Suojelupoliisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suojelupoliisi
Skyddspolisen
Supo logo.png
House of Supo.jpg
Perustettu 1949
Tehtävä turvallisuus- ja tiedustelupalvelu[1]
Ministeriö sisäministeriö
Päämaja Ratakatu 12, Helsinki
Työntekijöitä 505 (2020)[2]
Vuosibudjetti 50,8 milj. euroa (2020)[2]
Johtaja Antti Pelttari
Aiheesta muualla
Kotisivut

Suojelupoliisi (lyhenne Supo,[3] SUPO tai supo[4], aiemmin epävirallisesti Suopo) (ruots. Skyddspolisen, kansainvälisissä yhteyksissä Finnish Security and Intelligence Service[5][6]) on Suomen valtion kansallisesta turvallisuudesta vastaava sisäministeriön alainen turvallisuus- ja tiedustelupalvelu.[1] Supon tehtävänä on ennaltaehkäistä ja torjua vakavimpia kansallisen turvallisuuden uhkia, kuten terrorismia tai vakoilua. [7]

Suojelupoliisin päällikkönä toimii Antti Pelttari. Supolla on kaksi apulaispäällikköä Jonna Turunen ja Teemu Turunen, jotka molemmat nimitettiin tehtäviinsä kesällä 2021. Jonna Turunen on tehnyt pitkän uran poliisissa. Teemu Turunen on taustaltaan diplomaatti. [8]

Suojelupoliisin virallinen lyhenne on aina ollut Supo. Virastossa aiemmin vallinneen salaamisen kulttuurin johdosta asiaa ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen, joten lyhenne Suopo vakiintui käyttöön viranomaistahojen ulkopuolella.[9]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin organisaatio uudistui kesäkuussa 2019, kun uudet tiedustelulait astuivat voimaan.

Suojelupoliisin organisaatio jaettiin uudistuksessa yhdeksään yksikköön. Vanhoja yksiköitä ovat terrorismintorjunta, vastatiedustelu, sisäiset palvelut, alueyksikkö, turvallisuusselvitykset ja tiedonhankinta. Uudistuksessa toimintansa aloitti myös kolme uutta yksikköä, jotka ovat esikunta, tiedustelu ja digitaaliset palvelut. [10]

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella Supolla on kahdeksan aluetoimistoa. Ne sijaitsevat Joensuussa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.[11]

Tehtävät ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin tuottaa tiedustelutietoa Suomen valtiojohdolle vakavista kansallisen turvallisuuden uhkista ja ilmiöistä. Valtiojohdon lisäksi tietoa tuotetaan muille viranomaisille, yrityksille, yhteisöille ja kansalaisille. [12]

Terrorismintorjunta on Supon keskeinen tehtävä. Supon tuottaa ennakoivaa tiedustelutietoa terrorismiin kytkeytyvistä ilmiöistä, jotta ne eivät kehittyisi nykyistä vakavammiksi. Supo pyrkii myös paljastamaan terroristista toimintaa operaatioillaan sekä vaihtamalla tietoa muiden viranomaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. [13] Keväällä 2021 Supo arvioi, että suurimman terrorismin uhkan Suomessa muodostavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset toimijat tai pienryhmät. [14]

Vastatiedustelu kuuluu Supon perinteisiin tehtäviin. Supon vastatiedustelu torjuu vieraiden valtioiden vakoilua ja vaikuttamisyrityksiä Suomessa. [15] Suomessa on väkilukuun nähden paljon ulkomaiden tiedustelu-upseereja. Suomi kiinnostaa tiedustelullisesti erityisesti Venäjää ja Kiinaa. [16]

Kybervakoilu on noussut yhä merkittävämmäksi uhkaksi perinteisen henkilötiedustelun rinnalle. [17] Esimerkiksi keväällä 2021 Supo ilmoitti tunnistaneensa eduskuntaan kohdistuneen kybervakoiluoperaation, jossa yritettiin tunkeutua eduskunnan tietojärjestelmiin. Supon mukaan kyseessä oli niin sanottu APT31-operaatio. [18]

