Lasse Mårtenson
| Lasse Mårtenson | |
|---|---|
 Lasse Mårtenson Helsingin Taiteiden yönä 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
24. syyskuuta 1934 Helsinki |
| Kuollut |
14. toukokuuta 2016 (81 vuotta) Espoo |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Tyylilajit | jazz, iskelmä, viihde[1] |
| Soittimet | laulu, piano |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtenson (24. syyskuuta 1934 Helsinki – 14. toukokuuta 2016 Espoo[2][3]) oli suomenruotsalainen laulaja, teatterikapellimestari, säveltäjä ja näyttelijä.[4] Mårtensonin äidinkieli oli ruotsi, mutta hän levytti pääasiassa suomeksi.[5]
Mårtenson esiintyi 1950-luvulla pianistina, ja 1960-luvulla hänestä tuli yksi Suomen suosituimmista jazz- ja kevyen musiikin laulajista. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muiden muassa ”Laiskotellen” (Suomen Euroviisu-edustaja vuonna 1964), ”Marraskuu”, ”Ken on hän”, ”Iltaisin”, ”Muistatko syyskuun”, ”Rikas mies jos oisin”, ”Hei hei Pussycat”, ”Kaikessa soi blues” ja ”Mä lähden stadiin” sekä erityisesti The Animals -cover ”Nousevan auringon talo”.lähde?
Mårtenson alkoi 1960-luvun lopulta lähtien keskittyä elokuva- ja televisiomusiikin säveltämiseen. Hänen elokuvasävellyksistään kuuluisin on Åke Lindmanin TV-sarjan Myrskyluodon Maija (Stormskärs Maja) musiikki, erityisesti sen teemasävelmä. Teoston tietojen mukaan "Myrskyluodon Maija" on kaikkien aikojen myydyin suomalainen nuottijulkaisu: noin 30 000 kappaletta.[6]
Mårtenson tuli tunnetuksi myös meren ja purjehduksen ystävänä. Jälkimmäisestä kertoo myös hänen vuonna 1988 julkaistu laulunsa ”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”.[4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasse Mårtensonin isä oli urkuri Elis Mårtenson. Lasse Mårtensonin ensimmäinen oma yhtye oli Lasse Mårtenson Trio, jossa hän lauloi ja soitti pianoa vuosina 1952–1960. Koulutukseltaan Mårtenson oli sähköttäjä ja mainospiirtäjä, ja uransa alkaessa Mårtenson työskenteli myös Stockmannin mainosgraafikkona, kunnes 1950-luvun lopulla musiikista tuli hänen pääammattinsa. Vuosina 1956–1963 hän toimi teatterikapellimestarina Lilla Teaternissa sekä Helsingin ja Turun ruotsalaisessa teatterissa.[4]
Hän suoritti asepalveluksen Riihimäen Viestirykmentissä.lähde?
Vuonna 1967 syntyi hengelliseen TV-messuun sävelletty musiikkiteos Voiko sen sanoa toisinkin.[7] Fredin vuoden 1967 Euroviisulaulu ”Varjoon, suojaan” oli Mårtensonin sävellys, samoin Dannyn ”Pieni sana”.lähde?
1970-luvulla Mårtenson esitti musiikinopettaja lehtori Musaa MTV:n lasten sarjaohjelmassa Lehtori M.[8]
Vuonna 2006 julkaistiin suomalaisten nuorten muusikoiden tribuuttilevy Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa. Levyn julkaisun ohella järjestettiin myös tribuuttikonsertti Helsingin juhlaviikoilla samana vuonna. Mårtenson ilmoitti, ettei hän hyväksy levyn eikä konsertin toteutustapaa. Hän kertoi haastattelussa, ettei hän syytä itse artisteja mutta että tuottajien tekemät sovitukset eivät kunnioita laulujen alkuperäisversioita.[9]
Vuonna 2011 Mårtenson julkaisi muistelmateoksen Vågspel, joka ilmestyi suomeksi nimellä Laiskotellen vuonna 2013.[4]
Mårtenson kuoli 81-vuotiaana toukokuussa 2016.[2]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lasse Mårtenson (Sävel 1965, SÄLP 629)
- Lasse (RCA Victor 1966, LPM 10071)
- Voiko sen sanoa toisinkin (Metronome 1968, MLP 15265)
- Kristina & Lasse (Scandia 1968, SLP 523)
- Lasse Mårtenson (RCA Victor 1970, LSP 10324)
- Lasse Mårtenson (Scandia 1970, HSLP 121)
- Lasse Mårtenson / Esko Linnavallin orkesteri Kesäuni (RCA Victor 1971, LSP 10339)
- Lasse Mårtenson laulaa (RCA Victor 1977, YFPL 1-849)
- Skärgård – saaristo – Archipelago & Myrskyluodon Maija (Kompass 1977, KOLP 1)
- Lasse Mårtenson / Purema Elämänmeno (Kompass 1978, KOLP 12)
- Yö meren rannalla (K-tel 1980, NS 4104)
- Lasse Mårtenson & Kuurojen liitto (K-tel 1981, LM-7014)
- Visor från skären och sjön (Scandia 1982, SLP 688)
- Instrumental (Metronome 1985, MLLP 3203)
- Kaikki paitsi purjehdus on turhaa (Scandia 1988, SLP 720)
- Karita Mattila & Lasse Mårtenson: Lauluja merelle (Ondine 1997, ODE 907-2)
Omaelämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mårtenson, Lasse: Vågspel: Såsom jag vill minnas. Nagu: Vrakplundrarförlaget, 2011. ISBN 978-952-92-9515-9.
- Mårtenson, Lasse: Laiskotellen: Niin kuin minä haluan muistaa. Helsinki: Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9358-8.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yle.Teema
- ↑ a b Lasse Mårtenson on kuollut
- ↑ Edesmenneen Lasse Mårtensonin Kasper-poika: Isä nukkui rauhallisesti pois Iltalehti. Viitattu 14.5.2016.
- ↑ a b c d Helsingius, Barbara: Mårtenson, Lasse (1934–2016). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.5.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ 23.9. Teeman Elävä arkisto: Lasse Mårtenson. (Säveltäjä, jonka suomenruotsalainen ääntämys ärsytti ja lumosi iskelmäyleisöä 1960-luvulla.) 18.4.2014. Yle. Viitattu 14.5.2016.
- ↑ Mårtenson, Lasse: Vågspel: Såsom jag vill minnas, s. 199–200. Nagu: Vrakplundrarförlaget, 2011. ISBN 978-952-92-9515-9.
- ↑ Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Lehtori M Elonetissä. Viitatu 28.10.2014.
- ↑ Koppinen, Mari: Lasse Mårtenson loukkaantui nimikkokonsertistaan. Helsingin Sanomat. 14.8.2006.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mårtenson Pomus.netissä.
- Lasse Mårtenson Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Lasse Mårtensonin laulutuotanto Suomen äänitearkistossa
- Lasse Mårtensonin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa
- Lasse Mårtensonin sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
- Mårtenson ja kirkkomusiikki. Ylen Elävä arkisto.
- Lasse Mårtensonista tuli vahingossa ”örisijä”. Ylen Elävä arkisto.
- Lasse Mårtenson: Kaikessa soi blues. Ylen Elävä arkisto.
- Mårtenson, Lasse hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| |||||||||||||||||||||||||||||
|