Eurovision laulukilpailu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelinsa, kuten Eurovision laulukilpailu 2016.
Eurovision laulukilpailu
Eurovision Song Contest
Concours Eurovision de la chanson
Wiki Eurovision Heart (Infobox).svg
Tyyli laulukilpailu
Kestoaika 120–210 min
Verkko Eurovisio
Esitetty 24. toukokuuta 1956 –
Tuotantokausia 61
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) EBU
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest, josta lyhenne ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson, CEC), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joiden on tarkoitettu osallistuvan Eurovision laulukilpailuun. Laulua ei saa mainostaa ennen jokaisen maan kansallista karsintaa, jossa valitaan edustajasävelmä kilpailuun.

Eurovision laulukilpailun logo vuosina 2004–2014.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[1][2] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia ja Vatikaania sekä kiistanalaista Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Israel, Armenia, Georgia ja Azerbaidžan osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980. Tunisia ilmoittautui vuoden 1977[3] ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun[4], mutta maat peruivat osallistumisensa. Liitännäisjäseniä EBU:lla on ympäri maailmaa. Liitännäisjäsenistä Euroviisuja vuodesta 1983 asti tiiviisti seurannut Australia sai erityisluvalla osallistumisoikeuden vuonna 2015, Euroviisujen 60. juhlavuoden kunniaksi. Seuraavana vuonna maalle myönnettiin pysyvä osallistumisoikeus. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa yli sata miljoonaa televisiokatsojaa, ja se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa.[5] Kaikkien kolmen lähetyksen yhteenlaskettu katsojamäärä on lähemmäs 200 miljoonaa.[6][7] Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien semifinaali on käyty kaksiosaisena ohjelmana, ensimmäinen semifinaali finaalilauantaita edeltävänä tiistaina ja toinen semifinaali torstaina.

Eurovision laulukilpailun lähetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[8] Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit.[9][10][11][12] Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolestatunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

Laulukilpailun ja eräiden muidenkin EBU:n lähetysten tunnussävelenä käytetään Marc-Antoine CharpentierinTe Deumin” alkusoittoa.[13]

Ensimmäiset Euroviisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisujen alkuperäinen logo.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli EBU:n ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia.[14] Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo.

Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Ranska, Italia, Alankomaat, Luxemburg, Belgia ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi jury, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Itävalta, Iso-Britannia ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta maat eivät ilmoittautuneet ajoissa. Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa, joihin säädettiin sääntö joka velvoittaa edellisvuoden voittajaa järjestämään seuraavan vuoden kilpailun.[15] Edellisvuoden voittajamaa onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestänyt seuraavan kilpailun.

