Siirry sisältöön

Peter von Bagh

Wikipediasta
Peter von Bagh
Peter von Bagh Sodankylän elokuvajuhlilla 2009.
Peter von Bagh Sodankylän elokuvajuhlilla 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt29. elokuuta 1943
Helsinki
Kuollut17. syyskuuta 2014 (71 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti elokuvahistorian ja -teorian professori, toimittaja, kirjailija
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (VTT 2003)
Instituutti Taideteollinen korkeakoulu

Kari Peter Conrad von Bagh ([ˈfon ˈbɑːg],[1] 29. elokuuta 1943 Helsinki17. syyskuuta 2014 Helsinki)[2][3] oli suomalainen elokuvahistorioitsija, -ohjaaja, -käsikirjoittaja, tietokirjailija, kustantaja, radio-ohjelmien tekijä, Filmihullu-lehden päätoimittaja ja festivaalijohtaja.

Peter von Baghin kirjoja on käännetty useille kielille. Von Baghin tuotannon pääteoksiin lukeutuvat muiden muassa Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina (WSOY 2007, 12-osainen tv-sarja, YLE 2003–2004) ja Elokuvan historia (W&G 1975, Otava 1998, 2004, 52-osainen radio-ohjelmasarja, YLE) sekä Tähtien kirja (Otava, 2006).

Hänen poikansa on ohjaaja Juhana von Bagh.[4]

Pietarinsaksalaisen lääkäri-isän Konrad von Baghin poika Peter von Bagh suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1961. Helsingin yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1970 aineyhdistelmällä teoreettinen filosofia, sosiologia, estetiikka ja kirjallisuus. Laudaturtyö Elokuvalliset keinot ja niiden käyttö: Alfred Hitchcockin Vertigo julkaistiin myöhemmin kirjana (Helsingin yliopisto, 1979). Valtiotieteen tohtoriksi von Bagh valmistui vuonna 2003.[5] Väitöskirja (2002) Peili jolla oli muisti – elokuvallinen kollaasi kadonneen ajan merkityksien hahmottajana (1895–1970) (SKS, 2002) tutkii elokuvailmaisun perusyksikköjä, montaasia ja kollaasia.

Von Bagh toimi opettajana ja luennoitsijana useissa koti- ja ulkomaisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa, muun muassa Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian ja -teorian professorina vuodesta 2000 alkaen.[5] Korkeakoulu liitettiin osaksi Aalto-yliopistoa, jossa von Bagh työskenteli professorina vuoteen 2014 saakka.[6] Hän myös laati kouluille suunnatun elokuvaoppikirjan Salainen muisti (Sanoma Pro, 2009).

Peter von Baghin tuotannon punaisena lankana on suomalaisen arjen historia: kuvat sellaisista yksityiskohdista, jotka välittävät jotakin siitä, millaista suomalaisten elämä on kulloinkin ollut.kenen mukaan? Teoksissa Vuosi 1952 (1980), Viimeinen kesä (1992), Helsinki, ikuisesti, (2008)[7] Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata (2011) ja Muisteja – pieni elokuva 1950-luvun Oulusta (2013)[8][9] historiaan kurkistetaan tietyn ajankohdan, paikan tai taiteilijasuvun rajaaman suurennuslasin kautta. Elokuvassa Sosialismi (2014) käsitellään taas laajasti sosialistista aatetta, ja sen historiaa avataan eri elokuvapätkien avulla.[10][11][12]

Von Bagh teki useita kymmeniä televisioelokuvia, muun muassa henkilökuvia eri alojen suomalaisista merkkihenkilöistä (Tapio Rautavaara Tapsa – viiltoja reissumiehen elämästä, 1980; Paavo Nurmi, 1978; Otto Ville Kuusinen Mies varjossa, 1994), muusikoista (Olavi Virta, 1972; Suomi Pop, 1984), näyttelijöistä (Tauno Palo, 1981) ja ohjaajista (Edvin Laine, 2006; Mikko Niskanen, 2010).

Von Baghin fiktioelokuvat ovat usein dokumentaarisia omalla tavallaan: Kreivi (1971) -elokuvan päähenkilö on iltapäivälehtien kruunaama huijari Pertti Ylermi Lindgren. Pockpicket (1968) on Robert Bressonin Taskuvaras (1959) -elokuvan muunnelma, jossa vieraantunut mies hakee elämäänsä jännitettä sujauttelemalla seteleitä hyvää aavistamattomien kaupunkilaisten lompakkoihin.

Von Bagh osallistui käsikirjoittajana Risto Jarvan elokuviin Ruusujen aika (1969), Bensaa suonissa (1970) ja Kun taivas putoaa... (1972).

