Matti Kurjensaari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Kurjensaari.

Kaarlo Matti Kurjensaari (vuoteen 1939 saakka Salonen, 4. toukokuuta 1907 Hämeenlinna10. maaliskuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja sekä poliittinen taustavaikuttaja[1].

Kurjensaari pääsi ylioppilaaksi vuonna 1927 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1932. Hän työskenteli aluksi kustannusvirkailija K.J.Gummerus Oy:ssä vuosina 19321935 ja sen jälkeen päätoimittajana Kansallisen Edistyspuolueen Nykypäivä-viikkolehdessä 1936–1937 ja osuusliike Elannon Elanto-lehden toimittajana 1938–1940. Välirauhan aikana 1940–1941 Kurjensaari oli Suomi-Filmi Oy:n kirjallisen osaston palveluksessa.[1]

Esikoisromaaninsa Tie Helsinkiin Kurjensaari julkaisi vuonna 1937. Ensimmäisistä teoksistaan alkaen Kurjensaari kuvasi Suomen ja Euroopan menneisyyttä ja senhetkistä nykyisyyttä. 1960-luvulla hän kiinnostui politiikan, tieteen ja kulttuurin suurhenkilöistä. Kirjailijan nuoruuden idoli Olavi Paavolainen oli yksi heistä. Samalla Kurjensaari kirjoitti myös päiväkirjamaisia poliittissävyisiä ajankuvia. Hän otti muutenkin reippaasti kantaa poliittisiin kysymyksiin.[1]

Sodan jälkeen Kurjensaari toimi Yleisradion teatteriosaston päällikkönä 1945-1947 ja SDP:n skogilaisen opposition lehden Päivän Sanomain päätoimittajana 1957–1959. Kurjensaari sai professorin arvonimen vuonna 1972.[1]

Kurjensaari kuului presidentti Urho Kekkosen lähipiiriin ja oli aktiivinen toimija Paasikivi-seurassa sen perustamisesta lähtien.[1]

Kurjensaari tunnettiin ennen kaikkea ajankohtaisista aiheista kirjoittavana esseistinä, toimittajana ja kolumnistina. Hän otti käyttöön termit ”ensimmäinen ja toinen tasavalta”, joiden välisenä taitekohtana hän piti vuoden 1945 eduskuntavaaleja.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tie Helsinkiin. Romaani. 1937
  • Nuoruuden toinen näytös. Romaani. 1939
  • Taistelu huomispäivästä. 1944
  • Naapurimme Neuvostoliitto: kuvitettu tieto- ja lukukirja. 1946
  • Helsinki, Itämeren tytär. 1949 (Erik Blombergin kanssa)
  • Hyvä ja paha Pariisi suomalaisessa valokeilassa. 1950
  • Helsinki/valokuvat Fred Runeberg, kuvatekstit Matti Kurjensaari. 1950
  • Syntynyt Suomessa. Romaani. 1952
  • Hämeenlinna: hopenharmaitten muistojen kaupunki. 1952
  • Kiinalainen päiväkirja: uutta Kiinaa suomalaisin silmin. 1953
  • Suuntana suomalainen. 1955
  • Suomalainen päiväkirja. 1956
  • Miekkatanssi: aforismeja, oivalluksia, vastaväitteitä. 1957
  • Jäähyväiset 50-luvulle. 1960
  • Helsingin tarina. 1962
  • 30-luvun vihainen nuori mies. 1962
  • Tie Helsinkiin; Nuoruuden toinen näytös. 1963
  • Isät ja pojat eli Tuttilan tapahtumat tosiasiain valossa. 1963
  • Kulma ja kaari: ajankuvia Wulffin kauppahuoneen 75-vuotistaipaleelta 1890–1965. 1965
  • Veljeni merellä myrskyävällä: muotokuvia muistista. 1966
  • Puiset pyramidit: Aukusti Asko Avoniuksen henkilö ja luonne. 1968
  • Taistelu huomispäivästä isänmaan opissa 1918–1948. 1969
  • Kansakunnan kaapin päällä : muotokuvia muistista. 1969
  • Kulkue: 27 muotokuvaa muistista. 1970
  • Silmätikut: muotokuvia muistista. 1971
  • Syntynyt sivulliseksi : näkyjä ja näkemyksiä 1960–1973. 1973
  • Loistava Olavi Paavolainen: henkilö- ja ajankuva. 1975
  • Suomalainen päiväkirja 20 vuotta sitten uudet päätelmät. 1976
  • Kansalaiskirja: muotokuvia muistista. 1977
  • Mitattua matkaa : merkintöjä 1973–1978. 1978
  • Elävä Aulanko. 1983
  • Presidenttikaskut: kaskuja ja tarinoita tasavallan yhdeksästä päämiehestä. 1987

Nimimerkillä Saku Harkko:

  • Päämajan salaisuus. Poikain jännityskirjasto n:o 5. Gummerus 1935
  • Autokarkurit : seikkailukertomus. Poikain jännityskirjasto n:o 7. Gummerus 1936
  • Vahtimestari katoaa : Manu ja minä elokuvamiehinä. Poikain jännityskirjasto n:o 19. Gummerus 1939
  • Autokarkurit : poikain seikkailukirja. Gummerus 1952, sisälsi krjat Päämajan salaisuus, Autokarkurit ja Vahtimestari katoaa

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1948, 1952
  • Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1955
  • Pro Finlandia -mitali 1967

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 152. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.