Maiden ensiesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (sinisellä), 1960-luku (vihreällä), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (punaisella), 1990-luku (violetilla), 2000-luku (oranssilla).
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Nr Valtio Esittäjä Kappale Käännös
1956 1 Flag of the Netherlands.svg Alankomaat Jetty Paerl De vogels van Holland Hollannin linnut
2 Flag of Switzerland.svg Sveitsi Lys Assia Refrain Kertosäe
3 Flag of Belgium.svg Belgia Fud Leclerc Messieurs les noyés de la Seine Seineen hukkuneet herrat
4 Flag of Germany.svg Saksa Walter Andreas Schwarz Im Wartesaal zum großen Glück Odotushuoneessa suuren onnen toivossa
5 Flag of France.svg Ranska Mathé Altéry Le temps perdu Kadonnut aika
6 Flag of Luxembourg.svg Luxemburg Michèle Arnaud Ne crois pas Älä luule
7 Flag of Italy.svg Italia Franca Raimondi Aprite le finestre Avatkaa ikkunat
1957 8 Flag of the United Kingdom.svg Iso-Britannia Patricia Bredin All Kaikki
9 Flag of Austria.svg Itävalta Bob Martin Wohin, kleines Pony? Minne, pikku poni?
10 Flag of Denmark.svg Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler Skibet skal sejle i nat Laiva lähtee tänä yönä
1958 11 Flag of Sweden.svg Ruotsi Alice Babs Lilla stjärna Pieni tähti
1959 12 Flag of Monaco.svg Monaco Jacques Pills Mon ami Pierrot Ystäväni Pierrot
1960 13 Flag of Norway.svg Norja Nora Brockstedt Voi voi Hei, hei
1961 14 Flag of Spain.svg Espanja Conchita Bautista Estando contigo Ollessani kanssasi
15 Flag of Finland.svg Suomi[16] Laila Kinnunen Valoa ikkunassa
16 Jugoslavian lippu Jugoslavia Ljiljana Petrović Neke davne zvezde Jotkin kaukaiset tähdet
1964 17 Flag of Portugal.svg Portugali António Calvário Oração Rukous
1965 18 Flag of Ireland.svg Irlanti Butch Moore Walking the Streets in the Rain Kävelen kaduilla sateessa
1971 19 Flag of Malta.svg Malta Joe Grech Marija l-Maltija Maltatar Marija
1973 20 Flag of Israel.svg Israel Ilanit Ey sham Jossain
1974 21 Flag of Greece.svg Kreikka Marinella Krasi, thalassa ke t'agori mou Viini, meri ja poikaystäväni
1975 22 Flag of Turkey.svg Turkki Semiha Yankı Seninle bir dakika Yksi minuutti kanssasi
1980 23 Flag of Morocco.svg Marokko Samira Saïd Bitaqat hob Rakkausviesti
1981 24 Flag of Cyprus.svg Kypros Island Monika
1986 25 Flag of Iceland.svg Islanti ICY Gleðibankinn Ilopankki
1993 26 Flag of Slovenia.svg Slovenia 1X Band Tih deževen dan Hiljainen sadepäivä
27 Flag of Bosnia and Herzegovina.svg Bosnia ja Hertsegovina Fazla Sva bol svijeta Koko maailman tuska
28 Flag of Croatia.svg Kroatia Put Don't Ever Cry Älä koskaan itke
1994 29 Flag of Estonia.svg Viro Silvi Vrait Nagu merelaine Kuin meren aalto
30 Flag of Romania.svg Romania Dan Bittman Dincolo de nori Pilvien tuolla puolen
31 Flag of Slovakia.svg Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka Nekonečná pieseň Päättymätön laulu
32 Flag of Lithuania.svg Liettua Ovidijus Vyšniauskas Lopšinė mylimai Tuutulaulu pikkuiselle
33 Flag of Hungary.svg Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? Kenelle kertoisin syntini?
34 Flag of Russia.svg Venäjä Judif Vetšnyj strannik Ikuinen vaeltaja
35 Flag of Poland.svg Puola Edyta Górniak To nie ja! Se en ollut minä!
1998 36 Flag of Macedonia.svg Makedonia Vlado Janevski Ne zori, zoro Älä nouse, aamu
2000 37 Flag of Latvia.svg Latvia Brainstorm My Star Minun tähteni
2003 38 Flag of Ukraine.svg Ukraina Oleksandr Hasta la Vista Näkemiin
2004 39 Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin My Galileo Minun Galileoni
40 Flag of Andorra.svg Andorra Marta Roure Jugarem a estimar-nos Leikitään rakastavamme toisiamme
41 Flag of Albania.svg Albania Anjeza Shahini The Image of You Kuva sinusta
42 Serbia ja Montenegron lippu Serbia ja Montenegro Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra Lane moje Rakkaani
2005 43 Flag of Moldova.svg Moldova Zdob și Zdub Boonika Bate Doba Mummo lyö rumpua
44 Flag of Bulgaria.svg Bulgaria Kaffe Lorraine
2006 45 Flag of Armenia.svg Armenia André Without Your Love Ilman rakkauttasi
2007 46 Flag of Georgia.svg Georgia Sopo Khalvaši Visionary Dream Näkijän uni
47 Flag of Montenegro.svg Montenegro Stevan Faddy Ajde, kroči Tule, nouse ylös
48 Flag of Serbia.svg Serbia Marija Šerifović Molitva Rukous
49 Flag of the Czech Republic.svg Tšekki Kabát Malá dáma Pieni rouva
2008 50 Flag of San Marino.svg San Marino Miodio Complice Rikostoveri
51 Flag of Azerbaijan.svg Azerbaidžan Elnur & Samir Day After Day Päivästä päivään
2015 52 Flag of Australia.svg Australia[17] Guy Sebastian Tonight Again Tämä yö uudestaan