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peter von Bagh työhuoneessaan vuonna 1979.

Von Baghin kirjallinen tuotanto käsittää liki 40 tietokirjaa. Opetusministeriö myönsi von Baghille tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon vuonna 2007.[13][14] Samana vuonna Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina palkittiin Tieto-Finlandialla.[15][16] Valtion tiedonjulkistamispalkinto osoitettiin hänelle myös kahdesti aiemmin, vuonna 1987 teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa) ja vuonna 1976 teoksesta Elokuvan historia.[17][14][18] Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Lönnrot-palkinto myönnettiin hänelle teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja vuonna 1992.[18]

Von Baghin esseitä ja artikkeleita on julkaistu lukuisissa koti- ja ulkomaisissa elokuvakirjoissa ja -lehdissä, joista tunnetuimpia ovat ranskalaiset L’Écran, Cahiers du cinéma, Trafic ja Cinema 02, italialainen Cinegrafie, espanjalainen Nosferatu, ruotsalainen Chaplin ja englantilainen Movie. Ulkomailla julkaistujen artikkeleiden kooste on suomennettu kokoelmaan Cinefilia – Filmihulluuden syvempi olemus (Johnny Kniga 2013).[19]

Peter von Bagh oli mukana perustamassa Filmihullu-lehteä vuonna 1968,[20][18] ja toimi sen päätoimittajana vuodesta 1971 aina vuoteen 2014 saakka.[18]

Ulkomailla von Bagh toimi elokuva-alan asiantuntijana ranskalaiselle Larousse-tietokirjakustantamolle vuonna 2009 sekä vakituisena avustajana italialaiselle Einaudi-kustantamolle.

Peter von Bagh toimi Love Kirjat -kustantamon toimittajana ja esipuheiden kirjoittajana vuosina 1977–1996.

Festivaalijohtajuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankylän elokuvajuhlat perustettiin Anssi Mänttärin aloitteesta vuonna 1986. Mänttärin lisäksi festivaalin linjan loivat Kaurismäen veljekset Aki ja Mika sekä Peter von Bagh.

Vuodesta 2001 alkaen Peter von Bagh toimi myös Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalin taiteellisena johtajana. Festivaalin erityisalaa ovat ”jälleenlöydetyt”, kadonneiksi luullut ja tuntemattomat aarteet, mykkäelokuvat ja restauroidut filmikopiot.

Von Bagh toimi myös San Sebastiánin elokuvajuhlien taiteellisena neuvonantajana vuonna 2009, Telluriden elokuvafestivaalin vierailevana taiteellisena johtajana vuonna 1997 sekä tuomariston jäsenenä Cannesin festivaalin kilpailusarjassa vuonna 2004.

Työ Suomen elokuva-arkistossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Elokuva-arkiston toiminnanjohtajana Peter von Bagh toimi vuosina 1966–1969 ja ohjelmistosuunnittelijana vuoteen 1984. Tuona aikana arkiston ohjelmatarjonta vakiinnutti arvostetun maineensa ja näytösten määrä moninkertaistui.

»Kun aloitin, arkisto tarjosi vain kaksi näytäntöä viikoittain. Lisäsin näytösten määrän heti neljään. Pian onnistuimme näyttämään 8 elokuvaa viikossa. Näin kului muutamia vuosia, kunnes yleisön luottamuksen vakiinnuttua aloimme näyttää kolme elokuvaa päivittäin.»
([21])

Helsingissä elettiin elokuvateattereiden kulta-aikaa, mistä esimerkkinä ”1970-luvulla Bressonin elokuvat keräsivät enemmän rahaa Helsingissä kuin Pariisissa”.[22]

Lissabonissa, FIAFin (elokuva-arkistojen kansainvälisen liiton) konferenssissa vuonna 1989, pitämässään puheessa von Bagh tähdensi:

»Moni arkisto on langennut liian helppoihin täkyihin ja muotielokuvien painotukseen. Lyhytnäköisillä laskelmilla varustautuneiden virkamiesten voi olla vaikea käsittää, miksi pieni arkisto tilaisi harvinaisen elokuvan kaukaisesta maasta vain yhtä näytäntöä varten. Tällainen laskelmointi lamauttaa helposti kulttuurityön kokonaan. Ristiriita on ilmassa tulikirjaimin: yleisö näyttää kuolaavan de Palman ja Eastwoodin perään, vaikka sisäinen ääni kutsuu näyttämään Victor Sjöströmin ja Carl Th. Dreyerin tuotantoa luotaavia kokonaisuuksia...
Ensimmäiset Sjöströmin ja Dreyerin esitykset tuovat saliin ehkä tosiaan vain 15 katsojaa – mutta viiden vuoden täsmällisten valintojen ja taitavasti sijoitettujen uusintojen jälkeen samaiset näytännöt voivat olla loppuunmyytyjä. – – Alussa jokin elokuva voi olla täysin tuntematon, mutta sen jättämä käyntikortti on ikuinen: ihmeellinen kauneus.»
([23])

