Eurovision laulukilpailu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelinsa, kuten Eurovision laulukilpailu 2016.


Eurovision laulukilpailu
Eurovision Song Contest
Concours Eurovision de la chanson
Tyyli Musiikki
Viihde
Tosi-tv
Kestoaika 120-180 min
Esitetty 24. toukokuuta 1956 –
Tuotantokausia 60
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) EBU
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Eurovision laulukilpailun logo vuosina 2004–2014.

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest, josta lyhenne ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson, CEC), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joiden on tarkoitettu osallistuvan Eurovision laulukilpailuun. Laulua ei saa mainostaa ennen jokaisen maan kansallista karsintaa, jossa valitaan edustajasävelmä kilpailuun.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[1][2] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia ja Vatikaania sekä kiistanalaista Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista vain edesmennyt Jugoslavia oli mukana. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Israel, Armenia, Georgia ja Azerbaidžan osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980. Tunisia ilmoittautui vuoden 1977 ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun, mutta maat peruivat osallistumisensa. Liitännäisjäseniä EBU:lla on ympäri maailmaa. Liitännäisjäsenistä Euroviisuja vuodesta 1983 asti tiiviisti seurannut Australia sai erityisluvalla osallistumisoikeuden vuonna 2015, Euroviisujen 60. juhlavuoden kunniaksi. Seuraavana vuonna maalle myönnettiin pysyvä osallistumisoikeus. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa yli sata miljoonaa televisiokatsojaa, ja se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa.lähde? Vuoteen 2003 asti se järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien semifinaali on käyty kaksiosaisena ohjelmana, ensimmäinen semifinaali finaalilauantaita edeltävänä tiistaina ja toinen semifinaali torstaina.

Eurovision laulukilpailun lähetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[3] Euroviisulähetyksen pituus on ollut pitkään noin kolme tuntia. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

Laulukilpailun ja eräiden muidenkin EBU:n lähetysten tunnussävelenä käytetään Marc Antoine Charpentierin Te Deumin alkusoittoa.[4]