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät useammin myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestynyttä artistia Dionin jälkeen.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck ja Bonnie Tyler.

Suomi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen Fairytale ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Sveitsin edustaja Six4one Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.

Esiintyjät ja kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä.[18] Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1978–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä.lähde? Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[19]

Säestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.[20] Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä. 1990-luvun alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.lähde? Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä tuastanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.[21]

Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä[20], minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla. Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni esiintyjien on esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.[22]

Huijaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon. Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa. Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin laissa sanotaan, että israelilaista materiaalia ei saa esittää Libanonissa.

Osallistujamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia,lähde? joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maata.[23] ja vuonna 1992 23 maata.[24][25] Kun itä-Euroopan radiojärjestö OIRT vuonna 1993 liittyi Euroopan yleisradioliiton EBU:n jäseneksi, myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Tämä lisäsi vähitellen osallistujamaiden lukumäärää ja lopulta kilpailun lähetysaika uhkasi venyä liian pitkäksi. Osallistujamaiden lukumäärää rajoitettiin siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Kun Euroviisujen perinteisiä mahtimaitakin alkoi uhata putoaminen kilpailuista, muutettiin sääntöjä vuodesta 2000 lähtien[26] siten, että EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden. Italia vaati myös automaattista osallistumisoikeutta samalla perusteella. Kun EBU ei tähän suostunut, Italia vetäytyi koko tapahtumasta pysyvästi. Lopulta vuosien kiistelyn jälkeen EBU suostui Italian vaatimukseen ja vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG4-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä.

Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan. Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisukilpailun isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa. Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteenlähde?. Tämän vuoksi EBU määräsi jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa. Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona.lähde? Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien semifinaalissa käytetään sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.

Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä. Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun. Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1975 lisäys, että voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä. Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi. Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Vuonna 2016 äänestys muuttuu siten, että aluksi kaikkien maiden raadit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12 ja näiden jälkeen jokainen maa antaa omat yleisöäänet yhteenlaskettuna. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska viime vuosina äänet ovat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja on selvinnyt pisteidenannon aikana ja moni maa on voittajan julistuksen jälkeen antanut vielä pisteitä. Uuden pisteidenantosysteemin takia piste-ennätykset saattavat rikkoutua.

Piste-ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisuissa piste-ennätyksiä on rikottu parin vuoden välein 2000-luvulla. Vanhalla pistidenlaskutavalla, missä jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 kilpailun voittaja Norjan Alexander Rybak kappaleella ”Fairytale”. Suurin osa ääniharavista on voittajia. Vuodesta 2016 eteenpäin pisteet on jaettu eri tavalla eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12 ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat joten uusi pisteidenlaskujärjestelmä ei ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa.

Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1 Flag of Ukraine.svg Ukraina 2016 "1944" Jamala 534 1
2 Flag of Australia.svg Australia 2016 "Sound of Silence" Dami Im 511 2
3 Flag of Russia.svg Venäjä 2016 "You Are the Only One" Sergei Lazarev 491 3
4 Flag of Norway.svg Norja 2009 "Fairytale" Alexander Rybak 387 1
5 Flag of Sweden.svg Ruotsi 2012 "Euphoria" Loreen 372 1

Semifinaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.

