Martti Katajisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martti Katajisto
Martti Katajisto vuonna 1957 Hamletin harjoituksissa Kansallisteatterissa.
Martti Katajisto vuonna 1957 Hamletin harjoituksissa Kansallisteatterissa.
Syntymäaika 6. joulukuuta 1926
Syntymäpaikka Parkano
Kuolinaika 25. tammikuuta 2000 (73 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Martti Viljami Katajisto
Palkinnot

Jussi-palkinto 1949

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Martti Viljami Katajisto (6. joulukuuta 1926 Parkano25. tammikuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Elokuvahistoriaan hän on jäänyt eritoten tukkipoika Nokian roolista Sillanpää-filmatisoinnissa Ihmiset suviyössä (1948). Uransa alussa hän keräsi mainetta teinityttöjen suosikkina, myöhemmin hän oli mukana useissa näytelmätaiteen suurissa klassikoissa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Katajiston kasvatusvanhemmat olivat maanviljelijä Aati Sipilä ja Laura Agneta Teresia Helander. Katajisto sai tuntuman teatterimaailmaan jo lapsena Parkanon Nuorisoseuran näyttämötoiminnan kautta. Kouluaikoinaan hän harrasti muun muassa runonlausuntaa ja näyttelemistä. Suomen Teatterikoulun hän suoritti 1945–1947.

Teattereiden Romeo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 Katajisto kiinnitettiin Helsingin Kansanteatteriin. Siellä hän näytteli muun muassa Pirkko Raition eroajaisnäytelmäksi valitussa komediassa Edvardin lapset yhtä lapsista. Kahta muuta tulkitsivat Marjatta Kallio ja Usko Kantola. Niskavuoren Heta -näytelmän ensi-illassa Ylioppilastalolla Katajisto näytteli Jaakko Harjulaa, Hetan poikaa, kuten myöhemmin samasta aiheesta tehdyssä elokuvassakin. Hetan tyttäriä näyttelivät niin ikään elokuvaversiosta tutut Marjatta Kallio ja Hillevi Lagerstam. Itse Hetan roolissa nähtiin molemmissa versioissa vahvaan naisosaan kuin luotu Rauni Luoma. Vuonna 1951 Katajisto teki opintomatkan Pariisiin.

Katajisto siirtyi Suomen Kansallisteatterin riveihin vuonna 1954. Keväällä 1955 hän näytteli muun muassa Venetsian kauppiaassa Bassanon roolin. Erityistä huomiota sai Katajiston tulkinta Hamletin pääosasta vuonna 1957. Katajiston tunnettuihin rooleihin kuului myös klassinen Romeo näytelmässä Romeo ja Julia. Urallaan hänellä oli rooleja niin ikään esimerkiksi näytelmissä Karamazovin veljekset, Aavesonaatti, Kuinka äkäpussi kesytetään, Oppineita naisia, Tartuffe, Juorukoulu, Reviisori sekä Ihana seikkailu. Näyttelijänura kääntyi laskuun 1960-luvulla, jolloin Katajisto omien sanojensa mukaan oli liian vanha sankariksi ja liian nuori kypsiin luonneosiin - tavallaan siis väliinputoaja. Taiteellisia kohokohtia Katajiston teatteriuralla oli Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti (1972). Nousukiitoon Katajiston ura lähti jälleen 1970-luvun lopussa, ja hän viihtyi Kansallisteatterissa eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Valkokankaiden Nokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajiston elokuvaura alkoi pienistä sivuosista. Ensiesiintyminen valkokankaalla oli Nuoruus sumussa, Toivo Särkän ohjaustyö vuodelta 1946. Parikymppinen Katajisto sivuositti kolmea muuta elokuvaa, kunnes teki läpimurtonsa Valentin Vaalan klassikkoelokuvassa Ihmiset suviyössä 1948 nuoruudenkiihkoisen Nokian roolissa. Hänelle myönnettiin osastaan Jussi-palkinto 1949. Nokia on tulkittu myös Suomen elokuvahistorian ensimmäiseksi homoseksuaaliksi mieshahmoksi.[1] Elokuvan tähtitaivaalla Katajisto vakiinnutti asemansa vuonna 1949 valmistuneessa Prinsessa Ruususessa prinssi Florestanina. Toisaalta tämän roolin myötä hän katsoi leimautuneensa liiaksi kauniiden kiiltokuvapoikien rooleihin.

Vuonna 1950 Katajisto oli Eeva-Kaarina Volasen vastanäyttelijänä Särkän ohjaamassa epookkikomediassa Katariina kaunis leski. Luutnantti Schildt on tyypillinen ”kiiltokuvarooli”, nuori mies, jonka vastapuolella on joukko juonittelijoita, jotka asettavat esteitä pääparin onnen tielle. Vuonna 1953 Katajisto oli pääroolissa vankilasta vapautuvana nuorukaisena elokuvassa Jälkeen syntiinlankeemuksen. Palkitussa komediaelokuvassa Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955) Katajisto on nukkekauppias, Lilithinä nähdään Hillevi Lagerstam. Katajisto on mukana Edvin Laineen Niskavuori-filmatisoinneissa Niskavuoren Heta (1952) ja Niskavuori taistelee (1957).

Katajiston elokuvaura päättyi 1960-luvun alkupuolen näyttelijälakkoon. Vuonna 1960 hänellä oli miespääosa elokuvassa Nina ja Erik. 1970- ja 1980-luvuilla Katajisto nähtiin ainoastaan kahdessa uutuuselokuvassa. Vuosisadan loppua kohti oli jälleen hieman vilkkaampaa. Katajisto näytteli kolmessa 1990-luvulla valmistuneessa elokuvassa, ja myös kehuja irtosi. Hänen suoritustaan dementoituneena isänä Veikko Aaltosen elokuvassa Isä meidän (1993) ylistettiin. Timo Koivusalon vuonna 1999 ohjaama Kulkuri ja joutsen on Martti Katajiston uran viimeinen. Siinä hän näyttelee ironisin ottein elokuvamoguli T. J. Särkkää.

Martti Katajisto teki uraa myös radiossa. 1950–60 -luvuilla häntä kuultiin erityisesti Eero Leväluoman ja Urpo Laurin ohjaamissa kuunnelmissa. Katajiston tunnetuimpiin radiotöihin luetaan vuonna 1979 tallennettu Federico Garcia Lorcan monologi Härkätaistelijan kuolema.

Katajisto kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 73-vuotiaana.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]