Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA 2008–2013, entinen Suomen elokuva-arkisto SEA 1957–2007[1]) oli opetusministeriön alainen Suomen valtion laitos, joka yhdistettiin vuonna 2014 Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen kanssa Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi. Viraston tehtävänä oli hankkia, entistää ja säilyttää elokuvia, radio- ja televisio-ohjelmia sekä niihin liittyvää aineistoa. Arkisto myös harjoitti ja tuki elokuvan tutkimusta ja edisti elokuvataiteen tuntemusta sekä esitti elokuvataiteellisesti, historiallisesti tai muutoin merkittäviä elokuvia. Sen toiminta jakautui kokoelma- ja arkistotyöhön, elokuvakulttuurin edistämiseen ja arkistopalveluun.
Vuonna 2008 toiminta laajeni kattamaan myös radio- ja TV-ohjelmien arkistoinnin. Samassa yhteydessä laitoksen nimi vaihdettiin Suomen elokuva-arkistosta Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi.[2]
Elokuva-arkiston perustamisen ansiota oli, että suomalaisen elokuvatuotannon historian neljänkymmenen ensimmäisen vuoden näytelmäelokuvista on säilynyt 95 prosenttia. Yleisesti suomalaisesta elokuvatuotannosta on säilynyt yli 90 prosenttia, mikä on kansainvälisesti verrattuna hyvin.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen elokuva-arkiston perustamista kaavailtiin jo 1920-luvun alusta lähtien, mutta valtiovallan taholta asia ei lähtenyt liikkeelle. 1930-luvun rakennussuunnitelmissa elokuva-arkistoa kaavailtiin yhteisiin tiloihin Valtion Filmitarkastamon kanssa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Filmikamari ryhtyi toimiin 1953 perustamalla elokuva-arkistotoimintaa varten rahaston, josta tuli pesämuna, kun Jörn Donner ystävineen perusti vuonna 1957 arkiston juuri kun suomalainen elokuva oli ajautumassa kriisiin.[4][3]
Suomen elokuva-arkisto r.y. – Finlands Filmarkiv r.f. -nimisen yhdistyksen perustava kokous pidettiin Helsingissä Hotelli Tornissa 24. huhtikuuta 1957. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Donner, ja sihteerinä sai toimia Ywe Jalander. Heidän ja Aito Mäkisen lisäksi kokouksessa olivat läsnä toimitusjohtaja Olavi Aittola, Jerker A. Eriksson, Valma Hakkarainen, maisteri Raimo Hallama, toimitusjohtaja Mauno Mäkelä, Yrjö Rannikko ja ohjaaja Jack Witikka, joka yksimielisesti valittiin arkiston väliaikaiseksi puheenjohtajaksi. Hallituksen jäseniksi tulivat valituiksi kaikki perustavan kokouksen osanottajat sekä heidän lisäkseen kirjailija Matti Kurjensaari, ohjaaja Edvin Laine, johtaja Erik Lönnberg ja hallitusneuvos Arvo Salminen.
Elokuva-arkistojen kansainväliseen liittoon (FIAF) SEA liittyi 1958.[5] SEA valtiollistettiin vuonna 1979.[3]
1984 arkisto sai Helsinkiin oman teatterin, Orionin[5]. Esityksiä on järjestetty myös muilla paikkakunnilla.[6]. 2006 elokuva-arkisto aloitti dvd-julkaisutoiminnan yhteistyössä Finnkinon kanssa julkaisemalla Teuvo Tulion kootut teokset 12 levyllä.[5] Samana vuonna verkossa avattiin suomalainen elokuvan tietokanta Elonet, jossa arkiston panos oli keskeinen.[5] Suomi-Filmin elokuvien levitysoikeudet siirtyivät KAVAlle marraskuussa 2011.[7]
KAVA perustettiin, kun vuoden 2008 alusta käynnistyi laajeneminen elokuvan lisäksi radio- ja televisioarkistoksi.[5] 1. tammikuuta 2014 KAVA yhdistettiin Mediakasvastus- ja kuvaohjelmakeskuksen kanssa Kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi (KAVI).[8]
Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Audiovisuaalisen arkiston toimitilat – toimisto, kirjasto, arkistopalvelut, restaurointiyksikkö, koeteatteri ja aulagalleria – sijaitsivat Helsingin Sörnäisissä. Arkiston elokuvateatteri Kino Regina toimii Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Reginan säännöllisen esitystoiminnan ohella arkistolla oli esityssarjoja Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa.[5] Varastotiloja oli muualla Suomessa.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukkarila, Matti & Similä, Olavi & Toiviainen, Sakari (toim.): Filmin tähden. Suomen elokuva-arkisto 40 vuotta. Suomen elokuva-arkisto, 1997. ISBN 951-97639-0-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ SEA:Lähikuvassa: Tiedottajan virkaa, luettu 26.1.2008
- ↑ a b c Agricola.utu.fi Arvostelut
- ↑ Sakari Toiviainen: SEA:n vuosikymmenet, Kava
- ↑ a b c d e f Kansallinen audiovisuaalinen arkisto ja elokuvateatteri Orion. Orion/ohjelmisto, 2008, nro touko–elokuu, s. 58.
- ↑ Aluesarjat, Kava (arkistoversio, vanha osoite kaapattu)
- ↑ Kava hankki Suomi-Filmin elokuvien oikeudet, Yle.fi, uutiset viitattu 16.11.2011
- ↑ Kansallinen audiovisuaalinen instituutti - Yksiköt.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen Elävä arkisto: Suomen elokuva-arkisto aloitti myöhään, mutta onnistui liki sataprosenttisesti
- Laki Kansallisesta audiovisuaalisesta arkistosta Finlex. Edita ja Oikeusministeriö.
- Valtioneuvoston asetus Kansallisesta audiovisuaalisesta arkistosta Finlex. Edita ja Oikeusministeriö.
| Kansallisarkisto | |
|---|---|
| Muita arkistoja |
|
| Poliittisten puolueiden arkistoja | |
| Entisiä arkistoja |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.svg){kind=small}