Euroviisujen voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi[27] Paikka[27] Voittaja[27]
Maa Laulu Esittäjä
1956 Sveitsin lippu Lugano Sveitsin lippu Sveitsi Refrain Lys Assia
1957 Saksan lippu Frankfurt am Main Alankomaiden lippu Alankomaat Net als toen Corry Brokken
1958 Alankomaiden lippu Hilversum Ranskan lippu Ranska Dors, mon amour André Claveau
1959 Ranskan lippu Cannes Alankomaiden lippu Alankomaat Een beetje Teddy Scholten
1960 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ranskan lippu Ranska Tom Pillibi Jacqueline Boyer
1961 Ranskan lippu Cannes Luxemburgin lippu Luxemburg Nous les amoureux Jean-Claude Pascal
1962 Luxemburgin lippu Luxemburg Ranskan lippu Ranska Un premier amour Isabelle Aubret
1963 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Tanskan lippu Tanska Dansevise Grethe & Jørgen Ingmann
1964 Tanskan lippu Kööpenhamina Italian lippu Italia Non ho l'età Gigliola Cinquetti
1965 Italian lippu Napoli Luxemburgin lippu Luxemburg Poupée de cire, poupée de son France Gall
1966 Luxemburgin lippu Luxemburg Itävallan lippu Itävalta Merci, Chérie Udo Jürgens
1967 Itävallan lippu Wien Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Puppet on a String Sandie Shaw
1968 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Espanjan lippu Espanja La, la, la Massiel
1969[28] Espanjan lippu Madrid Espanjan lippu Espanja Vivo cantando Salomé
Ranskan lippu Ranska Un jour, un enfant Frida Boccara
Alankomaiden lippu Alankomaat De troubadour Lenny Kuhr
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Boom Bang-a-Bang Lulu
1970 Alankomaiden lippu Amsterdam Irlannin lippu Irlanti All Kinds of Everything Dana
1971 Irlannin lippu Dublin Monacon lippu Monaco Un banc, un arbre, une rue Séverine
1972 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edinburgh Luxemburgin lippu Luxemburg Après toi Vicky Leandros
1973 Luxemburgin lippu Luxemburg Luxemburgin lippu Luxemburg Tu te reconnaîtras Anne-Marie David
1974 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brighton Ruotsin lippu Ruotsi Waterloo ABBA
1975 Ruotsin lippu Tukholma Alankomaiden lippu Alankomaat Ding-a-dong Teach-In
1976 Alankomaiden lippu Haag Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Save Your Kisses for Me Brotherhood of Man
1977 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ranskan lippu Ranska L'oiseau et l'enfant Marie Myriam
1978 Ranskan lippu Pariisi Israelin lippu Israel A-Ba-Ni-Bi Izhar Cohen & Alphabeta
1979 Israelin lippu Jerusalem Israelin lippu Israel Hallelujah Gali Atari & Milk and Honey
1980 Alankomaiden lippu Haag Irlannin lippu Irlanti What's Another Year? Johnny Logan
1981 Irlannin lippu Dublin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Making Your Mind Up Bucks Fizz
1982 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harrogate Saksan lippu Saksa Ein bißchen Frieden Nicole
