Vain kaksi tuntia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vain kaksi tuntia
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Roland af Hällström
Tuottaja Yrjö Rannikko
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Tapio Ilomäki
Lavastaja Kosti Aaltonen
Pääosat Regina Linnanheimo
Liisa Tuomi
Eino Kaipainen
Leif Wager
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi
Ensi-ilta 29. huhtikuuta 1949
Kesto 102 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Vain kaksi tuntia (Från sex till åtta) on Roland af Hällströmin käsikirjoittama ja ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1949. Af Hällström teki melodramaattiseen elokuvaan käsikirjoituksen salanimellä Viljo Hela. Vain kaksi tuntia voitti Jussi-palkinnon parhaasta kuvauksesta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan juoni tapahtumat kulkevat ikään kuin reaaliajassa[1]. Niiden kesto on kokonaisuudessaan kaksi tuntia, iltakuudesta kello kahdeksaan. Tapahtumat sijoittuvat erään pikkukaupungin sairaalaan, jossa ylilääkäri Kaarlo Kaarila ja ylihoitajatar sisar Magda ovat uhranneet yksityiselämänsä työlleen. Kaarilan vaimo joutuu auto-onnettomuuteen. Vaimo Irja tuodaan sairaalaan leikattavaksi, ja nukutuksesta tokkuraisena hän hourailee Kaarilan kollegalle, naimisissa olevalle alilääkäri Alecille tarkoitettuja rakkaudentunnustuksia. Samaan aikaan nuori sydänpotilas Tellervo viettää viimeisiä hetkiään sairaalassa sulhasensa kanssa pikkutarkan päivystävän hoitajan tietämättä, ja poliisin jahtaama Laila-niminen nainen etsii vettä vahvempaa. Molempien kohtaloksi koituu lopulta kuolema.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikoiden arviot elokuvasta olivat valtaosin myönteisiä. Sitä verrattiin jopa af Hällströmin edelliseen elokuvaan Pikajuna pohjoiseen (Olavi Veistäjä, Aamulehti). Tarina luonnehdittiin "mielenkiintoisesti sommitelluksi ja nasevasti ohajatuksi", vaikka puutteitakin löydettiin: "repliikit kajahtelevat ontoilta ja ilmeet ja puhe vääntyvät pateettisiksi". (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat) Toisen arvion mukaan elokuvassa oli liikaa korostettu melodraamaa ja farssia. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti) Esko Töyrin kuvaus sai yksimielistä kiitosta, mutta Regina Linnanheimon tavallisuudesta poikkeavasta roolista syntyi erimielisyyttä.[2]

Televisioesityksen yhteydessä vuonna 2013 todetaan että kuvakulmat pitävät tunnelman kohdallaan, ja leikkaussalijakso on kotimaista film noiria parhaimmillaan.[3] DVD:ltä elokuvan katsonut kriitikko pitää elokuvaa tavanomaisena sairaaladraamana, ja "sellaisenaankin se on katselemisen arvoinen tuotos, vaikkakin helposti unohdettava".[4]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmin naispääosaan sisar Magdaksi ajateltiin Ansa Ikosta, mutta hän oli kiinni elokuvan Jossain on railo kuvauksissa. Hänen sijastaan rooliin kiinnitettiin Regina Linnanheimo, joka teki pääosan Fenno-Filmin edellisessä elokuvassa Hornankoski. 5-vuotiaalle Martti Palolle rooli oli ensimmäinen.[1]

Elokuvatarkastamo lyhensi 10 sekunnilla leikkaussalikohtausta, jossa injektioneula työnnetään naispotilaan rintojen väliin.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Regina Linnanheimo  sisar Magda  
 Liisa Tuomi  Irja Kaarila  
 Eino Kaipainen  ylilääkäri Kaarlo Kaarila  
 Leif Wager  alilääkäri Alec von Wentell  
 Elvi Saarnio  Laila Niemikkö, toimeton nainen  
 Leena Häkinen  Tellervo Ritvala, morsian  
 Martti Katajisto  Pelle Teiri, sulhanen  
 Saara Ranin  sisar Varma  
 Kalle Viherpuu  konstaapeli  
 Rauha Rentola  rouva Maj-Lis von Wentell  
 Kyllikki Forssell  sairaanhoitaja  
 Rakel Laakso  kauppiaanrouva  
 Irja Rannikko  Maj-Lisin ystävätär  
 Aino Lehtimäki  Maj-Lisin ystävätär  
 Assi Raine  pikkurouva  
 Harri Sinijärvi  kauppias  
 Matti Ranin  assistentti  
 Martti Palo  von Wentellien poika  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 13.9.2013
  2. Lehdistöarvioita Elonet.fissä
  3. HWR: Vain kaksi tuntia Päivän elokuvia, Tv-maailma, 36/2013 sivu 29
  4. Vain kaksi tuntia (1949), Elokuvauutiset.fi, viitattu 13.9.2013