Ensimmäiset Euroviisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisujen alkuperäinen logo.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli EBU:n ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia.[5] Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo. Sen jälkeen Eurovision laulukilpailut on järjestetty edellisen vuoden voittajamaassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Ranska, Italia, Alankomaat, Luxemburg, Belgia ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi jury, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Itävalta, Iso-Britannia ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta he eivät ilmoittautuneet ajoissa. Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Maiden ensiesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (sinisellä), 1960-luku (vihreällä), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (punaisella), 1990-luku (violetilla), 2000-luku (oranssilla).
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Valtio Esittäjä Kappale (käännös)
1956 Alankomaiden lippu Alankomaat Jetty Paerl De vogels van Holland (Hollannin linnut)
Sveitsin lippu Sveitsi Lys Assia Refrain (Kertosäe)
Belgian lippu Belgia Fud Leclerc Messieurs les noyés de la Seine (Seineen hukkuneet herrat)
Saksan lippu Saksa Walter Andreas Schwarz Im Wartesaal zum grossen Glück (Odotushuoneessa suuren onnen toivossa)
Italian lippu Italia Franca Raimondi Aprite le finestre (Avaa ikkunat)
Ranskan lippu Ranska Mathé Altéry Le temps perdu (Kadonnut aika)
Luxemburgin lippu Luxemburg Michèle Arnaud Ne crois pas (Älä usko)
1957 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Patricia Bredin All (Kaikki)
Itävallan lippu Itävalta Bob Martin Wohin, kleines Pony? (Minne, pikku poni?)
Tanskan lippu Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler Skibet skal sejle i nat (Laiva lähtee tänä yönä)
1958 Ruotsin lippu Ruotsi Alice Babs Lilla stjärna (Pieni tähti)
1959 Monacon lippu Monaco Jacques Pills Mon ami Pierrot (Ystäväni Pierrot)
1960 Norjan lippu Norja Nora Brockstedt Voi voi
1961 Espanjan lippu Espanja Conchita Bautista Estando contigo (Ollessani kanssasi)
Suomen lippu Suomi Laila Kinnunen[6] Valoa ikkunassa
Jugoslavian lippu Jugoslavia Ljiljana Petrović Neke davne zvezde (Jotkut kaukaiset tähdet)
1964 Portugalin lippu Portugali António Calvário Oração (Rukous)
1965 Irlannin lippu Irlanti Butch Moore Walking the streets in the rain (Kävelen kaduilla sateessa)
1971 Maltan lippu Malta Joe Grech Marija l-Maltija (Maltatar Maria)
1973 Israelin lippu Israel Ilanit Ey sham (Jossain)
1974 Kreikan lippu Kreikka Marinella Krasi, thalassa ke t'agori mou (Viini, meri ja poikaystäväni)
1975 Turkin lippu Turkki Semiha Yankı Seninle bir dakika (Yksi minuutti kanssasi)
1980 Marokon lippu Marokko Samira Saïd Bitaqat hob (Rakkausviesti)
1981 Kyproksen lippu Kypros Island Monika
1986 Islannin lippu Islanti ICY Gleðibankinn (Ilopankki)
1993 Kroatian lippu Kroatia Put Don't ever cry (Älä koskaan itke)
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina Fazla Sva bol svijeta (Koko maailman tuska)
Slovenian lippu Slovenia 1X Band Tih deževen dan (Hiljainen sadepäivä)
1994 Viron lippu Viro Silvi Vrait Nagu merelaine (Kuin meren aalto)
Unkarin lippu Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? (Kenelle kertoisin syntini?)
Liettuan lippu Liettua Ovidijus Vyšniauskas Lopšinė mylimai (Tuutulaulu pikkuiselle)
Puolan lippu Puola Edyta Górniak To nie ja! (Se en ole minä!)
Romanian lippu Romania Dan Bittman Dincolo de nori (Pilvien tuolla puolen)
Venäjän lippu Venäjä Judif Vječnij stranjik (Ikuinen vaeltaja)
Slovakian lippu Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka Nekonečná pieseň (Päättymätön laulu)
1998 Makedonian lippu Makedonia Vlado Janevski Ne zori, zoro (Älä nouse, aamu)
2000 Latvian lippu Latvia Brainstorm My star (Minun tähteni)
2003 Ukrainan lippu Ukraina Oleksandr Hasta la vista (Näkemiin)
2004 Albanian lippu Albania Anjeza Shahini The image of you (Kuva sinusta)
Andorran lippu Andorra Marta Roure Jugarem a estimar-nos (Leikitään rakastavamme toisiamme)
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin My Galileo (Minun Galileoni)
Serbia ja Montenegron lippu Serbia ja Montenegro Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra Lane moje (Rakkaani)
2005 Bulgarian lippu Bulgaria Kaffe Lorraine
Moldovan lippu Moldova Zdob și Zdub Bunica bate doba (Mummo lyö rumpua)
2006 Armenian lippu Armenia André Without your love (Ilman rakkauttasi)
2007 Montenegron lippu Montenegro Stevan Faddy Ajde, kroči (Tule, nouse ylös)
Serbian lippu Serbia Marija Šerifović Molitva (Rukous)
Tšekin lippu Tšekki Kabát Malá damá (Pieni rouva)
Georgian lippu Georgia Sopo Khalvaši Visionary dream (Näkijän uni)
2008 Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan Elnur & Samir Day after day (Päivästä päivään)
San Marinon lippu San Marino Miodio Complice (Rikostoveri)
2015 Australian lippu Australia[7] Guy Sebastian Tonight again (Tämä yö uudestaan)

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät useammin myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestynyttä artistia Dionin jälkeen.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck ja Bonnie Tyler.

Suomi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen Fairytale ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Sveitsin edustaja Six4one Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.

Esiintyjät ja kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä voi olla enintään kuusi esiintyjää lavalla ja jokaisen esiintyjän tulee olla 16 vuotta täyttänyt kilpailuvuoden lopussa. Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1978–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä.lähde? Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[8]

Säestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. 1970-luvulta lähtien toisenlaisten instrumenttien yleistyessä esityksessä saatettiin käyttää myös taustanauhaa. Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Tavoitteena oli, että taustanauhalta tulevaa soitantaa oli kyettävä jäljittelemään lavalla, mieluiten alkuperäisten soittajien esittäminä. Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä. 1990-luvun alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.lähde?