Suojelupoliisi on kasvattanut rooliaan myös Suomen kriittisen infrastruktuurin turvaamisessa. [19]

Suojelupoliisi tekee turvallisuusselvityksiä sekä henkilöistä että yrityksistä. Supon vastuulla ovat kaikki Suomessa tehtävät turvallisuusselvitykset lukuun ottamatta puolustushallinnon turvallisuusselvityksiä. Turvallisuusselvityksiä tehdään ihmisistä, jotka käsittelevät työssään kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeää tai salassa pidettävää tietoa. [20] Vuonna 2020 Supo teki yli 88 000 turvallisuusselvitystä.[21]

Marraskuussa 2020 suojelupoliisi teetti kyselytutkimuksen suomalaisten käsityksistä suojelupoliisin toiminnasta. Kyselyn mukaan 91 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista luotti suojelupoliisiin joko paljon (50 %) tai melko paljon (41 %). Viisi prosenttia 1 005 haastatellusta ei luottanut suojelupoliisiin kovinkaan paljon tai ollenkaan.[2]

Henkilöstö ja budjetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin budjetti
Vuosi Budjetti Lähde
2012 18 milj. € [22]
2013 18 milj. €
2014 20 milj. €
2015 21 milj. €
2016 28 milj. €
2017 35 milj. €
2018 44 milj. €
2019 51 milj. € [23]
2020 51 milj. € [2]

Vuonna 2020 suojelupoliisissa työskenteli 505 henkilöä. Supon henkilöstön keski-ikä on 42,3 vuotta. Työntekijöistä 41 prosenttia on naisia ja 59 prosenttia miehiä.[2] Poliisien lisäksi Suojelupoliisissa työskentelee esimerkiksi analyytikkoja, IT-asiantuntijoita ja kielenkääntäjiä.[24] IT-tehtävät liittyvät esimerkiksi erilaisten järjestelmien, tietoturvan ja tietoverkkojen kehittämiseen ja ylläpitoon. Niiden joukossa on myös operatiivisia tehtäviä.[25]

Henkilöstöstä 48 prosenttia on poliisikoulutuksen saaneita ja muuta henkilöstöä 52 prosenttia. Muusta henkilöstöstä noin puolet on erityisasiantuntija- ja asiantuntijatehtävissä sekä toinen puoli ammatti-, toimisto- ja tukitehtävissä. Kaikki Suojelupoliisissa vakinaisesti työskentelevät ovat virkamiehiä ja kaikkiin Suojelupoliisin virkoihin vaaditaan Suomen kansalaisuus. Korkeakoulututkinnon on suorittanut noin kolmasosa henkilöstöstä.[26]

Supon päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin päällikön virka oli vuonna 2007 ensimmäistä kertaa avoimessa haussa. Hakijoita oli yli 20. Valtaosa hakijoista oli arvostettuja poliisin tai oikeuslaitoksen edustajia. Valtioneuvosto kuitenkin nimitti 1. marraskuuta 2007 sisäministeri Anne Holmlundin (kok) erityisavustajan, varatuomari Ilkka Salmen (kok) turvallisuuspoliisin uudeksi päälliköksi. Salmi on kotoisin Turusta ja hän oli aloittanut työskentelynsä Supossa ylitarkastajana vastavakoiluyksikössä vuonna 2002.[27]

Vuodesta 2011 alkaen 15. helmikuuta 2015 asti Supon väliaikainen päällikkö oli Antti Pelttari Ilkka Salmen sijaisena.[28][29] Pelttari nimitettiin vuonna 2016 jatkamaan tehtävässään, tällä kertaa vakituisena päällikönä. Tammikuussa 2021 Pelttari nimitettiin Supon päälliköksi myös seuraavan viisivuotiskauden ajaksi eli helmikuun 2026 loppuun asti.[30]

Valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin valvontaa uudistettiin vuonna 2019, kun tiedustelulait astuivat voimaan. Tässä yhteydessä perustettiin tiedusteluvalvontavaltuutetun virka. Tiedusteluvalvontavaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka valvoo siviili- ja sotilastiedustelun laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa. Vuodesta 2019 lähtien valtuutettuna on toiminut Kimmo Hakonen.[31]

Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on rajaton pääsy Supon tietoihin ja tiloihin.[32]

Supon parlamentaarisesta valvonnasta vastaa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta.[33] Myös sisäministeriö valvoo Supon toimintaa. [32]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin päämaja Helsingissä Ratakadun ja Fredrikinkadun risteyksessä.

