Ranska Eurovision laulukilpailussa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranska
Flag of France.svg
Paikallinen TV-asema France 3
Toiminut isäntämaana 1959, 1961, 1978
Esiintymiset
Esiintymiskerrat 60
Ensiesiintyminen 1956
Paras sijoitus 1. (1958, 1960, 1962, 1969, 1977)
Huonoin sijoitus 26. (2014)
Paras pistemäärä 257 (2016)
Huonoin pistemäärä 1 (1966)
Viimeinen sija 1 (2014)
Marie Myriam voitti Euroviisut 1977 kappaleella L’oiseau et l’enfant (suom. Lintu ja lapsi)
Supertähti Patricia Kaas lauloi Ranskan kahdeksannelle sijalle vuonna 2009

Ranska on yksi Eurovision laulukilpailun parhaiten menestyneistä maista ja on osallistunut kilpailuun 57 kertaa perustusvuodesta 1956 lähtien. Ranska on yksi seitsemästä maasta, jotka olivat läsnä aivan ensimmäisessä kilpailussa ja on ollut poissa ainoastaan kahdesti koko kilpailun historian aikana, vuosina 1974 ja 1982. Ranska jäi viimeiselle sijalle ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Ranska on tullut myös toiseksi viimeiseksi muutamia kertoja, viimeksi vuonna 2015.

Ranska on käyttänyt useita yleisradioyhtiöitä, esittääkseen Eurovision laulukilpailua ranskalaisille. Vuodesta 1956 vuoteen 1964 Radiodiffusion-Télévision Française (RTF) esitti kilpailun. ORTF (Office de radiodiffusion et Télévision Française) esitti kilpailun vuoteen 1973 saakka. TF1 jatkoi taivalta vuoteen 1981 saakka, jonka jälkeen Antenne 2 otti vastuun. Vuodesta 1992 lähtien se on ollut nimellä France 2 osa France Télévisions -yhtiötä France 3:n kanssa, jolla oli viisuvastuu vuosina 1999–2014. Vuodesta 2015 lähtien France 2 on jälleen vastuussa Ranskan Euroviisuista.

Vuodesta 2004 lähtien, France 4 (osa France Télévisionsia) esittää Eurovision laulukilpailun semifinaalit. Ranska on automaattisesti loppukilpailussa, sillä maa kuuluu neljän suuren rahoittajamaan juokkoon.

Ranska on esittänyt lähes kaikki kappaleensa ranskan kielellä. Vuonna 1992 kuultiin kuitenkin myös Haitin kreolia ja vuonna 1993 korsikan kieltä, jolla Ranska lauloi kappaleensa kokonaan myös vuoden 2011 kisassa. Vuoden 1996 kappale esitettiin kokonaan bretoniksi. Myös englantia on Ranskan viisuissa kuultu vuosina 2001, 2007, 2008, 2012 ja 2016 sekä espanjaa vuonna 2004.

Poissaolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisujen perustamisesta lähtien, eli 1956, Ranska on jättänyt kilpailun väliin vain kaksi kertaa. Vuonna 1974 Ranska vetäytyi sen jälkeen, kun maan presidentti Georges Pompidou kuoli vain viikkoa ennen kilpailua.[1] Jos Ranska olisi osallistunut kilpailuun, tunnettu Dani olisi edustanut maataan laulullaan La vie à vingt-cinq ans.