Vuodesta 1999 lähtien Euroviisuissa ei ole enää käytetty orkesteria ja musiikki on tullut aina taustanauhalta. Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni esiintyjien on esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.

Huijaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon. Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa. Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin laissa sanotaan, että israelilaista materiaalia ei saa esittää Libanonissa.

Osallistujamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia,lähde? joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuoteen 1992 asti kaikki halukkaat EBU:n jäsenmaat saivat osallistua halutessaan Euroviisuihin ilman rajoituksia. Kun Eurovisio ja Intervisio yhdistyivät vuonna 1993 ja myös Itä-Euroopan maat halusivat mukaan kilpailuun, osallistuvien maiden määrää oli rajoitettava siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Vuodesta 1999 lähtien Ranskalla, Saksalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla on kuitenkin ollut pysyvä osallistumisoikeus, sillä ne ovat kilpailun suurimmat rahoittajamaat. Vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska kiinnostus viisuja kohtaan lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä.

Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan. Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisukilpailun isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa. Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteenlähde?. Tämän vuoksi EBU määräsi jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa. Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona.lähde? Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien semifinaalissa käytetään sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.

Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä. Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun. Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1975 lisäys, että voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä. Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi. Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Vuonna 2016 äänestys muuttuu siten, että aluksi kaikkien maiden raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12 ja näiden jälkeen jokainen maa antaa omat yleisöäänet yhteenlaskettuna. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska viime vuosina äänet ovat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja on selvinnyt pisteidenannon aikana ja moni maa on voittajan julistuksen jälkeen antanut vielä pisteitä. Uuden pisteidenantosysteemin takia piste-ennätykset saattavat rikkoutua.

Piste-ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisuissa piste-ennätyksiä on rikottu parin vuoden välein 2000-luvulla. Kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 kilpailun voittaja Norjan Alexander Rybak kappaleella ”Fairytale”. Suurin osa ääniharavista on voittajia.

Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1 Flag of Norway.svg Norja 2009 "Fairytale" Alexander Rybak 387 1
2 Flag of Sweden.svg Ruotsi 2012 "Euphoria" Loreen 372 1
3 Flag of Sweden.svg Ruotsi 2015 "Heroes" Måns Zelmerlöw 365 1
4 Flag of Russia.svg Venäjä 2015 "A Million Voices" Polina Gagarina 303 2
5 Flag of Italy.svg Italia 2015 "Grande amore" Il Volo 292 3
Flag of Finland.svg Suomi 2006 "Hard Rock Hallelujah" Lordi 292 1
7 Flag of Austria.svg Itävalta 2014 "Rise Like a Phoenix" Conchita Wurst 290 1
8 Flag of Denmark.svg Tanska 2013 "Only Teardrops" Emmelie de Forest 281 1
9 Flag of Ukraine.svg Ukraina 2004 "Wild Dances" Ruslana 280 1
10 Flag of Russia.svg Venäjä 2008 "Believe" Dima Bilan 272 1

Semifinaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.

