Kari Väänänen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kari Väänänen
Syntymäaika 17. syyskuuta 1953 (ikä 63)
Syntymäpaikka Inari
Aktiivisena 1981–
Oikea nimi Kari Kyösti Väänänen
Puoliso Terhi Väänänen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kari Kyösti Väänänen (s. 17. syyskuuta 1953 Inari) on suomalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän on yksi Aki Kaurismäen luottonäyttelijöistä. Väänänen ohjasi ja käsikirjoitti Taivaan tulet -televisiosarjaa, jota tehtiin neljä tuotantokautta vuosina 2005–2013.[1] Marraskuussa 2014 hänet valittiin Rovaniemen Teatterin johtajaksi lokakuusta 2015 alkaen.[2] Väänänen on toiminut myös Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina vuosina 1992–1998.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Sanna Fransman oli Kari Väänäsen ensimmäinen vaimo ja heillä on poika Konsta Väänänen. Väänäsellä on kaksostytöt Hilda ja Vilhelmiina avioliitostaan näyttelijä Susanna Roineen kanssa. Nykyisen vaimonsa Terhi Väänäsen kanssa hänellä on poika.[4]

Kari Väänänen muutti takaisin kotipaikkakunnalleen Kemijärvelle lähes 40 vuoden tauon jälkeen vuonna 2008.[4]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1981 Läpimurto poliisi
1982 Ramses ja unet (ääni) Mirerti
1983 Jon Jon
Apinan vuosi Rene
1984 Klaani – tarina Sammakoitten suvusta Leevi Sammakko
1985 Calamari Union Frank
Rosso Giancarlo Rosso
Tuntematon sotilas Lammio
Viimeiset rotannahat psykiatri
1986 Harmagedon kaveri
Lumikuningatar
Näkemiin, hyvästi Matti
1987 Hamlet liikemaailmassa Lauri Polonius
Helsinki Napoli All Night Long Alex
Älä itke Iines Sylvesteri
1988 Yötyö Marco
1989 Cha Cha Cha Kari Pöllänen
Leningrad Cowboys Go America Igor
Likaiset kädet Ivan
Paperitähti Ilja Kulovaara
1990 Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa etsivä Karisto
Amazon Kari
1991 Night on Earth mies #1
Zombie ja Kummitusjuna upseerin ääni
1992 Boheemielämää Schaunard
Mestari Eero Tyrni
Papukaijamies isä
1993 Goodbye Gibraltar Jorma
Ripa ruostuu rikospoliisi Lynkkynen
The Last Border – viimeisellä rajalla Borka
Venäläinen ystävä Santtu
1994 Leningrad Cowboys Meet Moses mykkä
1995 Iron Horsemen Darling
1996 Kauas pilvet karkaavat Lauri Koponen
Koverhar – lihanleikkaajan kolme päivää Siilas
Sambólico Eric
1998 Junalinnut Asko, Milchfahrer
1999 Historiaa tehdään öisin taksikuski
Häjyt Törnqvist
Rukajärven tie alikersantti Tauno Snicker
2000 Lakeuden kutsu Erkki Hakala
Highway Society Mann auf dem Bauernhof
Bad Luck Love Heinonen
Taivas tiellä Alma
2001 Heikuraisen nauru Heikurainen
Klassikko amisopettaja
Sylvester tirehtööri
2002 Kymmenen riivinrautaa Heikki Korkkalainen
2003 Honey Baby Enrico
Vieraalla maalla Hannu Rinta-Perkiö
2004 Capone Dimitri
Juoksuhaudantie Jarmo Kesämaa
2005 Star Wreck: In the Pirkinning presidentti Uljanov
2006 Onni von Sopanen liikunnanopettaja
Rock'n Roll Never Dies Laakkonen
2007 Joulutarina Iisakki
V2 – Jäätynyt enkeli Usko Saastamoinen
2009 Haarautuvan rakkauden talo Niilo
Havukka-ahon ajattelija Severi
Toinen jalka haudasta Salmela
2011 Let My People Go! Herra Tiilikainen
2012 Saunavieras Jalo Rautakumpu
2015 Me Rosvolat Hurja-Kaarlo