Marraskuussa 1981, TF1 ilmoitti kieltäytyvänsä osallistumasta vuoden 1982 kilpailuun."[2] Antenne 2 (sittemmin osa France Télévisions -yhtiötä) otti kilpailun huostaansa katsojien reaktioiden vuoksi järjestämällä kansallisen karsinnan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska on yksi Eurovision laulukilpailun parhaiten menestyneitä maita. Maa on voittanut kilpailun viisi kertaa, tullut toiseksi neljä kertaa ja kolmanneksi seitsemän kertaa. France Télévisionsin edustuskappaleet ovat usein saaneet huonoja sijoituksia eivätkä ne ole koskaan voittaneet kilpailua. Ranska oli kuitenkin lähellä voittaa vuonna 1991, kun maan edustaja Amina jäi tasapisteisiin Ruotsin Carolan kanssa kappaleella C’est le dernier qui a parlé qui a raison. Kumpikin maa sai yhtä monta kertaa 12 pistettä, mutta voitto meni kuitenkin Ruotsiin, sillä se sai 10 pistettä useammin kuin Ranska. Nykyisillä säännöillä Ranska olisi kuitenkin voittanut kilpailun, sillä Amina sai pisteitä useammasta maasta kuin Carola. Vuotta aikaisemmin Ranska oli myös lähellä voittoa ja sijoittui lopulta Irlannin kanssa jaetulle toiselle sijalle kun Joëlle Ursull edusti maataan Serge Gainsbourgin kappaleella White And Black Blues.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuitenkin viime vuosina Ranskan tulokset ovat olleet hienoinen pettymys. Vuodesta 1998, jolloin puhelinäänestys otettiin käyttöön, Ranska on lähes aina ollut 10 huonoimman maan joukossa olemalla 18. (2003 ja 2008), 19. (1999), 22. (2006, 2007, 2012), 23. (2000 ja 2005), 24. (1998) ja 25. (2015). Vuoden 2014 kilpailussa Ranska jäi viimeiselle sijalle, saaden 2 pistettä.

Ranskalla on silti ollut hyviäkin tuloksia myös 2000-luvulla. Vuonna 2001 kanadalainen laulaja Natasha St-Pier tuli neljänneksi laululla Je n’ai que mon âme, joka oli vedonlyöntipörssien ja kannattajien suosikki kilpailun voittajaksi. Tämä hyvä tulos sai jatkoa vuonna 2002, kun Sandrine François tuli viidenneksi Patrick Bruelin laululla Il faut du temps. Kyseinen laulu sai ammattilaisraatien palkinnon kilpailun parhaasta laulusta sekä esiintymisestä ja olisi näin ollen voittanut kilpailun ilman puhelinäänestyksiä. Ranskan edustaja vuonna 2008, Sébastien Tellier, on kuitenkin luonut huomattavaa kiinnostusta kilpailua kohtaan varsinkin Ranskan viihde-elämässä, ja näin ollen maa on päättänyt jatkossa lähettää suuria nimiä kilpailuun. Supertähti Patricia Kaas edusti näin ollen Ranskaa Eurovision laulukilpailussa 2009. Maa pärjäsi pitkästä aikaa hyvin sijoittumalla kahdeksanneksi, eli Ranska oli ensimmäistä kertaa kymmenen parhaan joukossa seitsemään vuoteen. Kaas on yksi Ranskan musiikkihistorian menestyneimpiä naislaulajia ja on myynyt kaikkiaan yli 16 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti.[3] Kuten vuonna 2002, Kaas sai myös ammattilaisraatien palkinnon kilpailun parhaasta laulusta sekä esiintymisestä.

Kilpailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Sija Pisteet Esiintyjä Kappale
1956 * * Mathé Altèry Le temps perdu
1956 * * Dany Dauberson Il est là
1957 2 17 Paul Desjardins La belle amour
1958 1 27 André Claveau Dors, mon amour
1959 3 15 Jacques Philippe Oui, oui, oui, oui
1960 1 32 Jacqueline Boyer Tom Pillibi
1961 4 13 Jean-Paul Mauric Printemps (Avril carillonne)
1962 1 26 Isabelle Aubret Un premier amour
1963 5 25 Alain Barrière Elle était si jolie
1964 4 14 Rachel Le chant de Mallory
1965 3 22 Guy Mardel N’avoue jamais
1966 16 1 Dominique Walter Chez nous
1967 3 20 Noëlle Cordier Il doit faire beau là-bas
1968 3 20 Isabelle Aubret La source
1969 1 18 Frida Boccara Un jour, un enfant
1970 4 8 Guy Bonnet Marie-Blanche
1971 10 82 Serge Lama Un jardin sur la terre
1972 10 81 Betty Mars Comé comédie
1973 15 65 Martine Clemenceau Sans toi
1974 Dani La vie à vingt-cinq ans
1975 4 91 Nicole Rieu Et bonjour à toi l’artiste
1976 2 147 Catherine Ferry Un, deux, trois
1977 1 136 Marie Myriam L’oiseau et l’enfant
1978 3 119 Joël Prévost Il y aura toujours des violons
1979 3 106 Anne-Marie David Je suis l’enfant-soleil
1980 11 45 Profil Hé, hé m’sieurs dames
1981 3 125 Jean Gabilou Humanahum
1983 8 56 Guy Bonnet Vivre
1984 8 61 Annick Thoumazeau Autant d’amoureux que d’étoiles
1985 10 56 Roger Bens Femme, dans ses rêves aussi
1986 17 13 Cocktail Chic Européennes
1987 14 44 Christine Minier Les mots d’amour n’ont pas de dimanche
1988 10 64 Gérard Lenorman Chanteur de charme
1989 8 60 Nathalie Pâque J’ai volé la vie
1990 2 132 Joëlle Ursull White and Black Blues
1991 2 146 Amina C’est le dernier qui a parlé qui a raison
1992 8 73 Kali Monté la riviè
1993 4 121 Patrick Fiori Mama Corsica
1994 7 71 Nina Morato Je suis un vrai garçon
1995 4 94 Nathalia Santamaria Il me donne rendez-vous
1996 19 18 Dan Ar Braz & l’Héritage des Celtes Diwanit bugale
1997 7 95 Fanny Sentiments, songes
1998 24 3 Marie Line Où aller
1999 19 14 Nayah Je veux donner ma voix
2000 23 5 Sofia Mestari On aura le ciel
2001 4 142 Natasha St-Pier Je n’ai que mon âme
2002 5 104 Sandrine François Il faut du temps
2003 18 19 Louisa Baïleche Monts et merveilles
2004 15 40 Jonatan Cerrada À chaque pas
2005 23 11 Ortal Chacun pense à soi
2006 22 5 Virginie Pouchain Il était temps
2007 22 19 Les Fatals Picards L’amour à la française
2008 19 47 Sébastien Tellier Divine
2009 8 107 Patricia Kaas Et s’il fallait le faire
2010 12 82 Jessy Matador Allez! Ola! Olé!
2011 15 82 Amaury Vassili Sognu
2012 22 21 Anggun Echo (You and I)
2013 23 14 Amandine Bourgeois L'enfer et moi
2014 26 2 Twin Twin Moustache
2015 25 4 Lisa Angell N’oubliez pas
2016 6 257 Amir J’ai cherché
2017 12 135 Alma Requiem
  • *: Ainoastaan esimmäinen sija annettiin julki.
  • †: Ei osallistunut.

Äänestyshistoria (1975-2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sébastien Tellier sai Ranskan show-alan kiinnostumaan Eurovision laulukilpailusta

Ranska on yksi niitä harvoja maita, jotka eivät hyödy naapureistaan. Maa saa harvoin pisteitä Isolta-Britannialta, Belgialta, Saksalta, Sveitsiltä, Espanjalta tai Monacolta. Ranska puolestaan antaa suurimman osan pisteistään Turkille ja Isolle-Britannialle, kun vastaavasti nämä maat eivät anna juuri laisinkaan pisteitä itse Ranskalle.

Ranska on antanut eniten pisteitä:

Sija Maa Pisteet
1 Portugalin lippu Portugali 162
2 Israelin lippu Israel 155
3 Turkin lippu Turkki 154
4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia 141
5 Espanjan lippu Espanja 115

Ranska on saanut eniten pisteitä...

Sija Maa Pisteet
1 Sveitsin lippu Sveitsi 132
2 Norjan lippu Norja 129
3 Irlannin lippu Irlanti 114
4 Alankomaiden lippu Alankomaat 113
5 Itävallan lippu Itävalta 109
= Saksan lippu Saksa 109

Suomenkieliset käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat suomalaisartistit levyttivät varsinkin 60- ja 70-luvulla Ranskan menestyksekkäitä edustuskappaleita suomen kielellä. Seija Karpiomaa levytti tuoreeltaan Ranskan ensimmäisen voittokappaleen vuodelta 1958, Dors, mon amour. Laulu sai nimen Nukkuos rakas, jonka Leif Wager puolestaan levytti vuotta myöhemmin. Lea Laven teki hitin laululla Niin se käy, joka alun perin edusti Ranskaa vuonna 1976. Kyseinen laulu, Un, deux, trois, sijoittui kilpailussa toiseksi. Kaikista tunnetuin suomennos lienee kuitenkin Katri Helenan levyttämä Lintu ja lapsi (alk. L’oiseau et l’enfant), jonka Marie Myriam lauloi vuonna 1977 edustaessaan Ranskaa. Kyseinen laulu voitti kilpailun ja siitä on tehty huomattava määrä versioita lukuisilla kielillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]