Etsivä keskuspoliisi (EK)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etsivä keskuspoliisi

Supon edeltäjä valtiollinen poliisi (Valpo) sai alkunsa valkoisten kesällä 1918 perustamasta yleisesikunnan Osasto III:sta, jonka tehtävänä oli sotilaallinen tiedustelu ja sisäisestä turvallisuudesta vastaaminen.[34] Vuoden 1919 alusta sisäisen tiedustelun tehtävää hoitanut yleisesikunnan passiosasto siirtyi sisäministeriön alaisuuteen. Organisaation uudistuksia jatkettiin kesällä 1919 perustamalla etsivä keskuspoliisi (EK), jonka vakinaistettiin vuoden 1927 lopulla. Joulukuussa 1937 annetulla asetuksella yksikön nimeksi muutettiin valtiollinen poliisi (Valpo). Pitkäaikaisin yksikön päällikkö oli Esko Riekki vuosina 1923–1938.[35]

Etsivän keskuspoliisin henkilöstö kutsui ironisesti yksikköään ohranaksi (ven. охрана, suoja, vartio). Termiä oli aikaisemmin käytetty Venäjän tsaarinaikaisesta salaisesta poliisista (ven. oхранное отделение, suojeluosasto). Nimitys levisi myös talon ulkopuolelle, ja erityisesti vasemmistolaiset poliitikot ja lehtimiehet käyttivät samaa nimitystä myös EK:n seuraajasta, valtiollisesta poliisista (Valpo I).

Valpo I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valpo I

Kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa Valpon johto solmi henkilökohtaiset suhteet SS:n ja Saksan turvallisuuspoliisin uusiin johtohenkilöihin. Jatkosodan aikana Valpo teki yhteistyötä natsi-Saksan SD-tiedustelupalvelun Einsatzkommando Finnland -erityisyksikön kanssa, asettaen vuosina 1941–1942 sen käyttöön 12-miehisen sotavankien kuulustelijoista ja tulkeista koostuvan komennuskunnan. Valpon johto ja komennuskunta olivat tietoisia siitä, että saksalaisten sotavankeja teloitettiin kuulustelutulosten perusteella, ja yksittäisissä tapauksissa Valpon henkilökuntaa osallistui itse teloituksiin.

1. helmikuuta 1938 lähtien Valpon päällikkönä toimi Paavo Säippä kunnes 1. helmikuuta 1941 hänen tilalleen asetettiin saksalaismieliseksi tunnettu Arno Anthoni. Valtioneuvoston määräyksellä 15. heinäkuuta 1941 Valpo alistettiin Päämajan käskyvaltaan ”sodan loppuun asti”. Saksan tappio Stalingradin piirityksessä talvella 1943 heikensi saksalaismielisten asemaa hallinnossa, jolloin eräiden muidenkin virkamiesvaihdosten mukana Anthoni korvattiin Paavo Kastarilla 29. helmikuuta 1944.[36][37] Valpossa toiminnasta jätettiin tarkoituksellisesti asiakirjat laatimatta.[38]

Valpo II, punainen Valpo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Punainen Valpo

Vuosina 1944–1949 erityisesti Otto Brusiinin päällikköaikana erotettiin Valposta paljon aiempaa henkilökuntaa, joka korvattiin kommunisteilla ja muilla neuvostomielisillä. Joka kymmenes henkilökuntaan kuuluva oli saanut tuomion joko maan- tai valtiopetoksesta. Brusiinin päällikköaikana palvelukseen otettiin myös lähes 80 henkilöä, joilla oli takanaan rikoksista saatu vankeustuomio.[39] Kautta kutsuttiin yleisesti Punaiseksi Valpoksi, virallisemmin Valpo II tai Uusi Valpo. Punaisen Valpon syntyyn vaikutti valvontakomission ja kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon lisäksi asekätkentäjutun paljastuminen. Sosiaalidemokraattisen hallituksen noustua valtaan Valpo II hajotettiin vuonna 1948.