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Sarja
1989 Viemäri-TV
1993 Hobitit
1996 Ilman kavaluutta
Akkaa päälle
Kadonnut veljeni
1997 Kadonnut näky
1998 Team Ahma
Lääkärit tulessa
1999 Pieni pala Jumalaa
1999-2001 Kaverille ei jätetä
1995–2001 Ansa ja Oiva
2001 Korkeajännitystä – eli sähköä kotiin kuljetettuna
Seitsemän
2002 Jurismia!
2000–2002 Parhaat vuodet
2005 Tahdon asia
2000–2005 Kylmäverisesti sinun
2007 Läpiveto
2007–2014 Taivaan tulet
2008 Suojelijat
2006–2010 Lehmän vuosi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jorma Korhonen: Kari Väänänen: Mälli on nieltävä 14.3.2013. Yle. Viitattu 30.7.2013.
  2. ↑ Kari Väänänen Rovaniemen teatterin johtajaksi 28.11.2014. Kaleva. Viitattu 3.10.2015.
  3. ↑ Professorit kautta aikojen 1979– Teatterikorkeakoulu. Viitattu 3.10.2015.
  4. ↑ a b Pöntinen, Petri: Kari Väänäsen kotiinpaluu Suomen Kuvalehti. 51–52/2007. Viitattu 30.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikin Kannusten saajat

1962 Jorma Panula ● 1963 Ralf Långbacka ● 1964 Kari Rydman ● 1965 Eino Säisä ● 1966 Risto Jarva ● 1967 Kalle Holmberg ja Kari Liila ● 1968 Kimmo Pyykkö ● 1969 Timo Bergholm ● 1970 Jouko Turkka ● 1971 Iso mies ja keijukainen -levytyöryhmä ● 1972 Lasse Naukkarinen ● 1973 Ilpo Saastamoinen ● 1974 Riitta Nelimarkka ● 1975 Pekka Milonoff ● 1976 Ulrika Hallberg ● 1977 Timo Linnasalo ● 1978 Arto af Hällström ● 1979 Eurooppalainen Odysseia -kuunnelmatyöryhmä ● 1980 Pentti Sammallahti ● 1981 Marjatta Tapiola ● 1982 Jouni Kaipainen ● 1983 Kari Väänänen ● 1984 Olli Jalonen ● 1985 Maaria Wirkkala ● 1986 Kari Kriikku ● 1987 Juhani Liimatainen ● 1988 Mox Mäkelä ● 1989 Sami Toivonen ● 1990 Rahkonen-radioteostyöryhmä ● 1991 Marjatta Oja ● 1992 Julia Vuori ● 1993 tanssiryhmä Suomussalmi ● 1994 Martti Suosalo ● 1995 Juha Lehtola ● 1996 Susanna Helke ja Virpi Suutari ● 1997 Jukka-Pekka Pajunen ● 1998 Håkan Wikman ● 1999 Tuomas Kantelinen ● 2000 Sándor Vály ● 2001 Johanna Venho ● 2002 Salla Tykkä ● 2003 U-Street All Stars ● 2004 Ville Tietäväinen ● 2005 Taito Hoffrén ● 2006 Anna Krogerus ● 2007 Pauliina Feodoroff ● 2008 Eeva Muilu ● 2009 Jukka-Pekka Valkeapää ● 2010 Timo Harju ● 2011 Merja Pöyhönen ● 2012 Selina Anttinen ja Vesa Oiva ● 2013 Linda Fredriksson ● 2014 Elina Pirinen ● 2015 Ima Iduozee ● 2016 Suohpanterror

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kari_Väänänen&oldid=15901489