Eurovision laulukilpailu 1964
| Eurovision laulukilpailu 1964 | |
|---|---|
 |
|
| Päivämäärät | |
| Päivämäärä(t) | 21. maaliskuuta |
| Isäntä | |
| Tapahtumapaikka | Kööpenhaminan Tivoli, Kööpenhamina, Tanska |
| Juontaja(t) | Lotta Wæever |
| Väliaikanumero | Ballet-Harlequinade |
| Osallistujat | |
| Osallistujien määrä | 16 |
| Uudet maat |
 Portugali |
| Vetäytyvät maat |
 Ruotsi |
| Äänestys | |
| Voittaja |
Italia ”Non ho l’età” |
| Nolla pistettä saaneet |
 Jugoslavia Portugali Saksan liittotasavalta Sveitsi |
| Osallistujakartta | |
 |
|
|
Maat, jotka osallistuivat vuonna 1964 Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 1964
|
|
| Muuta | |
|
|
| Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
.svg){kind=small}
Eurovision laulukilpailu 1964 järjestettiin ensimmäisen kerran Pohjoismaissa. Paikkana oli Tanskassa Kööpenhaminassa Kööpenhaminan Tivoli, 21. maaliskuuta 1964. Edellisvuoden moderneista studioviisuista oli siirrytty taas takaisin perinteiseen televisioitavaan konserttitilaisuuteen. Kilpailujen juontajana toimi Lotte Wæver. Portugali osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäistä kertaa. Valtion sotilasdiktatuurinen hallinto aiheutti poliittisia ongelmia, ja illan aikana viisulavalle yritti tunkea mielenosoittaja kantaen kylttiä, jossa vastustettiin Espanjan ja Portugalin diktaattoreita Francoa ja Salazaria.[1] Osallistujamaista Portugalin ja Espanjan lisäksi Jugoslavia oli (kommunistinen) diktatuuri. Ruotsissa oli ollut koko kevään ajan taiteilijalakko, eikä maa siksi osallistunut kilpailuun. Ison-Britannian kappale, Matt Monron esittämä ”I Love the Little Things”, jäi jälleen kerran toiseksi, mutta ensimmäisen voittonsa maa sentään sai jo kolmea vuotta myöhemmin.
Äänestysjärjestelmää muutettiin taas, ja se oli käytössä vuoteen 1966 asti. Kunkin maan tuomarit antoivat pisteitä kolmelle parhaalle sävelmälle (pisteet 5, 3 ja 1), mutta tarvittaessa pisteet sai keskittää kahdelle (pisteet 6 ja 3) tai yhdelle (9 pistettä) kappaleelle. Jälkimmäisenä mainittua tapaa ei käytetty kertaakaan ja ensimmäistäkin vain kerran, Belgia vuonna 1965.
Kilpailun voitti ylivoimaisesti Italian sävelmä ”Non ho l’età”, jonka esitti tuolloin vasta 16-vuotias Gigliola Cinquetti. Laulusta tuli suosittu iskelmäklassikko ympäri Eurooppaa ja Cinquetista tunnetuimpia italialaisia iskelmälaulajia. Kilpailujen toinen kansainvälisesti tunnettu artisti oli Itävallan Udo Jürgens, joka aloitti kolme vuotta kestäneen euroviisu-uransa. Voiton kilpailussa hän saavutti kaksi vuotta myöhemmin Luxemburgissa laululla ”Merci, cherie”.
Kilpailusta ei ole jäljellä enää juuri elävää kuvaa. Lähetyksen tallenteen kerrotaan tuhoutuneen Tanskan tv-arkiston tulipalossa 1970-luvulla.[2] Tanskan yleisradioyhtiö DR on kuitenkin ilmoittanut, että suoraa lähetystä ei nauhoitettu sen toimesta aikanaan ollenkaan.[3] Vuonna 2021 Yleisradion arkistosta löytyi vajaan kolmen minuutin pätkä kilpailusta.[4]
Suomen edustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen euroviisukarsinta 1964
Suomea edusti Lasse Mårtensonin esittämä ja säveltämä nuorekas iskelmä ”Laiskotellen”, joka herätti huomiota big band -sovituksella. Laulun loppupuolella Lasse esitti muutaman säkeen englanniksi, mikä ei ollut kuitenkaan sääntöjen vastaista. Kapellimestarina toimi George de Godzinsky.
Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sija | Numero | Maa | Artisti(t) | Kappale | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|
| 4. | 01 |  Luxemburg
|
Hugues Aufray | "Dès que le printemps revient" | 14 |
| 10. | 02 |  Alankomaat
|
Anneke Grönloh | "Jij bent mijn leven" | 2 |
| 8. | 03 |  Norja
|
Arne Bendiksen | "Spiral" | 6 |
| 9. | 04 |  Tanska
|
Bjørn Tidmand | "Sangen om dig" | 4 |
| 7. | 05 |  Suomi
|
Lasse Mårtenson | "Laiskotellen" | 9 |
| 6. | 06 |  Itävalta
|
Udo Jürgens | "Warum nur, warum?" | 11 |
| 4. | 07 |  Ranska
|
Rachel | "Le chant de Mallory" | 14 |
| 2. | 08 |  Iso-Britannia
|
Matt Monro | "I Love the Little Things" | 17 |
| 13. | 09 | Saksan liittotasavalta
|
Nora Nova | "Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne" | 0 |
| 3. | 10 |  Monaco
|
Romuald | "Où sont-elles passées" | 15 |
| 13. | 11 | Portugali
|
António Calvário | "Oração" | 0 |
| 1. | 12 |  Italia
|
Gigliola Cinquetti | "Non ho l'età" | 49 |
| 13. | 13 | Jugoslavia
|
Sabahudin Kurt | "Život je sklopio krug" | 0 |
| 13. | 14 | Sveitsi
|
Anita Traversi | "I miei pensieri" | 0 |
| 10. | 15 |  Belgia
|
Robert Cogoi | "Près de ma rivière" | 2 |
| 12. | 16 |  Espanja
|
Los TNT | "Caracola" | 1 |
Kapellimestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokainen maa valitsi oman kapellimestarin johtamaan maansa kilpailukappale, paitsi Portugali, jonka delegaatiota avusti isäntämaan ylikapellimestari Kai Mortensen.
Luxemburg - Jacques Denjean
Alankomaat - Dolf van der Linden
Norja - Karsten Andersen
Tanska - Kai Mortensen
Suomi - George de Godzinsky
Itävalta - Johannes Fehring
Ranska - Franck Pourcel
Iso-Britannia - Harry Rabinowitz
Saksa - Willy Berking
Monaco - Michel Colombier
Portugali - Kai Mortensen
Italia - Gianfranco Monaldi
Jugoslavia - Radivoj Spasić
Sveitsi - Fernando Paggi
Belgia - Henri Segers
Espanja - Rafael de Ibarbia Serra
Pistetaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisen maan tuomariston suositeltiin antavan pisteet 5, 3 ja 1 kolmelle parhaaksi katsomalleen laululle. Tarvittaessa pisteet sai jakaa myös vain kahden laulun kesken, jolloin jaettiin pisteet 6 ja 3. Sallittua oli myös antaa kaikki 9 pistettä yhdelle ainoalle laululle, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.
| LU | NL | NO | DK | FI | AT | FR | UK | DE | MC | PT | IT | YU | CH | BE | ES | |
| Luxemburg | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||
| Alankomaat | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||
| Norja | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||
| Tanska | 1 | 5 | 3 | |||||||||||||
| Suomi | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||
| Itävalta | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||
| Ranska | 3 | 1 | 5 | |||||||||||||
| Iso-Britannia | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||
| Saksa | 5 | 1 | 3 | |||||||||||||
| Monaco | 5 | 3 | 1 | |||||||||||||
| Portugali | 3 | 5 | 1 | |||||||||||||
| Italia | 3 | 5 | 1 | |||||||||||||
| Jugoslavia | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||
| Sveitsi | 5 | 1 | 3 | |||||||||||||
| Belgia | 1 | 3 | 5 | |||||||||||||
| Espanja | 3 | 5 | 1 | |||||||||||||
| Yhteensä | 14 | 2 | 6 | 4 | 9 | 11 | 14 | 17 | 0 | 15 | 0 | 49 | 0 | 0 | 2 | 1 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 12.9.2010. Viisukuppila. Viitattu 25.11.2019.
- ↑ Copenhagen 1964 eurovision.tv. Viitattu 4.7.2017.
- ↑ BILLEDER: I denne uge er det 55 år siden, Danmark holdt sit første Eurovision i Tivoli DR. Viitattu 28.1.2022. (tanskaksi)
- ↑ Puljujärvi, Ismo: Ylen arkistosta löytyi harvinainen videoklippi yli 50 vuoden takaa - kyseisestä viisuvuodesta ei pitänyt olla tallennetta 21.12.2021. Iltalehti. Viitattu 28.1.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eurovision laulukilpailu 1964 Internet Movie Databasessa (englanniksi)
| Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Malta · Moldova · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Romania · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Luxemburg · Marokko · Monaco · Montenegro · Pohjois-Makedonia · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
| Entiset | |
| Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950– | |
|---|---|
| 1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
| 2020– |