Samassa puheenvuorossa von Bagh määrittelee arkistojen velvollisuudet seuraavasti: luottamuksellisen yleisösuhteen vaaliminen, klassikoiden ja etenkin kotimaisten elokuvien suojelu ja restaurointi sekä elokuvakerhotoiminnan tukeminen yhteisenä elokuvapankkina, josta teokset ovat esitettävissä.

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Bagh kuoli syyskuussa 2014, 71-vuotiaana, pitkään sairastettuaan ja oltuaan lyhyen aikaa sairaalahoidossa.[24][25][26] Von Bagh on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[27][28][29]

Ennen kuolemaansa von Bagh luovutti laajan elokuvakirjallisuuden kokoelmansa Kansalliskirjastolle.[30][31] Kyseessä on Pohjoismaiden suurin elokuvakirjallisuuden yksityiskokoelma, joka sisältää noin 8000 eri kielistä kirjaa ja elokuvalehteä.[32][33][34] Kokoelmaan sisältyy myös useita elokuva-alan kuuluisuuksien omistuskirjoituksin varustettuja teoksia.[35][36] Ennen luovutusta kokoelma sijaitsi von Baghin entisessä asunnossa Helsingin Punavuoressa, joka toimi hänen työhuoneenaan.[35][36][37]

Von Baghilla oli kuollessaan useita kirjaprojekteja kesken,[38] muun muassa laaja 12-osainen elokuvan historiikki, jonka keskeneräisen käsikirjoituksen hän lahjoitti Kansalliskirjastolle.[39][40] Kaikkiaan von Bagh lahjoitti Kansalliskirjastolle sähköisessä muodossa satoja tuhansia sivuja keskeneräisiä käsikirjoituksia.[40][18][41] Vuonna 2018 Kansalliskirjasto julkaisi postuumisti von Baghin teoksen Elokuvan almanakka – 69 katsetta vuosisadan historiaan ja Antti Alasen toimittaman Peter von Bagh: elokuvan muisti.[39][42][18] Like Kustannus julkaisi joulukuussa 2014 postuumisti von Baghin muistelmateoksen Muisteja.[43][44][45][46] Von Bagh laati teoksen esipuheen vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa.[47]

Varhaisia lyhytelokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pockpicket eli katkelmia helsinkiläisen porvarisnuoren elämästä (& Pertti Maisala, 1968)
  • Vanhan valtaus (ryhmä: Bagh–Toiviainen–Maisala–Katainen, 1968)
  • Joulukuu (1969)
Pitkä näytelmäelokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkiä dokumenttielokuvia teatterilevitykseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähinnä TV-tuotantoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsikirjoittajana muiden ohjaamissa elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Satoja radio-ohjelmia vakituisesti vuodesta 1961, myös laajoja sarjoja:
  • Yöradio
  • Suuria elokuvaohjaajia (1963)
  • Amerikan ääniä (1974)
  • Kohtaamisia (1976)
  • Keskusteluja elokuvasta (1981)
  • Elämää suuremmat elokuvat (1984–1993 vuosittain 10 ohjelmaa, yhteensä 100)
  • Elämää suuremmat näyttelijät (1997, 36 ohjelmaa)
  • Elokuvan historia (2006, 52 ohjelmaa)

