Leif Wager

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leif Christian Wager
Leif Wager vuonna 1946.
Leif Wager vuonna 1946.
Henkilötiedot
Syntynyt 11. helmikuuta 1922
Suomi Helsinki, Suomi
Kuollut 23. maaliskuuta 2002 (80 vuotta)
Suomi Helsinki, Suomi
Puoliso Eva Hemming
Näyttelijä
Merkittävät roolit Katariina ja Munkkiniemen kreivi - kreivi Mauritz Armborg
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Leif Christian Wager (11. helmikuuta 1922 Helsinki23. maaliskuuta 2002 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän oli aikansa suosituimpia miesnäyttelijöitä. Wagerin tunnetuin rooli oli miespääosa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943, vastanäyttelijänä Regina Linnanheimo). Elokuvien lisäksi hän näytteli Svenska Teaternissa (1942–1975) ja Suomen Kansallisteatterissa (1975–1989) sekä levytti nelisenkymmentä laulua, joista tunnetuin on "Munkkiniemen kreivin" laulama "Romanssi" ("Sua vain yli kaiken mä rakastan").

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leif Wagerin suku oli kotoisin Norjasta, mistä hänen isovanhempansa olivat tulleet Suomeen työskentelemään yrittäjinä ja puunjalostusteollisuuden palveluksessa. Leifin isä oli taidemaalari ja oopperalaulaja. Lapsena Leif asui pitkään Pariisissa vanhempiensa ja nuoremman veljensä kanssa. 1930-luvun lama pakotti perheen palaamaan Suomeen. Perhe asettui asumaan Töölöön, ja perheen isä sai töitä Suomalaisessa Oopperassa. Leif opiskeli ruotsinkielisessä oppikoulussa ja Helsingin konservatoriossa. Hän esiintyi laulajana muutamassa pientä menestystä saaneessa orkesterissa. Esiintymisestä pitänyt nuori Leif alkoi haaveilla näyttelijän ammatista.

Talvisodan sytyttyä Wagerit, jotka olivat Norjan kansalaisia, pakenivat Norjaan. Huhtikuussa 1940 Saksa hyökkäsi Norjaan, ja pian sen jälkeen Leif palasi Suomeen. Jatkosodan alettua Leif ilmoittautui vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan. Hän toimi aluksi kolme kuukautta ambulanssinkuljettajana ja pelastajana Helsingissä. Sitten hänet lähetettiin koulutukseen Uuteenkaarlepyyhyn. Koulutuksen ollessa lopuillaan Leifille ilmoitettiin, että hänet sijoitetaan viihdytysjoukkoihin. Pian alkoivatkin Leifin esiintymiset rintamateatterikiertueilla, joita kesti yli kaksi vuotta. Hän ehti käydä läpi lähes kaikki paikat, mihin suomalaisia joukkoja oli sijoitettu – aina Ahvenanmeren saaristosta syvälle Itä-Karjalan korpiin saakka.

Suursuosio alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1942 SF:n johtaja Toivo Särkkä tarjosi Leif Wagerille elokuvasopimusta. Sopimus oli Wagerille taloudellisesti varsin edullinen, sillä SF maksoi hänelle säännöllistä kuukausipalkkaa, vaikka hän oli suurimman osan ajasta rintamalla. Kuvaukset hoidettiin sitä varten myönnetyillä lomilla, jotka useimmiten olivat melko lyhyitä.

Tammikuun viimeisenä päivänä 1943 sai ensi-iltansa Katariina ja Munkkiniemen kreivi, joka teki Wagerista nopeasti huippusuositun. Ihailijat lahjoittivat pula-ajasta huolimatta Leifille suuret määrät erilaisia lahjoja, leivoksia, leikkieläimiä, konserttilippuja. Jotkut luovuttivat hänelle jopa leipäkorttinsa. Wagerien puhelin soi yötä päivää, ja SF:n konttoriin tuli noin 150 ihailijakirjettä päivässä. Filmaukset ja rintamakiertueet jatkuivat, ja Wager ehti välillä esiintyä Helsingissä teatterissakin.

