Matti Kurjensaari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaarlo Matti Kurjensaari (vuoteen 1939 saakka Salonen, 4. toukokuuta 1907 Hämeenlinna10. maaliskuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja sekä poliittinen taustavaikuttaja[1].

Kurjensaari pääsi ylioppilaaksi vuonna 1927 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1932. Hän työskenteli aluksi kustannusvirkailija K.J.Gummerus Oy:ssä vuosina 19321935 ja sen jälkeen päätoimittajana Kansallisen Edistyspuolueen Nykypäivä-viikkolehdessä 1936–1937 ja osuusliike Elannon Elanto-lehden toimittajana 1938–1940. Välirauhan aikana 1940–1941 Kurjensaari oli Suomi-Filmi Oy:n kirjallisen osaston palveluksessa.[1]

Esikoisromaaninsa Tie Helsinkiin Kurjensaari julkaisi vuonna 1937. Ensimmäisistä teoksistaan alkaen Kurjensaari kuvasi Suomen ja Euroopan menneisyyttä ja senhetkistä nykyisyyttä. 1960-luvulla hän kiinnostui politiikan, tieteen ja kulttuurin suurhenkilöistä. Kirjailian nuoruuden idoli Olavi Paavolainen oli yksi heistä. Samalla Kurjensaari kirjoitti myös päiväkirjamaisia poliittissävyisiä ajankuvia. Hän otti muutenkin reippaasti kantaa poliittisiin kysymyksiin.[1]

Sodan jälkeen Kurjensaari toimi Yleisradion teatteriosaston päällikkönä 1945-1947 ja SDP:n skogilaisen opposition lehden Päivän Sanomain päätoimittajana 1957–1959. Kurjensaari sai professorin arvonimen vuonna 1972.[1]

Kurjensaari kuului presidentti Urho Kekkosen lähipiiriin ja oli aktiivinen toimija Paasikivi-seurassa sen perustamisesta lähtien.[1]

Kurjensaari oli tunnettu ennen kaikkea ajankohtaisista aiheista kirjoittavana esseistinä, toimittajana ja kolumnistina. Hän otti käyttöön termit ”ensimmäinen ja toinen tasavalta”, joiden välisenä taitekohtana hän piti vuoden 1945 eduskuntavaaleja.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tie Helsinkiin. Romaani. 1937
  • Nuoruuden toinen näytös. Romaani. 1939
  • Taistelu huomispäivästä. 1944
  • Naapurimme Neuvostoliitto: kuvitettu tieto- ja lukukirja. 1946
  • Helsinki, Itämeren tytär. 1949 (Erik Blombergin kanssa)
  • Hyvä ja paha Pariisi suomalaisessa valokeilassa. 1950
  • Helsinki/valokuvat Fred Runeberg, kuvatekstit Matti Kurjensaari. 1950
  • Syntynyt Suomessa. Romaani. 1952
  • Hämeenlinna: hopenharmaitten muistojen kaupunki. 1952
  • Kiinalainen päiväkirja: uutta Kiinaa suomalaisin silmin. 1953
  • Suuntana suomalainen. 1955
  • Suomalainen päiväkirja. 1956
  • Miekkatanssi: aforismeja, oivalluksia, vastaväitteitä. 1957
  • Jäähyväiset 50-luvulle. 1960
  • Helsingin tarina. 1962
  • 30-luvun vihainen nuori mies. 1962
  • Tie Helsinkiin; Nuoruuden toinen näytös. 1963
  • Isät ja pojat eli Tuttilan tapahtumat tosiasiain valossa. 1963
  • Kulma ja kaari: ajankuvia Wulffin kauppahuoneen 75-vuotistaipaleelta 1890–1965. 1965
  • Veljeni merellä myrskyävällä: muotokuvia muistista. 1966
  • Puiset pyramidit: Aukusti Asko Avoniuksen henkilö ja luonne. 1968
  • Taistelu huomispäivästä isänmaan opissa 1918–1948. 1969
  • Kansakunnan kaapin päällä : muotokuvia muistista. 1969
  • Kulkue: 27 muotokuvaa muistista. 1970
  • Silmätikut: muotokuvia muistista. 1971
  • Syntynyt sivulliseksi : näkyjä ja näkemyksiä 1960–1973. 1973
  • Loistava Olavi Paavolainen: henkilö- ja ajankuva. 1975
  • Suomalainen päiväkirja 20 vuotta sitten uudet päätelmät. 1976
  • Kansalaiskirja: muotokuvia muistista. 1977
  • Mitattua matkaa : merkintöjä 1973–1978. 1978
  • Elävä Aulanko. 1983
  • Presidenttikaskut: kaskuja ja tarinoita tasavallan yhdeksästä päämiehestä. 1987

Nimimerkillä Saku Harkko:

  • Päämajan salaisuus. Poikain jännityskirjasto n:o 5. Gummerus 1935
  • Autokarkurit : seikkailukertomus. Poikain jännityskirjasto n:o 7. Gummerus 1936
  • Vahtimestari katoaa : Manu ja minä elokuvamiehinä. Poikain jännityskirjasto n:o 19. Gummerus 1939
  • Autokarkurit : poikain seikkailukirja. Gummerus 1952, sisälsi krjat Päämajan salaisuus, Autokarkurit ja Vahtimestari katoaa

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1948, 1952
  • Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1955
  • Pro Finlandia -mitali 1967

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 152. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.