Euroviisujen voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi[9] Paikka[9] Voittaja[9]
Maa Laulu Esittäjä
1956 Sveitsin lippu Lugano Sveitsin lippu Sveitsi Refrain Lys Assia
1957 Saksan lippu Frankfurt am Main Alankomaiden lippu Alankomaat Net als toen Corry Brokken
1958 Alankomaiden lippu Hilversum Ranskan lippu Ranska Dors, mon amour André Claveau
1959 Ranskan lippu Cannes Alankomaiden lippu Alankomaat Een beetje Teddy Scholten
1960 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ranskan lippu Ranska Tom Pillibi Jacqueline Boyer
1961 Ranskan lippu Cannes Luxemburgin lippu Luxemburg Nous les amoureux Jean-Claude Pascal
1962 Luxemburgin lippu Luxemburg Ranskan lippu Ranska Un premier amour Isabelle Aubret
1963 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Tanskan lippu Tanska Dansevise Grethe & Jørgen Ingmann
1964 Tanskan lippu Kööpenhamina Italian lippu Italia Non ho l'età Gigliola Cinquetti
1965 Italian lippu Napoli Luxemburgin lippu Luxemburg Poupée de cire, poupée de son France Gall
1966 Luxemburgin lippu Luxemburg Itävallan lippu Itävalta Merci, Chérie Udo Jürgens
1967 Itävallan lippu Wien Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Puppet on a String Sandie Shaw
1968 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Espanjan lippu Espanja La, la, la Massiel
1969[10] Espanjan lippu Madrid Espanjan lippu Espanja Vivo cantando Salomé
Ranskan lippu Ranska Un jour, un enfant Frida Boccara
Alankomaiden lippu Alankomaat De troubadour Lenny Kuhr
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Boom Bang-a-Bang Lulu
1970 Alankomaiden lippu Amsterdam Irlannin lippu Irlanti All Kinds of Everything Dana
1971 Irlannin lippu Dublin Monacon lippu Monaco Un banc, un arbre, une rue Séverine
1972 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edinburgh Luxemburgin lippu Luxemburg Après toi Vicky Leandros
1973 Luxemburgin lippu Luxemburg Luxemburgin lippu Luxemburg Tu te reconnaîtras Anne-Marie David
1974 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brighton Ruotsin lippu Ruotsi Waterloo ABBA
1975 Ruotsin lippu Tukholma Alankomaiden lippu Alankomaat Ding-a-dong Teach-In
1976 Alankomaiden lippu Haag Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Save Your Kisses for Me Brotherhood of Man
1977 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ranskan lippu Ranska L'oiseau et l'enfant Marie Myriam
1978 Ranskan lippu Pariisi Israelin lippu Israel A-Ba-Ni-Bi Izhar Cohen & Alphabeta
1979 Israelin lippu Jerusalem Israelin lippu Israel Hallelujah Gali Atari & Milk and Honey
1980 Alankomaiden lippu Haag Irlannin lippu Irlanti What's Another Year? Johnny Logan
1981 Irlannin lippu Dublin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Making Your Mind Up Bucks Fizz
1982 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harrogate Saksan lippu Saksa Ein bißchen Frieden Nicole
1983 Saksan lippu München Luxemburgin lippu Luxemburg Si la vie est cadeau Corinne Hermès
1984 Luxemburgin lippu Luxemburg Ruotsin lippu Ruotsi Diggi-loo diggi-ley Herreys
1985 Ruotsin lippu Göteborg Norjan lippu Norja La det swinge Bobbysocks
1986 Norjan lippu Bergen Belgian lippu Belgia J'aime la vie Sandra Kim
1987 Belgian lippu Bryssel Irlannin lippu Irlanti Hold Me Now Johnny Logan
1988 Irlannin lippu Dublin Sveitsin lippu Sveitsi Ne partez pas sans moi Céline Dion
1989 Sveitsin lippu Lausanne Jugoslavian lippu Jugoslavia Rock Me Riva
1990 Jugoslavian lippu Zagreb Italian lippu Italia Insieme: 1992 Toto Cutugno
1991 Italian lippu Rooma Ruotsin lippu Ruotsi Fångad av en stormvind Carola
1992 Ruotsin lippu Malmö Irlannin lippu Irlanti Why Me? Linda Martin
1993 Irlannin lippu Millstreet Irlannin lippu Irlanti In Your Eyes Niamh Kavanagh
1994 Irlannin lippu Dublin Irlannin lippu Irlanti Rock 'n' Roll Kids Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995 Irlannin lippu Dublin Norjan lippu Norja Nocturne Secret Garden
1996 Norjan lippu Oslo Irlannin lippu Irlanti The Voice Eimear Quinn
1997 Irlannin lippu Dublin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Love Shine a Light Katrina and the Waves
1998 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Birmingham Israelin lippu Israel Diva Dana International
1999 Israelin lippu Jerusalem Ruotsin lippu Ruotsi Take Me to Your Heaven Charlotte Nilsson
2000 Ruotsin lippu Tukholma Tanskan lippu Tanska Fly on the Wings of Love Olsen Brothers
2001 Tanskan lippu Kööpenhamina Viron lippu Viro Everybody Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002 Viron lippu Tallinna Latvian lippu Latvia I Wanna Marie N
2003 Latvian lippu Riika Turkin lippu Turkki Everyway That I Can Sertab Erener
2004 Turkin lippu Istanbul Ukrainan lippu Ukraina Wild Dances Ruslana
2005 Ukrainan lippu Kiova Kreikan lippu Kreikka My Number One Helena Paparizou
2006 Kreikan lippu Ateena Suomen lippu Suomi Hard Rock Hallelujah Lordi
2007 Suomen lippu Helsinki Serbian lippu Serbia Molitva Marija Šerifović
2008 Serbian lippu Belgrad Venäjän lippu Venäjä Believe Dima Bilan
2009 Venäjän lippu Moskova Norjan lippu Norja Fairytale Alexander Rybak
2010 Norjan lippu Oslo Saksan lippu Saksa Satellite Lena Meyer-Landrut
2011 Saksan lippu Düsseldorf Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan Running Scared Ell & Nikki
2012 Azerbaidžanin lippu Baku Ruotsin lippu Ruotsi Euphoria Loreen
2013 Ruotsin lippu Malmö Tanskan lippu Tanska Only Teardrops Emmelie de Forest
2014 Tanskan lippu Kööpenhamina Itävallan lippu Itävalta Rise Like a Phoenix Conchita Wurst
2015 Itävallan lippu Wien Ruotsin lippu Ruotsi "Heroes" Måns Zelmerlöw
2016 Ruotsin lippu Tukholma

