Päivän Sanomat
| Päivän Sanomat | |
|---|---|
| Lyhenne | PS |
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | Kustannus Oy Päivän Sanomat |
| Perustettu | 1957 |
| Lakkautettu | 1972 |
| Sitoutuneisuus | TPSL |
| Kotikunta | Helsinki |
| Ilmestymistiheys |
4 kertaa viikossa (1957) 7 kertaa viikossa (1958) 6 kertaa viikossa (1959) |
| Kieli | suomi |
Päivän Sanomat oli vuosina 1957–1972 ilmestynyt SDP:n opposition ja myöhemmin TPSL:n pää-äänenkannattaja. Vasemmistolaisen lehden ensimmäinen päätoimittaja oli kirjailija Matti Kurjensaari 1957–1959. Kurjensaaren jälkeen päätoimittajana toimi Eero Santala aina lehden lopettamiseen asti.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehden perustamisessa oli mukana SAK[3], joka rahoitti[4] Aarre Simosen perustamaa lehteä.[5]
Päivän Sanomia julkaisi SDP:n opposition elokuussa 1957 perustama Kustannusosakeyhtiö Päivän Sanomat. Lehti ilmestyi vuoden 1957 aikana neljä kertaa viikossa ja vuoden 1958 alusta lähtien viikon jokaisena päivänä. Vuoden 1958 lopulla lehden levikki oli noussut 23 000:een, mikä lähenteli silloisia Suomen Sosialidemokraatin levikkilukuja.[6] Helmikuussa 1959 Kustannusosakeyhtiö Päivän Sanomien suurimmaksi osakkaaksi tuli rekisteröimätön yhdistys Kansanvaltaisen Yhteiskunnan Tuki.[7] Lehti painettiin Yhteistyön kirjapainossa helmikuusta 1959 alkaen. Päivän Sanomat ilmestyi tuolloin kuudesti viikossa kahdeksansivuisena.[8] Myöhemmin lehti painettiin Kirjapaino Kursiivissa.[9]
SDP:n eheytysneuvotteluissa 1960-luvun alkupuolella Päivän Sanomat oli jatkuvasti keskeinen kiistelyn kohde. SDP:n neuvottelijat asettivat aina yhdeksi sovinnon ensimmäisistä ehdoista Päivän Sanomien lakkauttamisen, kun taas TPSL:n taholta lehteä pidettiin vain yhtenä osana kokonaiseheytyksestä.[9]
Päivän Sanomat julkaisi Maaliskuun 25. päivänä 1972 artikkelin "Suomen äärioikeisto hakee ohjeensa Washingtonista" jonka aikomuksena oli Georg C. Ehrnroothin mustamaalaaminen.[10] Artikkelin yhteydessä julkaistiin valokopio kirjeestä jonka Ehrnrooth oli lähettänyt yhdysvaltalaiselle kongressiedustajalle, Edward J. Derwinskille. Asiasta tehtiin rikosilmoitus ja se eteni oikeuteen ja Päivän Sanomien päätoimittaja Eero Santala ja jutun kirjoittanut toimittaja saivat sakot. Suojelupoliisi arveli salaiseksi luokitellussa muistiossa, että kirjeiden anastaminen ja julkaisu lehdessä oli KGB:n tarkkaan harkittu hyökkays Ehrnroothia vastaan.[1][11]
Päivän Sanomat lakkasi ilmestymästä vuoden 1972 lopulla, ja sen seuraajaksi perustettiin vuoden 1973 alussa Päivän Uutiset, joka ilmestyi vuoteen 1975 saakka. Kustannusosakeyhtiö Päivän Sanomien omaisuus siirtyi Kirjapaino Kursiivin omistukseen helmikuussa 1973.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001023011.html
- ↑ https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kun-suomessa-varastettiin-kirjeita-ja-tama-mies-oli-uhri/3c6ac75e-7ab3-38c8-be9d-6036fd090404
- ↑ Tapio Bergholm, Sopimusyhteiskunnan synty 1944–1969 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ SAK:n historiateoksen neljäs osa valottaa ay-liikkeen hajaannusta ja eheytymistä Kirjatyö 27.9.2007
- ↑ Aulis Koivistoinen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pentti Peltoniemi ja Hannu Rajala: Sapeli-Simonen, s. 141–142. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5234-6.
- ↑ Peltoniemi & Rajala 1981, s. 144.
- ↑ Päivän Sanomat jatkaa KOY:n kirjapainossa. Kansan Uutiset, 15.2.1959.
- ↑ a b Peltoniemi & Rajala 1981, s. 147.
- ↑ https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201704222200105928
- ↑ http://www.suomensotilas.fi/georg-c-ehrnroothin-tuore-elamakerta-suomettumisen-surullista-historiaa/
- ↑ Peltoniemi & Rajala 1981, s. 149.