Supo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratakatu 12 vuonna 1957.

Tilanne Valpossa alkoi rauhoittua Erkki Tuomisen tullessa päälliköksi ja Risto Höltän apulaispäälliköksi tammikuussa 1948, vakinaisiksi maaliskuussa 1948. Heti SKDL:n vaalitappion jälkeen alettiin valmistella Valpon lakkauttamista ja henkilöstöltään huomattavasti pienemmän suojelupoliisin (Supo) perustamista vuoden 1949 alusta.[40]

Etsivän Keskuspoliisin ja Valpon arkisto on noin vuoteen 1948 asti julkinen ja sen säilytyspaikka on Kansallisarkisto. Supon vuoden 1949 arkisto avautui ensimmäistä kertaa kaikelle kansalle 1. tammikuuta 2009.[41]

Suojelupoliisi siirtyi poliisihallinnon alaisuudesta sisäministeriön alaisuuteen vuoden 2016 alusta.[42]

Kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stasi-kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään sairauslomalla ollut Seppo Nevala jäi eläkkeelle 1. joulukuuta 2007 lähtien. Eroilmoitusta edelsi kohu DDR:n tiedustelupalvelun nk. Stasi-arkistosta ja Rosenholz-aineistosta. Aineiston saamisesta käytiin neuvotteluja USA:n kanssa vuonna 2000, jolloin poliittinen johto päätti aineiston asianosaisjulkiseksi sekä luovutettavaksi tutkijoiden käyttöön. Sittemmin ilmeni, että aineisto oli jo tuolloin Supon hallussa, mutta sitä ei luovutettu edes tuomioistuimille. Stasi-aineistosta Tiitisen listaa on vaadittu julkiseksi.lähde?

Työpaikkakiusaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuvuodesta 2010 oli julkisuudessa Supon työpaikkakiusaaminen. Ylitarkastaja Matti Mikkola kertoi joutuneensa järjestelmällisen syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi ja kiusattuja olevan muitakin.[43]

Entinen terrorismiyksikön päällikkö ja sittemmin kenttävalvontayksikön päällikkö Paavo Selin istui päivät pitkät ilman työtehtäviä. Hänellä ei ollut oikeutta edes päästä johtamansa yksikön tiloihin, hänelle ei voinut lähettää sähköposteja eikä puheluita yhdistetty. Silloisen poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan kyse oli yksittäistapauksista.[44]

Selinin tilanteen taustalla oli esitelmä syyskuulta 2005, jonka mukaan Euroopassa Natolla ei ole merkitystä terrorismin torjunnassa. Lausunto suututti silloisen oppositiojohtaja Jyrki Kataisen, joka soitti silloiselle Supon päällikölle Seppo Nevalalle, joka puolestaan haukkui alaisensa kovasanaisesti puhelimessa. Katainen syytti tuolloin Supoa yrityksestä suistaa hänet puoluejohtajan tehtävästä. Nevala määräsi Selinin vastoin tämän tahtoa toisiin tehtäviin maaliskuussa 2007, kun Kokoomus oli voittanut eduskuntavaaleissa. Myöhemmin Supon uudeksi päälliköksi nimitettiin kokoomuslainen Ilkka Salmi. Syyskuussa 2009 tuli julkisuuteen nauha keskustelusta, jossa Nevala haukkuu Seliniä, ja Selinin eristäminen työpaikallaan alkoi.[45][46][47] Poliisihallitus teetti asiasta selvityksen, jossa ei tullut esille kiusaamista tai epäasiallista toimintaa. Selvityksen mukaan kyseessä oli väärinkäsitys. Selinin jäätyä sairauslomalle hänen kulkuoikeutensa poistettiin turvaamistoimenpiteenä, josta ei tehty kirjallista päätöstä.[48] Myöhemmin sisäministeriö moitti Supon toimintaa Selinin asiassa hyvän hallintotavan vastaiseksi. Lisäksi kihlakunnansyyttäjä kertoi käynnistävänsä Supoa koskevan esitutkinnan entistä ylitarkastajaa koskevassa jutussa, jossa oli myös kyse kulkulupien ja tietojärjestelmien käytön estämisestä.[49]