1983 Saksan lippu München Luxemburgin lippu Luxemburg Si la vie est cadeau Corinne Hermès
1984 Luxemburgin lippu Luxemburg Ruotsin lippu Ruotsi Diggi-loo diggi-ley Herreys
1985 Ruotsin lippu Göteborg Norjan lippu Norja La det swinge Bobbysocks
1986 Norjan lippu Bergen Belgian lippu Belgia J'aime la vie Sandra Kim
1987 Belgian lippu Bryssel Irlannin lippu Irlanti Hold Me Now Johnny Logan
1988 Irlannin lippu Dublin Sveitsin lippu Sveitsi Ne partez pas sans moi Céline Dion
1989 Sveitsin lippu Lausanne Jugoslavian lippu Jugoslavia Rock Me Riva
1990 Jugoslavian lippu Zagreb Italian lippu Italia Insieme: 1992 Toto Cutugno
1991 Italian lippu Rooma Ruotsin lippu Ruotsi Fångad av en stormvind Carola
1992 Ruotsin lippu Malmö Irlannin lippu Irlanti Why Me? Linda Martin
1993 Irlannin lippu Millstreet Irlannin lippu Irlanti In Your Eyes Niamh Kavanagh
1994 Irlannin lippu Dublin Irlannin lippu Irlanti Rock 'n' Roll Kids Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995 Irlannin lippu Dublin Norjan lippu Norja Nocturne Secret Garden
1996 Norjan lippu Oslo Irlannin lippu Irlanti The Voice Eimear Quinn
1997 Irlannin lippu Dublin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Love Shine a Light Katrina and the Waves
1998 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Birmingham Israelin lippu Israel Diva Dana International
1999 Israelin lippu Jerusalem Ruotsin lippu Ruotsi Take Me to Your Heaven Charlotte Nilsson
2000 Ruotsin lippu Tukholma Tanskan lippu Tanska Fly on the Wings of Love Olsen Brothers
2001 Tanskan lippu Kööpenhamina Viron lippu Viro Everybody Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002 Viron lippu Tallinna Latvian lippu Latvia I Wanna Marie N
2003 Latvian lippu Riika Turkin lippu Turkki Everyway That I Can Sertab Erener
2004 Turkin lippu Istanbul Ukrainan lippu Ukraina Wild Dances Ruslana
2005 Ukrainan lippu Kiova Kreikan lippu Kreikka My Number One Helena Paparizou
2006 Kreikan lippu Ateena Suomen lippu Suomi Hard Rock Hallelujah Lordi
2007 Suomen lippu Helsinki Serbian lippu Serbia Molitva Marija Šerifović
2008 Serbian lippu Belgrad Venäjän lippu Venäjä Believe Dima Bilan
2009 Venäjän lippu Moskova Norjan lippu Norja Fairytale Alexander Rybak
2010 Norjan lippu Oslo Saksan lippu Saksa Satellite Lena Meyer-Landrut
2011 Saksan lippu Düsseldorf Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan Running Scared Ell & Nikki
2012 Azerbaidžanin lippu Baku Ruotsin lippu Ruotsi Euphoria Loreen
2013 Ruotsin lippu Malmö Tanskan lippu Tanska Only Teardrops Emmelie de Forest
2014 Tanskan lippu Kööpenhamina Itävallan lippu Itävalta Rise Like a Phoenix Conchita Wurst
2015 Itävallan lippu Wien Ruotsin lippu Ruotsi "Heroes" Måns Zelmerlöw
2016 Ruotsin lippu Tukholma Ukrainan lippu Ukraina "1944" Jamala
2017 Ukrainan lippu Kiova

