Georges Pompidou

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georges Jean Raymond Pompidou
Georges Pompidou - Bundesarchiv B 145 Bild-F020538-0006.jpg
Ranskan 19. presidentti
15.6.1969  – 2.4.1974
Pääministeri Jacques Chaban-Delmas
Pierre Messmer
Edeltäjä Charles de Gaulle
Seuraaja Alain Poher (väliaikainen presidentti)
Valéry Giscard d'Estaing
Ranskan 150. pääministeri
14. huhtikuuta 1962-10. heinäkuuta 1968
Presidentti Charles de Gaulle
Edeltäjä Michel Debré
Seuraaja Maurice Couve de Murville
Tiedot
Syntynyt 5. heinäkuuta 1911
Montboudif, Ranska
Kuollut 2. huhtikuuta 1974 (62 vuotta)
Pariisi, Ranska
Puolue Union pour la défense de la République
Puoliso Claude Pompidou
Ammatti opettaja
Uskonto katolilainen

Georges Jean Raymond Pompidou (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?; 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Cantal2. huhtikuuta 1974 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja Ranskan presidenttinä vuodesta 1969 kuolemaansa asti vuoteen 1974.[1]

Museo Pompidou-keskus on nimetty hänen mukaansa.

Aikaisemmat vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pompidou opiskeli pariisilaisessa École Normale Supérieure -yliopistossa.[1] Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Rothschildien pankissa. Hän toimi pankin johdossa siihen asti että tuli valituksi pääministeriksi.[2] Pompidou toimi Charles de Gaullen neuvonantajana ja osallistui viidennen tasavallan perustuslain luonnostelemiseen.[1]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pompidou palveli presidentti Charles de Gaullen alaisena pääministerinä 16. huhtikuuta 196213. heinäkuuta 1968. Hän oli viiden hallituksen pääministeri. Hän oli pääministerinä Pariisin opiskelijalevottomuuksien aikana toukokuussa 1968.[1] Pompidoun sovitteleva toiminta ei ollut de Gaullen mieleen ja hän joutui eroamaan.

Pompidou valittiin presidentiksi kesäkuun 1969 vaaleissa, de Gaullen erottua. Hän jatkoi edeltäjänsä poliittislla linjoilla, piti hyvät suhteet Arabimaihin mutta ei onnistunut yhtä hyvin Länsi-Saksan kanssa.[1] toteutti enemmän uudistuksia kuin edeltäjänsä. Pompidou toteutti frangin devalvoinnin vuonna 1970. Hän toteutti tiukkaa talouspolitiikkaa valtiovarainministeri Valéry Giscard d'Estaingin avulla, ja Ranskan opetus- ja koulutusjärjestelmää uudisti opetusministeri Olivier Guichard.

Presidentti Pompidou kanantti Ison-Britannian liittymistä Euroopan yhteisöön (EY) vuonna 1973[1], minkä de Gaulle oli aiemmin estänyt.[3]

Pompidoun presidentin valtakausi jäi lyhyeksi. Hän kuoli syöpään 2. huhtikuuta 1974. Perustuslain mukaan senaatin puheenjohtaja Alain Poher seurasi häntä virkaa tekevänä presidenttinä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Georges Pompidou Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.10.2013.
  2. Guy de Rothschild, 98, Led French Banking Family NY Sun. Viitattu 27.10.2013.
  3. 1967: De Gaulle says 'non' to Britain - again BBC. Viitattu 27.10.2013.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georges Pompidou.


Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.