Vuoteen 2015 mennessä menestynein maa on ollut Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Toiseksi menestynein maa on Ruotsi, jolla on kuusi voittoa. Ranskalla, Luxemburgilla ja Isolla-Britannialla on viisi voittoa.

Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paras sijoitus Maa Viimeisin kerta
Esittäjä Laulu Vuosi
2. (2 kertaa) Islannin lippu Islanti Yohanna Is It True? 2009
2. (2 kertaa) Maltan lippu Malta Chiara Angel 2005
2. Puolan lippu Puola Edyta Górniak To nie ja! 1994
3. (2 kertaa) Romanian lippu Romania Paula Seling & Ovi Playing with Fire 2010
3. Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina Hari Mata Hari Lejla 2006
4. (2 kertaa) Armenian lippu Armenia Aram Mp3 Not Alone 2014
4. (2 kertaa) Kroatian lippu Kroatia Doris Dragović Marija Magdalena 1999
4. Unkarin lippu Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? 1994
5. (3 kertaa) Kyproksen lippu Kypros Lisa Andreas Stronger Every Minute 2004
5. Australian lippu Australia Guy Sebastian Tonight Again 2015
5. Albanian lippu Albania Rona Nishliu Suus 2012
5. Bulgarian lippu Bulgaria Elitsa Todorova & Stojan Jankulov Water (Voda) 2007
6. Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä Koldun Work Your Magic 2007
6. Liettuan lippu Liettua LT United We Are the Winners 2006
6. Moldovan lippu Moldova Zdob și Zdub Boonika Bate Doba 2005
6. Portugalin lippu Portugali Lúcia Moniz O meu coração não tem cor 1996
7. (2 kertaa) Slovenian lippu Slovenia Nuša Derenda Energy 2001
9. (2 kertaa) Georgian lippu Georgia Eldrine One More Day 2011
12. Makedonian lippu Makedonia Elena Risteska Ninanajna 2006
13. Montenegron lippu Montenegro Knez Adio 2015
18. Slovakian lippu Slovakia Marcel Palonder Kým nás máš 1996
18. Marokon lippu Marokko Samira Saïd Bitakat hob 1980
24. San Marinon lippu San Marino Valentina Monetta Maybe 2014
SF 12. Andorran lippu Andorra Anonymous Salvem el món (Let's Save the World) 2007
SF 13. Tšekin lippu Tšekki Marta Jandová & Václav Noid Bárta Hope Never Dies 2015

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 25.8.2009.
  2. 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  3. Pajala 2006 s. 36–38
  4. Te Deumin nuotit
  5. Pajala 2006 s. 13
  6. Pajala 2006 s. 13
  7. http://www.eurovision.tv/page/news?id=australia_to_participate_in_the_2015_eurovision_song_contest
  8. Pajala 2006 s. 211
  9. a b c History Eurovision Song Contest. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  10. Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0.
  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja: Turun yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.