Selin on saanut Supolta varoituksen osallistuttuaan suurlähettiläs Alpo Rusin kirjan julkistamistilaisuuteen lokakuussa 2011.[50]

Muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Supo on tehnyt paljon yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ulkomaisten, erityisesti muiden pohjoismaisten turvallisuusviranomaisten kanssa.[51]

Pohjoismaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa toimii Säkerhetspolisen (SÄPO), jonka henkilöstömäärä on noin 1000[52] ja budjetti noin 120 milj. €.[53]

Norjassa toimii Politiets sikkerhetstjeneste (PST), jonka henkilöstömäärä on noin 515 ja budjetti on noin 70 milj. €.[54]

Tanskassa toimii Politiets Efterretningstjeneste (PET), jonka henkilöstömäärä on noin 780[55] ja budjetti on noin 100 milj. €.[56]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Historia Suojelupoliisi. Viitattu 12.12.2020.
  2. a b c d e Supon vuosikirja 2020 (PDF) Suojelupoliisi. Viitattu 26.7.2021.
  3. Lyhennesanat Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.12.2020.
  4. Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.12.2020.
  5. Tuomo Pietiläinen: Supo muutti kansainvälisen nimensä tiedustelupalveluksi (Archive.org) 27.8.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.8.2010.
  6. About Supo Supo. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  7. Supon tehtävät Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  8. Tiedustelu | Supo nimitti diplomaatin ulkoministeriöstä johtamaan historiallista muutosta tiedustelupalveluksi Helsingin Sanomat. 7.6.2021. Viitattu 9.7.2021.
  9. Kimmo Rentola: Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991 teoksessa Simola 2009, s. 76.
  10. Suojelupoliisin toimivaltuudet uudistuvat Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  11. Organisaatio Suojelupoliisi. Viitattu 12.12.2020.
  12. Tiedustelutieto palvelee valtiojohtoa Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  13. Supo torjuu terrorismia tiedustelun keinoin Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  14. Terrorismin uhka-arvio - Suojelupoliisin vuosikirja Suojelupoliisin vuosikirja. Viitattu 9.7.2021.
  15. Vastatiedustelu torjuu laitonta tiedustelua - Suojelupoliisi Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  16. Suojelupoliisi | Kun Saana Nilsson oli Brysselissä työmatkalla, tuntematon mies astui ulos tummasta autosta ja kehui Helsingin säätä – Se johtui Nilssonin työstä, ja nyt hän ilmentää supon uutta aikaa Helsingin Sanomat. 25.12.2020. Viitattu 9.7.2021.
  17. Kybervakoilu Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  18. Suojelupoliisi tunnisti eduskuntaan kohdistuneen kybervakoiluoperaation APT31:ksi Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  19. Kriittisen infrastruktuurin turvaaminen Suojelupoliisin vuosikirja. Viitattu 9.7.2021.
  20. Henkilöturvallisuusselvitys - Suojelupoliisi Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  21. Turvallisuusselvityksiä tehtiin ennätysmäärä vuonna 2020 Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  22. https://web.archive.org/web/20190417221024/https://supo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/supowwwstructure/77292_WWW_SUPO_Juhlakirja_70_2019_FI.pdf Vuosikertomus 2018], Supo.fi
  23. Supo lukuina Suojelupoliisi. Viitattu 12.12.2020.
