Patrick Bruel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Patrick Bruel

Patrick Bruel, alkujaan Patrick Maurice Benquigui (s. 14. toukokuuta 1959, Tlemcen, Algeria[1]) on ranskalainen laulaja, näyttelijä ja ammattimainen pokerin pelaaja.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruelin perhetausta on juutalainen. Vuonna 1960 hänen opettajina toimineet vanhempansa erosivat. Siitä alkaen hän oli äitinsä kasvatettavana. Myöhemmässä vaiheessa äiti avioitui uudelleen ja hän synnytti kaksi velipuolta Patrickille.

Vuonna 1962 Algerian itsenäistyttyä perhe kuului ryhmään "Pieds-Noirs" (Algerian ranskalaiset). Heillä oli Ranskan kansalaisuus ja he muuttivat vastahakoisti pois Algeriasta.

Nuorukaisena Bruel suunnitteli jalkapalloilijan uraa. Hän päätti kuitenkin ryhtyä muusikoksi, kun oli kuullut Michel Sardoun esiintymisen vuonna 1975. Samoihin aikoihin hän kävi koulua tunnetussa Lycée Henri-IV:ssa ja vaikka oli oppilaana hermoja rasittava, niin hän suoritti ylioppilastutkinnon arvosanalla "Bien".

Vuonna 2003 hänen sukunimensä Bruel virallistettiin. Samana vuonna hänen kumppaninsa Amanda Maruani synnytti Bruelin ensimmäisen lapsen, joka sai nimekseen Oscar. Vuotta myöhemmin hänet vihittiin Amandan kanssa ja seuraavana vuonna syntyi toinen poika Léon.

Muusikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Bruel saavutti menestystä näyttelijänä ja vuonna 1979 osallistui näytelmään Le Coup de sirocco. Hän jatkoikin tämän jälkeen esiintymisiään elokuvissa, televisiossa ja myös teatterissa. Hänen ensimmäinen singlensä Vide (Tyhjä) levytettiin vuonna 1982, mutta siitä ei tullut kummoistakaan menestystä. Kuitenkin hän oli päättänyt jatkaa laulajan uraa ja seuraava levytys Marre de cette nana-là (Kyllästynyt tuohon misuun) oli hänen ensimmäinen hittinsä.

Vuoteen 2004 mennessä Patrick Bruelillä on takanaan 40 erilaista elokuva- ja televisiotuotantoa. Hän on tehnyt viisi studioalbumia ja useita livealbumeita. Hänen vuonna 2002 ilmestynyttä yhteislevytystään Entre Deux on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.

Peluri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin, television ja elokuvien lisäksi Bruel on tullut tunnetuksi ammattimaisena pokerin pelaajana. Vuonna 1998 hän voitti WSOP-rannekkeen ja vuodesta 2007 alkaen hän on ansainnut yli 750 000 dollaria live-turnauksissa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1982: Vide
  • 1987: De face
  • 1987: A tout à l'heure (live)
  • 1989: Alors, regarde
  • 1991: Si ce soir... (live)
  • 1994: Bruel
  • 1995: On s'était dit... (live)
  • 1995: Plaza de los héroes
  • 1999: Juste avant
  • 2001: Rien ne s'efface... (live)
  • 2002: Entre deux
  • 2003: Entre deux à l'Olympia
  • 2004: Puzzle
  • 2006: Des souvenirs devant
  • 2007: Des souvenirs ensemble... (live)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1978 : Le Coup de Sirocco.
  • 1981 : Maigret se trompe
  • 1982 : Ma femme s'appelle reviens
  • 1982 : Les Diplômés du dernier rang
  • 1983 : Le Bâtard
  • 1983 : Le Grand Carnaval
  • 1984 : La Tête dans le sac
  • 1984 : Marche à l'ombre
  • 1985 : P.R.O.F.S
  • 1986 : Attention bandits
  • 1986 : Champagne amer
  • 1988 : La Maison assassinée
  • 1989 : Force majeure
  • 1989 : L'Union sacrée
  • 1992 : Toutes peines confondues
  • 1993 : Profil bas
  • 1996 : Le Jaguar
  • 1996 : Sabrina
  • 1997 : K
  • 1998 : Les folies de Margaret d
  • 1998 : Hors-jeu
  • 2001 : Les Jolies Choses
  • 2001 : Le Lait de la tendresse humaine
  • 2004 : Une Vie à t'attendre
  • 2005 : Lobo
  • 2006 : L'Ivresse du pouvoir
  • 2006 : O Jerusalem
  • 2007 : Un secret
  • 2009 : Le Code a Changé
  • 2010 : Comme les 5 doigts de la main
  • 2012 : Paris-Manhattan
  • 2012 : Le Prénom
  • 2013 : Les Gamins
  • 2014 : Les Yeux jaunes des crocodiles
  • 2014 : Tu veux ou tu veux pas
  • 2015 : Ange et Gabrielle

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Louis-Jean Calvet, Cent ans de chansons française. Wikiwix-arkistoitu. Archipel 2006. Viitattu 16.7.2016.(ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]