauden sinfonia myytiin 27 800 kappaletta, ja Fredille myönnettiin siitä kultalevy vuonna 1976.[15]

Fredi ja Ystävät vuoden 1976 Eurovision laulukilpailussa.

Vuonna 1974 Fredi sijoittui säveltämällään ja esittämällään ”Avaa sydämesi mulle” -kappaleellaan Syksyn sävel -kilpailussa toiseksi sekä myös nousi suosikkitilastojen ykköseksi.[5] Fredi on muistellut menestyskappalettaan tähän tapaan:

”Olin tehnyt Syksyn säveltä varten kaksi kappaletta. Minusta se toinen, Elämäni nainen, oli se hieno piesi… Lähdin Espanjaan lomalle, jonnekin Kanariansaarille. Sinä aikana levy-yhtiö oli sisäisesti äänestänyt, minkä kappaleen ne lähettää. Ja kun mä kuulin, että se on Avaa sydämesi mulle, mä olin ihan että, eijei… Mutta luojan kiitos ne teki tällaisen ratkaisun! Nacke teki hyvän ja yksinkertaisen sovituksen.”[7]

Samana vuonna 1974 Frediltä ilmestyi albumi Avaa sydämesi mulle, jota myytiin yhteensä 59 600 kappaletta.[15] Nimikkokappaleensa lisäksi albumin sisällöstä Fredin omia sävellyksiä olivat laulut ”Elämäni nainen”, ”Niin käy haaveiden” ja ”Rakkaus syttyy – rakkaus sammuu”. Albumin käännösiskelmiä olivat muun muassa ”Se oli silloin”, ”Tänään huipulla” ja ”Vihreät niityt”.[18] Avaa sydämesi mulle -albuminsa nopean ja suuren myyntimenestyksen ansiosta Fredille myönnettiin siitä kulta- ja platinalevyt jo vuoden 1974 aikana.[15] Samana vuonna Fredi perusti kommandiittiyhtiönsä Ohjelmatoimisto Matti Siitosen.[7]

Fredin vuoden 1975 albumi sai nimekseen Rakkauslauluja.[5] Sen aloituskappale ”Rakkauslaulu” oli jälleen Fredin omaa sävellystuotantoa, samoin kuin albumille päätyneet laulut ”Kotikaupunki”, ”Kun ilta hämärtyy”, ”Joskus vielä oikein opin elämään”, ”Ethän viivy myöhään” ja ”Saarnaaja”. Rakkauslaulujen käännöskappaleisiin kuului esimerkiksi ”Vasten auringon siltaa”, josta Katri Helena levytti hittiversionsa samana vuonna.[19] Albumia myytiin 32 200 kappaletta, ja siitäkin Fredi sai kultalevyn vuonna 1976.[15] Kaikkiaan Fredin neljää albumia myytiin vuosina 1974–1976 yhteensä lähes 200 000 kappaletta.[20]

Vuoden 1976 keväällä Fredi valittiin toistamiseen edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuun sävellyksellään ”Pump pump”.[5] Tällä kertaa hän esiintyi johtohahmona kokoonpanossa Fredi ja Ystävät (englanniksi Fredi & The Friends). Ryhmän muut jäsenet olivat Titta Jokinen, Anneli Koivisto, Irma Tapio, Aimo Lehto ja Antti Hyvärinen.[9] ”Pump pump” jäi Haagissa pidetyssä finaalissa 11:nneksi, mutta menestyi Suomen markkinoilla kohtuullisesti.[5]