  24. Töissä Supossa Suojelupoliisi. Viitattu 12.12.2020.
  25. Usein kysyttyä Supon työpaikoista Suojelupoliisi. Viitattu 12.12.2020.
  26. Supon esite, Supo.fi
  27. Helsingin Sanomat 1.11.2007
  28. Tuomo Pietiläinen: Valtiosihteeri Antti Pelttari haki Supon päälliköksi 7.2.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.2.2011.
  29. Tuomo Pietiläinen, Supon johtaja: Suomalaisille ei terrorikoulutusta, Helsingin Sanomat 4.5.2011, sivu A 7
  30. Pelttari jatkaa Suojelupoliisin päällikkönä 28.1.2021. Suojelupoliisi. Viitattu 16.4.2021.
  31. Etusivu Tiedusteluvalvonta. Viitattu 9.7.2021.
  32. a b Valvonta Suojelupoliisi. Viitattu 9.7.2021.
  33. Tiedusteluvalvontavaliokunta www.eduskunta.fi. Viitattu 9.7.2021.
  34. Lackman, Matti 2009: Ensimmäisen tasavallan turvallisuuspoliisi 1918-1944, s. 201, teoksessa: Simola, Matti (toim.) Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009
  35. Pekka Nevalainen: Etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin aineisto henkilöhistorian lähteenä
  36. Jukka Lindqvist, väitösk. Kuolemaan tuomitut, 1999, s. 160–161, ISBN 951-855-176-6
  37. Yle: Väitös: Valpo osallistui juutalaisten surmaamiseen, viitattu 19.9.2008 ja Helsingin Sanomat: Väitös: Valpo surmasi jatkosodassa saksalaisten rinnalla, viitattu 19 syyskuuta 2008
  38. Arto Murtovaara: Sotavankeja ammuttiin pohjoisessa. Kaleva, 28.9.2008, s. 10. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356.
  39. Anu Vertanen: Rintamalta Ratakadulle. Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945–1948, s. 10. Pro gradu -tutkielma, Historian laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2005.
  40. Suojelupoliisin historia
  41. Tuomo Pietiläinen: Supon alkuvuosien arkisto aukeaa 1.1.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.8.2010.
  42. Supo 2015 www.supo.fi. Viitattu 16.11.2016.
  43. Suomenkuvalehti.fi
  44. Paatero: Suojelupoliisissa ei viitteitä järjestelmällisestä kiusaamisesta, Hs.fi
  45. Paatero: TIlanne Supossa hyvin hankala, Yle.fi
  46. Paavo Seliin toisiin tehtäviin vastoin tahtoa, Nelonen.fi
  47. Kiusaamista Supossa, Suomenkuvalehti.fi
  48. Poliisihallitus: Supossa ei kiusaamista, Mtv3.fi
  49. Sisäministeriö nuhtelee Supoa osastopäällikön kohtelusta (Archive.org) 9.9.2011 9:52. HS.fi.
  50. Supossa kuohuu jälleen: Paavo Selin sai kirjallisen varoituksen, Suomenkuvalehti.fi, viitattu 8.12.2011
  51. Kansainvälisyys, Poliisi.fi
  52. Organisation, Sakerhetspolisen.se
  53. Organisation, Ekonomistyrningsverket
  54. Uutinen, Aftenposten.no
  55. PET i tal, Pet.dk
  56. PET´s ekonomil, Pet.dk

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kullberg, Anssi: Suomi, terrorismi, Supo: Koira, joka ei haukkunut – Miksi ja miten Suomi on välttynyt terroristisen toiminnan leviämiseltä?. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38577-7.
  • Salovaara, Jukka ja Simola, Matti (toim.): Turvallisuuspoliisi 75 vuotta 1919-1994. Helsinki: Sisäasiainministeriö, poliisiosasto, 1994. ISBN 951-47-9553-9.
  • Simola, Matti: Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949–2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4.
  • Simola, Matti ja Sirvio, Tuula (toim.): Isänmaan puolesta – Suojelupoliisi 50 vuotta. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5477-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]