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ranskan Kansallisen Ansioritarikunnan upseeri
  • 1966 Ylioppilaslehden kirjoittajapalkinto
  • 1969 Elokuvataiteen valtionpalkinto
  • 1976 Valtion tiedonjulkistamispalkinto teoksesta Elokuvan historia
  • 1978 Vuoden teatteriteko -palkinto teoksesta Teatterikirja (toim. yhdessä Pekka Milonoffin kanssa)
  • 1980 Valtion elokuvapalkinto teoksesta Vuosi 1952
  • 1980 Kulttuurityöntekijäin tunnustuspalkinto
  • 1980 Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinto
  • 1985 Venla-palkinto teoksesta Suomi Pop – suomalaisen iskelmän historia
  • 1986 Valtion tiedonjulkistamispalkinto teoksesta Iskelmän kultainen kirja (yhdessä Ilpo Hakasalon kanssa)
  • 1989 Kuulonhuoltoliiton parhaan tv-esiintyjän palkinto
  • 1991 Venla-palkinto teoksesta SF:n tarina I-VI
  • 1992 Betoni-Jussi-palkinto
  • 1994 SKS:n Lönnrot-palkinto teoksesta Suomalaisen elokuvan kultainen kirja
  • 2003 Suomen Arvostelijain Liiton kunniajäsen
  • 2004 Blue Sea Film Festival -elämäntyöpalkinto
  • 2005 DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalin Aho-Soldan-elämäntyöpalkinto
  • 2005 Koura-palkinto (Sininen laulu)
  • 2005 Pro Arte Lapponiae -mitali
  • 2007 G. Pula-aho -palkinto (Leo Jokela Boozing Society)
  • 2007 Bolognan kaupungin kulttuuripalkinto Turrita d'argento
  • 2007 Valtion tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto
  • 2007 WSOY:n kirjallisen säätiön tunnustuspalkinto
  • 2007 Tieto-Finlandia teoksesta Sininen laulu
  • 2012 Matti Pellonpää -palkinto[49]
  • 2013 San Franciscon elokuvajuhlien Mel Novikoff -palkinto "elämäntyöstä kansainvälisen elokuvan parissa".[50]
  • 2013 Sodankylän kunta päätti nimetä Vaasankadun Peter von Baghin kaduksi.[51] 2015 kunta päätti kuitenkin antaa nimen eräälle jalankulun ja pyöräilyn väylälle[52]
  • 2013 Suomen Tietokirjailijoiden Warelius-palkinto
  • Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1984–1999
  • Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2011
  1. Suomalainen tietosanakirja, osa 9, s. 110. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4480-X
  2. Kiviniemi, Kirsikka: Peter von Bagh on kuollut Ilta-Sanomat. 22.9.2014. Arkistoitu 10.10.2014. Viitattu 22.9.2014.
  3. Peter von Bagh Elonetissä.
  4. Peter von Bagh ylistää vaimoa muistelmissaan: Paras ja viisain 2.12.2014. MTV. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 8.3.2015.
  5. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 75. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  6. Laaksamo, Merja & Pyykkö, Raija (toim.): Suomen professorit 1640–2024, s. 71. Helsinki: Professoriliitto, 2024. ISBN 978-952-99281-5-6
  7. Le Giornate del Cinema Muto 2008 : catalogo : Pordenone : XXVII edizione, 4-11- ottobre 2008 = 27th Pordenone Silent Film Festival : catalogue Chris MARKER on HELSINKI ikuisesti.
  8. Muisteja-elokuva oli Peter von Baghille merkittävä prosessi 3.10.2014. Yle.fi. Viitattu 1.11.2025.
  9. Mielikuvia Peter von Baghin dokumenttielokuvasta Muisteja 4.10.2014. Kansan Uutiset. Viitattu 1.11.2025.
  10. Poimintoja Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistosta, osa 2: Peter von Baghin kätketty aarre Sosialismi 26.9.2015. Suomen Kuvalehti. Viitattu 1.11.2025.
  11. Viiltävä kuva sosialismista 20.6.2014. Kansan Uutiset. Viitattu 1.11.2025.
  12. Peter von Baghin elokuvaa toivotaan USA:han – levitys jumiutui materiaalisotkuun 16.12.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.11.2025.
  13. Klingelle ja von Baghille tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnot 12.4.2007. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 1.11.2025.
  14. a b Klinge ja von Bagh palkittiin tiedonjulkistamisen elämäntyöstä 12.4.2007. Yle.fi. Viitattu 1.11.2025.
  15. Peter von Bagh sai Tieto-Finlandian 11.12.2007. Yle.fi. Viitattu 1.11.2025.
  16. Peter von Bagh voitti Tieto-Finlandian 11.12.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.11.2025.
  17. Myönnetyt valtionpalkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 1.11.2025.
  18. a b c d e f Antti Alanen (toim.) Peter von Bagh: Peter von Bagh : elokuvan muisti. Kansalliskirjasto, 2018. ISBN 978-951-51-4338-9 Teoksen verkkoversio.
  19. Cinefilia – Filmihulluuden syvempi olemus Johnny Kniga. Viitattu 1.11.2025.