”Pump pump” -kappaleen esityksiin koreografian suunnitellut tanssinopettaja Aira Samulin on kertonut kehittäneensä muotinäytöksiä varten Pump, pump -discotanssin noin vuonna 1975. Koska discotanssille oli ominaista yksin tanssiminen, halusi hän luoda jotain, millä tanssijat pääsisivät keskenään fyysisesti kosketuksiin. Samulin kehittikin tanssimuodon, jossa tanssijoiden takapuolet osuivat toisiinsa. Tällainen liikehdintä otettiin sittemmin mukaan juuri ”Pump pump” -kappaleen esityksiin.[21] Fredi ja Ystävät herättivät tuoreeltaan koreografioineen runsaasti keskustelua, ja monien mielestä heidän esityksensä oli liian rohkea perinteiseen eurooppalaiseen laulukilpailuun.[9] Kappaletta ja sen lavakoreografiaa on myöhemmin alettu pitää tyyppiesimerkkinä Euroviisuihin liitetystä huonosta mausta, ja esitykselle on ajan mittaan naurettu sekä hyväntahtoisesti että ilkeämielisesti.[22]

1970-luvun loppupuolella Frediltä ilmestyi vielä kolme iskelmäalbumia: Laula kanssain (1976), Jokaiselle joku on kai rakkain (1977) ja Tänään Fredi (1978). Vuonna 1977 julkaistulla Fredin joulumusiikkialbumilla Joulu, joulu on taas lauloi myös hänen tyttärensä Hanna-Riikka Siitonen.[12] Fredin ensimmäiset kokoelma-albumit olivat vuonna 1978 ilmestynyt Parhaat päältä[23] sekä sen jatkoksi seuraavana vuonna julkaistu Parhaat päältä 2.[24]

Myös muut suomalaisartistit alkoivat levyttää 1970-luvulta lähtien Fredin säveltämiä kappaleita. Niitä ovat esimerkiksi Markku Aron vuonna 1975 levyttämä luonnonsuojeluhenkinen ”Katso luontoa ja huomaa”, taiteilijanimellä Hanne esiintyneen Eija Höynälän laulama hittikappale ”Hän on mun” vuodelta 1977, Katri Helenan euroviisufinaalissa Israelissa vuonna 1979 tulkitsema ”Katson sineen taivaan” ja Reijo Taipaleen menestysiskelmiin lukeutuva ”Niittykukkia” vuodelta 1989.[5]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 Frediltä julkaistiin albumi Elämä on ihanaa. Hän osallistui samannimisellä kappaleella saman vuoden Syksyn sävel -kilpailuun ja sijoittui kolmanneksi. Vuonna 1987 Frediltä ilmestyi Maan valitus -niminen albumi, joka toteutettiin yhteistyössä muusikkoveljesten Matti ja Teppo Ruohosen ja heidän levy-yhtiönsä M&T Productionin kanssa.[5] Fredin mielestä albumin kreikkalaishenkinen nimikkokappale oli yksi hänen onnistuneimmista kappaleistaan lauluntekijänä.[7] 1980-luvun loppupuolella televisiossa alkoi suosituksi tullut lauluohjelma Neljän tuulen tiellä, jota Fredi teki yhdessä Kai Hyttisen[6] ja Olli Ahvenlahden kanssa.[7]

Fredi esiintyi presidentti Maran roolissa Ere Kokkosen ohjaamassa vuonna 1994 valmistuneessa elokuvassa Vääpeli Körmy – taisteluni.[25] Seuraavana vuonna Kokkonen perusti Komediateatteri Areenan, ja Fredistä tuli sen revyiden keskeisimpiä esiintyjiä.[7] Vuosina 1995 ja 1996 Fredi lauloi Savonlinnan oopperajuhlilla Aulis Sallisen säveltämässä Palatsi-oopperassa seremoniamestari Käen roolissa.[26][27] Fredi esiintyi Sallisen toisenkin oopperan – Punaisen viivan – esityksissä Jyväskylässä Pastorin roolissa vuonna 2000.[7]