Vuoteen 2016 mennessä menestynein maa on ollut Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Toiseksi menestynein maa on Ruotsi, jolla on kuusi voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 15 kappaletta, on Isolla-Britannialla.

Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paras sijoitus Maa Viimeisin kerta
Esittäjä Laulu Vuosi
2. (2 kertaa) Islannin lippu Islanti Yohanna Is It True? 2009
2. (2 kertaa) Maltan lippu Malta Chiara Angel 2005
2. Australian lippu Australia Dami Im "Sound of Silence" 2016
2. Puolan lippu Puola Edyta Górniak To nie ja! 1994
3. (2 kertaa) Romanian lippu Romania Paula Seling & Ovi Playing with Fire 2010
3. Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina Hari Mata Hari Lejla 2006
4. (2 kertaa) Armenian lippu Armenia Aram Mp3 Not Alone 2014
4. (2 kertaa) Kroatian lippu Kroatia Doris Dragović Marija Magdalena 1999
4. Bulgarian lippu Bulgaria Poli Genova If Love Was a Crime 2016
4. Unkarin lippu Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? 1994
5. (3 kertaa) Kyproksen lippu Kypros Lisa Andreas Stronger Every Minute 2004
5. Albanian lippu Albania Rona Nishliu Suus 2012
6. Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä Koldun Work Your Magic 2007
6. Liettuan lippu Liettua LT United We Are the Winners 2006
6. Moldovan lippu Moldova Zdob și Zdub Boonika Bate Doba 2005
6. Portugalin lippu Portugali Lúcia Moniz O meu coração não tem cor 1996
7. (2 kertaa) Slovenian lippu Slovenia Nuša Derenda Energy 2001
9. (2 kertaa) Georgian lippu Georgia Eldrine One More Day 2011
12. Makedonian lippu Makedonia Elena Risteska Ninanajna 2006
13. Montenegron lippu Montenegro Knez Adio 2015
18. Slovakian lippu Slovakia Marcel Palonder Kým nás máš 1996
18. Marokon lippu Marokko Samira Saïd Bitaqat hob 1980
24. San Marinon lippu San Marino Valentina Monetta Maybe 2014
25. Tšekin lippu Tšekki Gabriela Gunčíková I Stand 2016
SF 12. Andorran lippu Andorra Anonymous Salvem el món (Let's Save the World) 2007

Maiden edelliset osallistumiskerrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 Euroviisuihin osallistui 42 maata. Seuraavassa luettelossa on epäaktiivisten jäsenmaiden viimeisimmät osallistumiskerrat:

Maa Vuosi Esittäjä Kappale
Flag of Romania.svg Romania 2015 Voltaj De la capăt (All Over Again)
Flag of Portugal.svg Portugali 2015 Leonor Andrade Há um mar que nos separa
Flag of Turkey.svg Turkki 2012 Can Bonomo Love Me Back
Flag of Slovakia.svg Slovakia 2012 Max Jason Mai Don't Close Your Eyes
Flag of Andorra.svg Andorra 2009 Susanne Georgi La teva decisió (Get a Life)
Flag of Monaco.svg Monaco 2006 Séverine Ferrer La coco-dance
Flag of Luxembourg.svg Luxemburg 1993 Modern Times Donne-moi une chance
Flag of Morocco.svg Marokko 1980 Samira Saïd Bitaqat hob

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 25.8.2009.
  2. 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  3. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1977 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  4. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2005 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  5. Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
  6. Nearly 200 million people watch Eurovision 2015 eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  7. Eurovision Song Contest attracts 204 million viewers! eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  8. Pajala 2006 s. 36–38
  9. SVT to 'present artists' in postcards Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  10. DR to take a close look at artists in 'postcards' Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  11. How will Eurovision 2015 introduce the entries? Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  12. Eurovision 2016: Behind the scenes at the postcard shoots wiwibloggs.com. Viitattu 14.5.2016.
  13. Te Deumin nuotit
  14. Pajala 2006 s. 13
  15. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  16. Pajala 2006 s. 13
  17. Siim, Jarmo: Australia to compete in the 2015 Eurovision Song Contest Eurovision.tv. 10.2.2015. (englanniksi)
  18. Public Rules of the 61st Eurovision Song Contest (PDF) European Broadcasting Union. Viitattu 16.5.2016. (englanniksi)
  19. Pajala 2006 s. 211
  20. a b The history of live music in the Eurovision Song Contest Viitattu 17.9.2016.
  21. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7
  22. Kroatia 1999: Doris - Marija Magdalena Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  23. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7
  24. Malta 1991: Georgina & Paul Giordimaina – Could it be Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  25. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1992 Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  26. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7
  27. a b c History Eurovision Song Contest. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  28. Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0.
  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja: Turun yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.