  20. Von Bagh työskenteli loppuun saakka – näistä hänet muistetaan 22.9.2014. Mtvuutiset.fi. Viitattu 1.11.2025.
  21. Cinefilia. Helsinki: Johnny Kniga, 2013.
  22. Aki Kaurismäki, s. 22. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-31773-0
  23. Bagh, Peter von: ”The task of Preserving and Showing in a Historical Perspective”, Papers and Debates of the international symposium organised by the Cinemateca Portuguesa on the occasion of the 45th Congress of the International Federation of Film Archives. Lisboa, April 21st and 22nd 1989, FIAF 1990.
  24. Peter von Bagh on kuollut 22.9.2014. Yle.fi. Viitattu 30.10.2025.
  25. Peter von Bagh 23.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  26. In memoriam: Peter von Bagh 22.9.2014. Episodi.fi. Viitattu 30.10.2025.
  27. Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 7.12.2023.
  28. Hietaniemi oli alun perin köyhien hautausmaa – nyt siellä lepäävät niin Kekkonen, Schjerfbeck, Cisse Häkkinen kuin Spedekin 17.5.2017. Mtvuutiset.fi. Viitattu 30.10.2025.
  29. HIETANIEMEN HAUTAUSMAA – MERKITTÄVIÄ VAINAJIA Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 30.10.2025.
  30. Kansalliskirjasto sai Peter von Baghin elokuvateosten kokoelman 25.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  31. Kansalliskirjasto sai von Baghin elokuvateosten kokoelman 25.9.2014. Turun Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  32. Peter von Baghin elokuvakirjat Kansalliskirjastoon 26.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  33. Peter von Baghin ainutlaatuinen yksityiskokoelma päätyy Kansalliskirjastolle 26.9.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  34. Peter von Baghin ainutlaatuinen elokuvakirjallisuuden yksityiskokoelma Kansalliskirjastolle 25.9.2014. STT. Viitattu 30.10.2025.
  35. a b Petteri Paksuniemi, Antti Alanen: Peter von Baghin elokuvakirjasto. Kansalliskirjasto, 2018. Teoksen verkkoversio.
  36. a b Esko Rahikainen: ”Ellei absurdin raja mene kirkkaasti rikki”: Peter von Baghin kirjasto. (Verkkoon arkistoitu numero) Kansalliskirjasto-lehti, 2012, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  37. Peter von Bagh: ”Kun ihmiset puhuvat elokuvasta, niin ne yhtäkkiä paljastavat itsensä” 22.9.2014. Suomen Kuvalehti. Viitattu 31.10.2025.
  38. Muisteja maasta jota ei enää ole 21.12.2014. Kansan Uutiset. Viitattu 30.10.2025.
  39. a b Peter von Bagh nivoo taidokkaasti elokuvien heijastumat ja maailmanhistorian suuret tapahtumat yhteen 6.6.2018. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.10.2025.
  40. a b Juuri ennen kuo­le­maan­sa elo­ku­va­mies Peter von Bagh lah­joit­ti Kan­sal­lis­kir­jas­tol­le muis­ti­ti­kun, sen sisältö ja laajuus yl­lät­ti­vät kaikki 24.11.2018. Lapin Kansa. Viitattu 30.10.2025.
  41. Peter von Bagh: Elokuvakulttuurin tuottelias monitoimimies 24.9.2018. Scripta selecta. Viitattu 1.11.2025.
  42. Peter von Bagh, Antti Alanen, Sampsa Laurinen: Elokuvan almanakka – 69 katsetta vuosisadan historiaan. (Julkaistu verkossa postuumisti) Kansalliskirjasto, 2018. ISBN 978-951-51-4165-1 Teoksen verkkoversio.
  43. Peter von Baghilta ilmestyy muistelmateos postuumisti 4.11.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  44. Peter von Baghilta ilmestyy muistelmateos postuumisti 4.11.2014. Turun Sanomat. Viitattu 30.10.2025.
  45. Muisteja Like Kustannus. Viitattu 30.10.2025.
  46. Peter von Bagh: Muisteja. Like Kustannus, 2014. ISBN 978-952-01-1093-2
  47. Syksyllä menehtynyt Peter von Bagh aavisti kohtalonsa: "Kuolen saappaat jalassa" 2.12.2014. Mtvuutiset.fi. Viitattu 30.10.2025.
  48. Jouko Huru: Viiltävä kuva sosialismista Viikkolehti. 20.6.2014. Kansanuutiset. Viitattu 22.9.2014.
  49. Peter von Bagh sai Matti Pellonpää -palkinnon. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 19.11.2012.
  50. Peter von Bagh palkitaan San Franciscon elokuvajuhlilla 3.5.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2013.
  51. Peter von Bagh saa oman kadun 13.6.2013. Yle Uutiset. Viitattu 13.6.2013.
  52. Peter von Bagh sai kadun Sodankylään. Yle uutiset 17.2.2015

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rautakorpi, Esko & Mykkänen, Marjaana Suomalainen elokuvaohjaaja: Peter von Bagh, 2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]