Ikänsä karttuessa Fredi vähensi määrätietoisesti keikkailuaan. Vuonna 1995 hän teki paluun levymarkkinoille albumillaan Tuuli kuvia kuljettaa. Vuonna 2002 Fredin 60-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin CD-kokoelma Kaikki parhaat, joka sisälsi aiemmin julkaistujen kappaleiden lisäksi myös hänen kolme uutta sävellystään. Fredi jatkoi esiintymistään Kivikasvojen kanssa soolouransa ohessa uudella vuosituhannellakin.[5] Fredi konsertoi vuonna 2003 Petri Laaksosen ja Pepe Willbergin kanssa Poptenorit-triossa.[28] Vuonna 2005 Frediltä ilmestyi pelkästään cover-versioita sisältänyt albumi Muuttuvat laulut. Hänen viimeinen albuminsa Soittaja julkaistiin vuonna 2007.[29]

Fredi pääsi esiintymään jälleen elokuvanäyttelijänä, kun hänet otettiin mukaan vuonna 2006 valmistuneeseen Aku Louhimiehen ohjaamaan elokuvaan Valkoinen kaupunki[12], jossa hän näytteli eläinkauppiasta. Samassa elokuvassa esiintyi myös Fredin tytär Hanna-Riikka Siitonen, jonka roolihahmona oli ”hymyilevä nainen”.[30] Vuosina 2007 ja 2008 Fredi esiintyi Lahden kaupunginteatterissa Cats-musikaalissa Vanhan Kissan roolissa.[7]

Vuonna 2010 Fredi alkoi isännöidä kuusiosaista Suomi TV:n keskusteluohjelmaa Fredin Vieraana.[31] Siinä Fredi keskusteli tunnettujen suomalaisten kanssa sekä lauloi ikivihreitä kappaleita. Toisinaan ohjelman vieraatkin lauloivat.[32] Ohjelman avausjaksoon Fredi oli kutsunut vieraakseen sanoittaja Vexi Salmen.[31] Fredin vieraana -ohjelman toisena vakiokasvona esiintyi pianisti Tessa Virta.[32] Ohjelma sai myöhemmin jatkotuotantokauden.

Fredi on esiintynyt ääninäyttelijänä animaatioelokuvan Notre Damen kellonsoittaja suomenkielisessä versiossa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siitonen oli naimisissa vuodesta 1969 lähtien Helsingin entisen kaupunginjohtajan, Kokoomuksen ex-europarlamentaarikon ja entisen Mainostelevision kuuluttajan, ylipormestari Eva-Riitta Siitosen kanssa. He tutustuivat toisiinsa Kulosaaren Casinolla vuonna 1967.[33] Heillä on kaksi lasta, joista edesmennyt tytär Hanna-Riikka Siitonen tuli tunnetuksi muun muassa Taikapeili-duon jäsenenä.

Fredi kärsi 1980-luvulla masennuksesta, jota hän lääkitsi alkoholilla.[34] Alkoholinkäytön hän lopetti kokonaan 2000-luvun alussa sairastuttuaan diabetekseen.[35]

Fredi kiinnostui 1980-luvulla rajatiedosta ja henkimaailmasta.[34] Hän uskoi jälleensyntymiseen ja oli jo tulevan vaimonsa tavatessaan kokenut, että he tuntevat toisensa entisestä elämästä.[20]

Luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vexi Salmi kirjoitti Fredin 60-vuotisjuhlavuonna 2002 julkaistun Fredi – kaikki parhaat -CD-kokoelman kansivihkoseen tekstin, jossa hän sanoi Fredistä seuraavasti:

”60-luku vakiinnutti Fredin aseman eturivin laulajana, mutta 70-luku teki hänestä levynmyyntikuninkaan. [– –] Fredin julkaisemat älppärit olivat kuin hittiparaateja. Omien menestyslaulujensa lisäksi hän valitsi levyilleen myös muiden laulamia hittejä ja antoi lauluille oman persoonallisen panoksensa. Fredi rakensi levynsä kuin Olavi Virta parikymmentä vuotta aikaisemmin. [– –] Vuosikymmenen [1970-luku] loppupuolella Fredin suosio alkoi hiljalleen hiipua – levyalalla puhalsivat uudet tuulet. Konemusiikki ja pienin kokoonpanoin levytetyt surkulaulut nousivat suosioon. 60- ja 70-luvuilla tehtiin musiikkia oikein soittimin ja suurin kokoonpanoin. Isoilla jousiryhmillä sävytetyt taustat sopivat hyvin Fredin korkealle äänelle. Konemusiikki tuntui vieraalta ja arkiselta. Siitä puuttui Fredin kaipaama glamour. [– –] Fredi ei milloinkaan janonnut julkisuutta – se tuli suosion sivutuotteena. Hän halusi vain laulaa. Jo 70-luvulla Fredi väisti turhia lehtijuttuja tai julkkisjuhlia. Hänet piti jopa houkutella levyttämään. Se jäi usein minun tehtäväkseni.”[6]

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen uutispäällikkö Mari Koppinen muisteli Frediä tämän muistokirjoituksessa 25. huhtikuuta 2021 näin:

”Ilman minkäänlaista pyrkyryyttä ja yritystä Matti Siitosesta kehittyi yksi Suomen menestyneimmistä iskelmäartisteista, komean tenoriäänen omistaja, Finnhits-aikakauden tulkki. [– –] Matti Siitonen, Fredi oli lempeä ja itseään korostamaton persoona, mutta äänenkäyttäjänä ja tulkitsijana aivan muuta kuin vaatimaton. Hämeenlinnan aikainen ystävä Vexi Salmi latasi heppoisaksi haukutun iskelmägenren täyteen suurta sanomaa. Fredi taas osasi viedä sanoman kuulijoille niin, että taatusti aivan jokainen ymmärsi. Laulu meni tuntohermoon. Kyynisyys unohtui, rakkaus täytti mielen. Klassista äänenmuodostusta lähentelevä laulutapa ja vähäeleinen, vakava esiintymistyyli olivat juuri sitä, mitä suomalaiset rakastavat. [– –] Siitonen muisteli usein haastatteluissa, kuinka hän ei ikinä suunnitellut mitään, ei pyrkinyt mihinkään eikä opiskellut mitään. Hänellä ei ollut idoleita, hädin tuskin kuunteli musiikkiakaan. Hän oli onnekas ja taitava ajelehtija.”[22]