Kesällä 1944 sotatoimet kiihtyivät ja Wagerkin sai määräyksen siirtyä aseelliseen palvelukseen. Hän päätyi Karjalankannakselle, jossa hänen joukkueensa päätyönä oli aluksi juoksuhautojen kaivaminen. Koska Wager ei ollut tottunut fyysisesti rasittavaan työhön, hänen oli vaikea sopeutua tehtäväänsä ja hän olikin aina valmiina lähtemään partiotehtäviin vapaaehtoisia kysyttäessä. Jatkosodan viimeisenä päivänä hän haavoittui luodista kantapäähän ja palasi Helsinkiin jalka paketoituna. Wager ehti olla Kannaksella pari kuukautta ennen aselevon solmimista.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota-aikana Leif Wager oli saanut Suomen kansalaisuuden. Sodan päätyttyä hän suunnitteli hakeutuvansa jälleen Norjan kansalaiseksi. Hän meni naimisiin suomalaisen tanssitaiteilija Eva Hemmingin kanssa vuonna 1945. Häät pidettiin Norjassa, ja nuori aviopari harkitsi muuttoa pysyvästi Norjaan. Wagerille ja Hemmingille syntyi kaksi tytärtä, Carmela ja Evita.

Wager etsiskeli Norjassa sikäläisistä teattereista työtä. Oslossa hän joutui poliisikuulusteluihin, joissa häneltä udeltiin hänen toiminnastaan Suomen armeijassa ja yhteyksistään saksalaisiin. Tämä ärsytti Wageria suunnattomasti. Kun teatteriurakaan ei näyttänyt ottavan tulta, Wager palasi Suomeen. Hän pysyi Suomen kansalaisena lopun ikänsä.

Suomessa Wagerille löytyi näyttelijäntöitä – ehkä jopa liiankin kanssa. Hän näytteli teatterissa, elokuvissa ja radiossa niin monissa rooleissa, että alkoi jo potea lievää ylirasitusta. Elokuvia syntyi 1950-luvun puoliväliin saakka tiheään tahtiin, keskimäärin kaksi vuodessa. Sen jälkeen vauhti alkoi hieman hiljentyä. Wagerin omia suosikkeja näiltä ajoilta ovat 1800-luvun Suomen historiasta kertova Tanssi yli hautojen (1950), Kesäillan valssi (1951) ja Suomen sodasta kertova Sven Tuuva (1958).

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Värtsi, Berith Bohm, Leif Wager ja Mogens Brix-Pedersen Kauniin Helenan produktiossa Ruotsalaisessa Teatterissa vuonna 1965.

Vuoden 1963 näyttelijälakko ja SF:n konkurssi vuonna 1965 vähensivät Leif Wagerin mahdollisuuksia saada elokuvarooleja. Hän keskittyi teatterityöhön ja esiintyi jonkin verran myös televisiossa. Puhenäytelmien lisäksi Wager esiintyi monissa musikaaleissa. Vuonna 1975 hän vaihtoi työnantajaa Svenska Teaternista Suomen Kansallisteatteriin ja samalla myös näytelmien kieli vaihtui ruotsista suomeksi. Wager jäi muodollisesti eläkkeelle Kansallisteatterista vuonna 1989, mutta esiintyi näytelmissä vuoteen 1994 saakka. Vuonna 1997 Wager esiintyi 22 vuoden tauon jälkeen vanhassa kotiteatterissaan Svenska Teaternissa. Hän esiintyi elokuvissa vielä vuoteen 1999 saakka. Vuonna 2000 Wager julkaisi muistelmansa nimellä Hävyttömän hieno elämä. Hänen viimeiseksi työkseen jäi rooli sarjassa Benner & Benner vuonna 2001.[2]

Leif Wager kuoli 80-vuotiaana vuonna 2002. Viisi vuotta myöhemmin kuoli hänen vaimonsa Eva Hemming. Wager on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1950 - Ystäväs' olla tahtoisin / Alla vanhan lehmuksen
  • 1959 - Piove / Marechiare
  • 1959 - Katulaulajan serenadi / Nukkuos rakas
  • 1960 - Tähdet kertovat / Älä jätä minua yksin
  • 1961 - Me rakastavaiset / Portin luona
  • 1971 - Romanssi / Ramona
  • Tuulen tytär / Sadun ruusu
  • Mustanmeren valssi / Naisten valssi
  • Kukkaiskieli / En voi unohtaa

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Romanssi (1987)
  • 20 suosikkia – Tähdet kertovat (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leif Wager Elonetissä
  2. Uskomaton epäonni murskasi legendaarisen Leif Wagerin Hollywood-uran – ”Samalla torpedoitiin minun unelmani” iltasanomat.fi. 16.9.2016. Viitattu 16.9.2016.
  3. Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]