Seppo Tiitinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seppo Tiitinen
Seppo Tiitinen.jpg
Eduskunnan pääsihteeri [1]
1992[1]–2015[1]
Edeltäjä Erkki Ketola [1]
Seuraaja Maija-Leena Paavola [1]
Suojelupoliisiin päällikkö
1978–1990
Edeltäjä Arvo Pentti
Seuraaja Eero Kekomäki
Tiedot
Syntynyt 15. joulukuuta 1947 (ikä 70)
Leppävirta
Vanhemmat Svante Valfrid Tiitinen ja Hilkka Maria Mahrberg
Asuinpaikka Helsinki

Seppo Kalervo Tiitinen (s. 15. joulukuuta 1947 Leppävirta) on suomalainen juristi ja valtionhallinnon pitkäaikainen virkamies.[2] Hän jäi eläkkeelle 2015 lopussa eduskunnan pääsihteerin virasta, jota hän hoiti vuodesta 1992. Tiitinen toimi myös suojelupoliisin päällikkönä vuosina 1978–1990.[2] Eduskunnassa hän oli Perustuslakikomitea 2000:n pysyvänä asiantuntijana vuosina 1992–1999.[3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiitinen syntyi nelilapsiseen maanviljelijäperheeseen Leppävirran Timolan kylässä. Hän kiinnostui yhteiskunnallisista asioista oppikoulun aikana.[2] Tiitinen valmistui ylioppilaaksi Varkauden yhteislyseosta vuonna 1966. Hän pääsi Helsingin yliopistoon ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1969. Varatuomari hänestä tuli vuonna 1976.[2]

Puoluekannaltaan Tiitinen on keskustalainen.[3]

Virkamiesura valtionhallinnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriöstä virkamiesuran alkuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiitinen aloitti uransa esittelijänä opetusministeriössä 1969–1973. Seuraavat kaksi vuotta hän toimi toimistopäällikkönä kouluhallituksessa. Eduskunnassa hän toimi sivistysvaliokunnan sihteerinä 1972–1975, nuorempana sihteerinä 1975–1976, sekä perustuslaki- ja ulkoasiainvaliokunnan sihteerinä 1977–1978.[2] Puoluetaustaltaan Tiitinen on keskustalainen.[4]

Supon päälliköksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiitinen toimi poliisineuvoksena ja suojelupoliisin päällikkönä 1978–1990. Suojelupoliisin vuonna 1990 haltuunsa saama Tiitisen lista sai nimensä Tiitisen mukaan.[2] Ilta-Sanomien haastattelussa 2018 hyvästä muististaan tunnettu Tiitinen väitti, ettei enää muista listan nimiä. "Se on Jumalan tosi, että se on näin", Tiitinen kommentoi muistamattomuuttaan.[5]

Eduskunnan pääsihteeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Tiitinen palkattiin eduskunnan apulaispääsihteeriksi ja vuonna 1992 hänestä tuli pääsihteeri eläkkeelle jääneen valtiopäiväneuvos Erkki Ketolan jälkeen.[2]

Eduskunnan ajalta hänet tunnetaan muun muassa Eduskunnan ETA-toimikunnan puheenjohtajuudesta, sekä perustuslain kokonaisuudistusta valmistelleen virkamiestyöryhmän puheenjohtajuudesta vuonna 1995.

Tiitinen on toiminut myös Suomen kansallisoopperan hallituksen jäsenenä 1996–2004, ja 2004–2007 sen puheenjohtajana. Oopperan talousongelmien noustua pinnalle hän sai kritiikkiä kaksoisroolistaan eduskunnan pääsihteerinä ja Oopperan säätiön puheenjohtajana.[2]

Tiitinen siirtyi eläkkeelle vuoden 2016 alussa, jolloin hänen seuraajanaan aloitti Maija-Leena Paavola.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiitinen kaikilla mausteilla. Apu, 26.1.2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ketkä ovat toimineet eduskunnan pääsihteereinä? Eduskunnan kirjasto. Eduskunta. Viitattu 15.10.2018.
  2. a b c d e f g h Leppänen, Veli-Pekka: Arkadianmäen päällikkö. Savon Sanomat, 14.12.2007, 100. vsk, nro 342, s. B20.
  3. a b ”Tiitinen Seppo Kalervo”, Kuka Kukin on, s. 1045. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19577-8.
  4. Valtonen, Kari: Tiitinen ohitti Heinäluoman Vantaan Sanomat. 9.5.2014. Viitattu 26.4.2015.
  5. Hyvämuistinen Tiitinen ei muista yhtään nimeä Stasi-listalta: ”Se on Jumalan tosi, että se on näin” is.fi. 19.9.2018. Viitattu 19.9.2018.
  6. Martta Nieminen: Lasikatto murtui – Maija-Leena Paavolasta eduskunnan historian ensimmäinen naispuolinen pääsihteeri. Helsingin sanomat, 12.12.2015. Artikkelin verkkoversio.