Diskografia (albumit)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lampinen, Jenna – Kerttula, Suvi: Matti ”Fredi” Siitonen on kuollut Ilta-Sanomat. 24.4.2021. Viitattu 24.4.2021.
  2. Kerttula, Suvi: Ystävä kertoo Matti ”Fredi” Siitosen viimeisistä ajoista: tapaturma kotipihalla vei sairaalaan Ilta-Sanomat. 26.4.2021. Viitattu 26.4.2021.
  3. Fredi Musiikkituottajat – IFPI Finland. Viitattu 14.6.2011.
  4. Fredi ja ystävät: Pump-pump Yle Elävä arkisto. 26.1.2007. Viitattu 25.2.2017.
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Pälli, Erkki: Fredi Pomus. Viitattu 10.2.2021.
  6. a b c d e Salmi, Vexi: Fredi 60 vuotta. Warner Music Finland Oy, 2002. (Teksti on julkaistu Fredi – kaikki parhaat -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  7. a b c d e f g h i j k l Kaivanto, Petri: Soittaja, poptenori ja lauluntekijä Musiikintekijät. 21.10.2013. Viitattu 10.5.2021.
  8. Ympyröiltä kansalaisvastuuseen – RUK:n 50-vuotisjuhlakirja, s. 289–294. Reserviupseerikoulun Oppilaskunnan Kannatusyhdistys r.y., 1970.
  9. a b c Rytsä, Paavo & Säilynoja, Juhana: Fredi ja ystävät: Pump-pump yle.fi. Viitattu 2.5.2021.
  10. Rämö, Matti: Vihreä leski – Draamaelokuva turhautuneesta kotiäidistä Seura.fi. 9.3.2021. Viitattu 2.5.2021.
  11. Verkkosivu: https://www.imdb.com/title/tt0134198/?ref_=nm_flmg_act_18
  12. a b c d e f Tiitto, Veikko: Fredi & www.veikkotiitto.fi. Viitattu 2.5.2021.
  13. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Fredi/release/1928187
  14. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Niin-Paljon-Kuuluu-Rakkauteen/release/1501936
  15. a b c d e Kulta- ja platinalevyt Musiikkituottajat. Viitattu 2.5.2021.
  16. Toivonen, Hannu: David Bowie innoitti Fredin versioimaan Starmanin Muukalaiseksi Seura.fi. 13.1.2016. Viitattu 2.5.2021.
  17. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Rakkauden-Sinfonia/release/1382452
  18. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Avaa-Syd%C3%A4mesi-Mulle/release/856195
  19. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Rakkauslauluja/release/1751040
  20. a b Kerttula, Suvi: Matti on poissa Ilta-Sanomat. 2.5.2021. Viitattu 2.5.2021.
  21. Kilpamäki, Heini: Pylly vasten pyllyä, pump pump, lauloi Fredi – Aira Samulin muistelee, kuinka ikimuistoinen esitys syntyi: "Se tanssi on jäänyt elämään" www.iltalehti.fi. Viitattu 10.5.2021.
  22. a b Koppinen, Mari: Muistokirjoitus | Fredi oli itseään korostamaton persoona, mutta äänenkäyttäjänä aivan muuta: Laulu meni suomalaisten tuntohermoon ja kyynisyys unohtui Helsingin Sanomat. 25.4.2021. Viitattu 3.5.2021.
  23. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Parhaat-P%C3%A4%C3%A4lt%C3%A4-/release/11084856
  24. Verkkosivu: https://www.discogs.com/Fredi-Parhaat-P%C3%A4%C3%A4lt%C3%A4-2/master/852347
  25. Verkkosivu: https://www.imdb.com/title/tt0111648/fullcredits/?ref_=tt_ov_st_sm
  26. Fredin tunsi koko Suomi: Vuosikymmenten mittainen kunnioitettava ura mtvuutiset.fi. 24.4.2021. Viitattu 3.5.2021.
  27. Lempinen-Vesa, Riitta-Leena: Fredi lauloi 1995 ja 1996 Olavinlinnassa Palatsi-oopperassa, hän oli seremoniamestari Käki – "Hän otti oopperatyön oikein vakavasti", muistelee Jorma Silvasti Itä-Savo. 27.4.2021. Viitattu 3.5.2021.
  28. Kiuru, Arto: PopTenorit sukkuloivat kuudella vuo­si­kym­me­nel­lä Kaleva. 12.3.2003. Viitattu 25.3.2017.
  29. Fredin Soittaja on kuukauden levy Iltalehti. 3.9.2007. Viitattu 25.2.2017.
  30. Verkkosivu: https://www.imdb.com/title/tt0820162/fullcredits?ref_=tt_cl_sm#cast
  31. a b Paloniemi, Tero: Fredin vieraana www.iltalehti.fi. Viitattu 10.5.2021.
  32. a b Fredi saa oman ohjelman Ilta-Sanomat. 11.11.2010. Viitattu 10.5.2021.
  33. Talvitie, Liisa: Eva-Riitta ja Matti Siitonen yhdessä ja erikseen apu.fi. 16.1.2015. Viitattu 25.2.2017.
  34. a b Määttänen, Juuso: HS: Fredi turvautui vaikeina vuosina rajatietoon – ”Alkoi kertoa milloin mistäkin astraalitasosta” Iltalehti. 5.9.2015. Viitattu 2.5.2021.
  35. Kupiainen, Jari: Fredi: Sairaus pakotti absolutistiksi Iltalehti. 10.9.2007. Viitattu 2.5.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredi.