Alpo Rusi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alpo Rusi
Henkilötiedot
Syntynyt17. elokuuta 1949 (ikä 74)
Jyväskylä
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Alpo Rusi (s. 17. elokuuta 1949 Jyväskylä) on suomalainen diplomaatti, ulkoasiainneuvos ja valtiotieteen tohtori. Hän toimi Suomen suurlähettiläänä Sveitsissä vuosina 2009–2014. Aiemmin hän toimi suurlähettiläänä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajan erityisneuvonantajana vuosina 2007–2009.[1] Vuodesta 2016 hän on toiminut professorina Liettuassa Vytautas Suuren yliopistossa.[2]

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Tehtävä, asemapaikka.[1][3][4]
1971–72 Suomi toisessa maailmansodassa -toimikunnan sihteeri [5]
1973 Avustaja, UM
1974 Edustustoharjoittelija, Lontoo
1975 Kypsyyskoe, UM
1975–77 Varakonsuli, Hampuri
1977–79 Lähetystösihteeri, Kööpenhamina
1982 ETYK-valtuuskunnan jäsen, UM
1982 Lallin päätoimittaja
1983–86 Lähetystöneuvos, YK
1987–90 Suunnitteluyksikön päällikkö, UM
1988-89 Vieraileva tutkija, Columbian yliopisto ja EastWest Institute, New York
1991–92 Länsitoimiston päällikkö, UM
1992–93 Ministeri, Bonn
1994–99 Tasavallan presidentin neuvonantaja
1999 Sarajevon huippukokous, EU-koordinaattori [6]
2000 EU:n kaakkoisen Euroopan vakaussopimuksen varajohtaja
2000–03 Kansainvälisten suhteiden professori, Lapin yliopisto
2001–02 Vieraileva professori, Eurooppa-tutkimus, Hampuri
2004–07 Kiertävä suurlähettiläs neljässä Balkanin maassa
2005–06 Euroopan vakaussopimus, arviointityöryhmän puheenjohtaja
2007–09 YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan erityisneuvonantaja
2009–14 Suurlähettiläs, Sveitsi, Vatikaani ja Liechtenstein
2015– Asiantuntija, Davis Center for Russian and Eurasian Studies
2016– Vieraileva professori, Vytautas Suuren yliopisto, Kaunas
2017– Rudolf Holsti -professori, Vytautas Suuren yliopisto, Kaunas
 – UM: Suomen ulkoasiainministeriö

Alpo Rusi kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Viitaniemen yhteiskoulusta 1969, valmistui valtiotieteen maisteriksi 1971, lisensiaatiksi 1979 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1982 Helsingin yliopistossa poliittisesta historiasta aiheenaan lehdistösensuuri jatkosodassa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpo Rusin ansiolistan ensimmäisestä työpaikasta jäi hänelle katkera kokemus. Professori L. A. Puntilan asiantuntijaryhmä teki talvi- ja jatkosotaa koskevan tutkimussuunnitelman vuosina 1971–72. Rusi kertoo: "Opetusministeri Ulf Sundqvist hylkäsi valmiin mietinnön puhtaasti poliittisista syistä, koska stalinistien Tiedonantaja-lehti syytti Puntilaa historiankirjoituksen oikeistolaistamisyrityksestä".[5]

Vuonna 1999 Rusi oli presidentti Martti Ahtisaaren valtuuskunnassa Kosovon rauhanneuvotteluissa.[7]

Vuosina 2014–15 Rusi juonsi viikoittaista keskusteluohjelmaa Radio Rapu -kanavalla.[8] Vuonna 2017 hänet nimitettiin Vytautas Suuren yliopiston Rudolf Holsti -professoriksi. Suomen ulkoasiainministeriö myönsi 20 000 euroa nimikkoprofessuurin rahoitukseen.[2]

Aiheeton vakoiluepäily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi nousi laajaan mediajulkisuuteen vuonna 2002, kun Suojelupoliisi kertoi epäilevänsä häntä törkeästä vakoilusta DDR:n hyväksi vuosina 1969–1976. Häntä epäiltiin nimellä ”Pekka” tunnetuksi Stasin vakoojaksi, jonka koodi oli XV/11/69. Supon epäily peitenimen ”Pekka” ja Alpo Rusin yhteydestä syntyi, koska Itä-Saksaan luovutetuista lukuisista asiakirjoista useat olivat lähtöisin Alpo Rusin silloisesta työpaikasta ulkoministeriöstä.[9] Tieto epäilystä vuoti julkisuuteen. Rusin ystävä Olli Rehn ilmoitti luopuvansa ehdokkuudesta vuoden 2003 eduskuntavaaleissa voidakseen päätoimisesti puolustaa Rusia.[10]

Jukka Rusin tunnustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpo Rusin vanhempi veli Jukka Rusi tunnusti luovuttaneensa Metsäteollisuuden tiedottajana haltuunsa saamiaan ei-salaisia ulkoministeriön ja muun muassa EVA:n muistioita ja asiakirjoja DDR:n diplomaateille. Tiedon asiasta toi julkisuuteen Olli Rehn Suomen kuvalehdessä julkaisemassaan kertomuksessa kuultuaan Jukka Rusin tunnustuksen asiasta. Kertomansa mukaan Jukka Rusi tunnusti yhteytensä DDR:n diplomaatteihin heti ensimmäisessä Supon kuulustelussa toukokuussa 2002. Supon esitutkintaa ei kuitenkaan keskeytetty. Jukka Rusi toimi vuosina 1968–1973 valtioneuvoston tiedotussihteerinä ja tämän jälkeen tiedottajana Metsäteollisuuden keskusliitossa. Pekka Lehdon ohjaamassa, Rusin tapausta käsittelevässä dokumenttielokuvassa Epäilyksen varjossa (2010) Stasin arkistojen[11] asiantuntija Helmut Muller-Enbergs toteaa, että Jukka Rusi oli jo vuodesta 1965 Stasin operaatio ”Ingen” kontakti. Jukka Rusi kuoli tapauksen käsittelyn aikana lokakuussa 2004.[12]

BStU:n asiantuntijan Helmut Müller-Enbergs osoitti jo 15.1.2003 suojelupoliisille valmistelemassaan muistiossa, että Jukka Rusi oli Stasin upseerin ”Ingen” kontakti peitenimellä ”Pekka” vuodesta 1965 eteenpäin. Tällöin Alpo Rusi oli 16-vuotias. ”Pekka” oli Müller-Enbergsin mukaan yksin Jukka Rusi, ei Alpo Rusi tai ”Rusin veljekset” yhdessä. Müller-Enbegsin mukaan Supo oli jättänyt selvittämättä, että yhdessä operaatiossa ei koskaan ollut kuin yksi henkilö, mikä tieto olisi ilmennyt Rosenholz-aineistoa koskevasta kortiston analysoinnista. Muller-Enbergsin lausunto vahvistaa, että Supo oli alusta alkaen epäillyt väärää henkilöä puutteellisten perusselvitysten seurauksena.[13]

Operaatio ”Pekka” oli avattu rekisterissä XV/11/69 Jukka Rusille 13. tammikuuta 1969 ja sitä tarkoittava F22 kortti Pekka,[14][15] Pohjoismaissa hoidettuja operaatioita vuosina 1968–1984 hoitanut Stasin upseeri Peter Keller teki rekisteriin Alpo Rusia koskevan henkilökortin 20. marraskuuta 1969 ”mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä”. Stasin ulkomaanvakoilu HVA teki vastaavia kortteja arviolta 320 000, joista vain korkeintaan 2–5 prosenttia kuului henkilöille, joilla oli ollut jonkinlainen Stasi-yhteys.lähde? Keller todisti Berliinissä tammikuussa 2003: ”Alpo Rusi, jos olisi ollut Stasin kontakti, olisi saanut oman rekisterin ja oman operaation. Alpo Rusista ei tullut koskaan kontaktia Stasille, eikä hän antanut aineistoja meille”.[16]

Syyteharkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisuuteen Alpo Rusista vuodettu ja perusteettomaksi osoittautunut vakoiluepäily päätyi syyteharkintaan asti. Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski päätti jättää syytteen nostamatta. Hän moitti Helsingin Sanomissa 24.10.2010 Supoa siitä, ettei se ollut lopettanut esitutkintaa Alpo Rusin osalta viimeistään tammikuussa 2003, kun oli selvinnyt, ettei Rusi ollut Stasin kontakti.[16][17] Rusi oli kahdesti vieraan maan tiedustelun rikoksen uhrina: Ensin 20. marraskuuta 1969, kun Stasi teki hänestä henkilökorttiin merkinnän ilman hänen yhteyttään Stasiin ja toisen kerran talvella 1978, kun KGB:n diplomaatin peitteellä toiminut neuvostodiplomaatti yritti rekrytoida hänet KGB:n avustajaksi Kööpenhaminassa. Supo yritti kaataa nämä vieraan vallan tiedustelun rikokset Rusin niskaan kertomalla epäilystä ulkoministeri Erkki Tuomiojalle jo 17.2001, vaikka esitutkinta alkoi 13. toukokuuta 2002. Saksan perustuslain suojeluviraston mukaanlähde? Näin ollen Alpo Rusi oli poliittisen ajojahdin kohde ilman syyllisyyttä mihinkään moitittavaan.

Jälkipuinteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin toiminta Rusi-jutussa herätti arvostelua. VTT Jukka Tarkka ihmetteli, miksi Supo keskittyi vain Rusin veljesten tutkintaan ja jätti ”muut tapaukset” tutkimatta.[18] Esitutkinnan vuotamista julkisuuteen kritisoivat eduskunnassa Heidi Hautala ja Petri Neittaanmäki[19].

Rusi kirjoitti yhdessä Olli Rehnin kanssa teoksen Kylmä tasavalta, jossa kritisoitiin Supoa ja muun muassa epäiltiin esitutkinnan hitauden johtuneen poliittisista vaikutteista ja estäneen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden[20]. Rusi myös haastoi valtion oikeuteen ja vaati vahingonkorvauksia ”perusteettomasta ja virheellisestä esitutkinnosta ja tietovuodosta”[21]. Suojelupoliisin osastopäällikkö Hannu Moilasen mukaan Supo kertoi asiasta salassapitovaatimuksin tasavallan presidentti Tarja Haloselle, entiselle presidentille Martti Ahtisaarelle, pääministeri Paavo Lipposelle, sisäministeri Ville Itälälle, ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, poliisiylijohtaja Reijo Naulapäälle, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskelle ja neuvottelevalle virkamiehelle Juhani Suomelle.[22] Turun Sanomissa 8. joulukuuta 2007 Tuomioja sanoi keskustelleensa vakoiluepäilystä asian jo tunteneen valtiosihteeri Antti Satulin kanssa. Satulinilta "tieto ilmeisesti lipsui eteenpäin toimittajatapaamisessa", kirjoitti lehti.[23]

Rusi teki marraskuussa 2005 tutkintapyynnön suojelupoliisin päälliköstä Seppo Nevalasta. Keskusrikospoliisi epäili Nevalaa törkeästä kunnianloukkauksesta. Syyte hylättiin.

Stasin arkistoja hoitavan BStU:n Rosenholz-tutkimusryhmän puheenjohtajan, Helmut Müller-Enbergsin, 20. huhtikuuta 2006 Iltalehdelle antaman haastattelun mukaan lopputulos on se, että Jukka Rusi on ollut HVA:n eli Stasin ulkomaantiedustelun kanssa yhteistyössä, mutta vastaavasti Alpo Rusi ei.lähde? Muller-Enbergs luonnehti suojelupoliisin toimintaa toteamalla: ”suurempaa virhettä ei voi tehdä”. Supo olisi hänen mukaansa voinut tarkistaa puhelinsoitolla tai sähköpostilla sen, että Alpo Rusi ei ollut Stasin kontakti. Supo ei tällaista selvitystä koskaan tehnyt, mikä käy ilmi Mueller-Enbergsin lausunnoista.

”Alpo Rusi kanteli Johannes Koskisesta” oikeuskanslerille (IS 6.2.2010). Käräjäoikeuden Alpo Rusia koskevan päätöksen (8.11.2007 nro 30764) mukaan oikeusministeri Johannes Koskinen lausuma (lehtihaastattelussa 12.6.2003) oli Alpo Rusin syyttömyysolettaman vastainen. Lausuma oli seuraavanlainen: ”On todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen rikokseen.”

Entinen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski totesi Helsingin Sanomissa 24.1.2010, että Supon olisi pitänyt lopettaa esitutkinta heti Stasin entisten upseerien kuulemisen jälkeen tammikuussa 2003 ja julistaa Rusi syyttömäksi.[24]

Vuoden 2007 oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 alussa Rusi vaatii valtiolta 500 000 euroa vahingonkorvauksia henkisistä kärsimyksistä ja taloudellisista menetyksistä. Rusin mukaan suojelupoliisin 2002 aloittama esitutkinta oli perusteeton. Rusi ja hänen lakimiehensä Olli Santanen ovat vaatineet valtion listoja Stasi- ja KGB-kontakteista julkaistavaksi, jotta selviäisi, miksi esitutkinta alkoi aikanaan juuri Alpo Rusin kohdalla. Rusin mukaan listoja on neljä: neuvostoloikkari Oleg Gordievskin 1980-luvulla Suomeen toimittama KGB-lista, länsitiedustelun toimittama Tiitisen lista, Stasi-epäiltyjä koskeva vuonna 1999 Suomeen ilmaantunut Hassisen lista ja Rosenholtz-aineisto, joka sisältää tietoja Stasin kortistoista.[25]

Käräjäoikeuden päätöksen mukaan salaisiksi jäävillä tiedoilla ei ole jutussa merkitystä ja listojen julkaiseminen voisi vaarantaa valtion turvallisuuden ja ulkopuolisten henkilöiden yksityisyydensuojan.[26]

Helsingin käräjäoikeus totesi Alpo Rusin perusoikeuksia loukatun.[27] Valtio tuomittiin maksamaan 70 000 euroa Alpo Rusille sekä oikeudenkäyntikuluja 105 000 euroa. Yle kertoi, että valtio aikoi valittaa tuomiosta tulkinnanvaraisten asioiden takia. Valtion edustaja Aarno Arvela ei kuitenkaan ollut vastannut oikeudenkäynnissä suojelupoliisin toimista esitettyihin syytöksiin kohta kohdalta. Helsingin Sanomat arvioi päätöksen ”yllättäväksi ja dramaattiseksi”.[28]

Rusin lista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahingonkorvausoikeudenkäynnissä Rusin asianajajat esittivät 27. elokuuta 2007 listan ei-kommunisteista, jotka hänen mukaansa olivat tiiviisti yhteydessä DDR:n suurlähetystöön Helsingissä vuosina 1969–1977. Asianajajien mukaan tarkoituksena oli lähinnä todistaa, että vuodoista epäiltyjä olisi voinut olla paljon. Nimilista perustuu arkistotietoihin, joita Rusi sanoi selvittäneensä kirjaa Vasemmalta ohi varten. Listalla on nimet:[29]

Helsingin Sanomat kommentoi listan julkaisemista otsikolla "Rusi ampui itseään jalkaan".[30]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpo Rusi aikoi asettua ehdolle jo vuoden 2003 eduskuntavaaleihin, mutta suojelupoliisin rikosepäilyjen vuodettua julkisuuteen vuonna 2002 hän jättäytyi vaaliehdokkuudesta. Rusin mukaan vakoiluepäilyn käsittely julkisuudessa oli vienyt mahdollisuudet tasavertaiseen vaalikamppailuun.[27] Rusi oli keskustan ehdokkaana vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa ja vuoden 2007 eduskuntavaaleissa sekä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Elokuussa 2015 hän ilmoitti siirtyneensä Kansallisen Kokoomuksen jäseneksi.[31] Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Rusi oli Liike Nyt -puolueen ehdokas.

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi kirjoitti Olli Rehnin kanssa teoksen Kylmä tasavalta (2003), jossa kritisoitiin Supoa ja muun muassa epäiltiin esitutkinnan hitauden johtuneen poliittisista vaikutteista ja estäneen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden.[32]

Kirjassaan Yhdessä vai erikseen (2016) Rusi seuraa Suomen ja Ruotsin reaktioita, kun Venäjä ja Vladimir Putin muuttuivat yhä vaarallisemmiksi. Nato-keskustelua vaimennettiin Suomessa myös taloudellisin perustein. Tälle saatiin vahvistusta Saksasta, jossa politiikkana oli "lähentyminen keskinäisriippuvuutta lisäämällä".[33] Raha ei kesyttänyt Putinia. Vuonna 2016 Venäjä kävi sotaa Syyriassa ja Ukrainassa sekä hybridisotaa, kertoi Rusi Ylen toimittajalle.[34] Ei-sotilaallisesta voimakkaasta vaikuttamisesta esimerkkinä Rusi mainitsee disinformaatiokampanjan, jonka Venäjä käynnisti malesialaisen MH-17 -koneen pudottamisen jälkeen. Suomessa dosentti Johan Bäckman tuki tätä kampanjaa ja aloitti hyökkäyksen pääministeri Alexander Stubbia vastaan leimaten tämän CIA:n agentiksi. Kesän 2016 puoluekokouksessa Stubb menetti puolueensa puheenjohtajuuden. "Varmasti syitä oli Stubbissa itsessäänkin, mutta vaikea on todistaa, etteikö ulosheitossa olisi ollut mukana vierasta voimanlisää", Rusi kirjoitti.[35] Venäjän entinen varapääministeri ja vuonna 2015 murhattu Boris Nemtsov kuvasi kolmen sodan lankoja käsissään pitävän miehen logikkaa: "Putinilla on vanha vakoojan ja bandiitin psykologia."[36]

Rusin Jarmo Korhosen avustamana kirjoittama kirja Kremlin jalanjäljet (2017) sai murskakritiikin Helsingin Sanomissa Veli-Pekka Leppäseltä: "Salaliittoa ja syyllistä on ylen määrin. … Poliittisia alkusyitä jahdatessaan Rusi rakentelee huteria kytköksiä ja ajatussiltoja ties minkä tapausten välillä". Erityisesti Leppänen moitti lähdetyöskentelyä holtittomaksi. Eikö pitäisi kustantajilla "jonkin kellon jo kilistä?" kysyi artikkelin kirjoittaja. Loppupuolella hän toivoi, että maineenpuhdistus jo riittäisi Rusille.[37]

Kritiikistä Rusi totesi, että arvioidessaan Veli-Pekka Lehtisen vuoden 1999 väitöskirjaa SKP:n hajoamisesta (Kivääri vai äänestyslippu. Suomen kommunistinen puolue 1964−1970) professori Jukka Paastela totesi: "Ei totisesti jää epäselvyyttä siitä, kumman osapuolen puolella kirjoittajan sympatiat ovat." Rusin mukaan Leppänen pyöritti kritiikissään samaa levyä, jonka HS valitsi koneeseensa jo syyskuussa 2002. Se oli viranomaisjournalismia, jossa HS ”söi Supon ja sen poliittisten taustahenkilöiden kädestä” eikä ollut vallan vahtikoira. Rusin mukaan Leppänen "sotkee tosiseikkoja, nostaa esille pikkuasioita, löytää mielestään epäselvyyksiä niistä, jotta pääasiat peittyisivät. Väitteet holtittomasta lähdekritiikistä ovat täysin kestämättömiä". Rusi näki, että "Leppäsen kritiikki on kuin koko vakoilukohu pienoiskoossa: peitellään vasemmiston KGB- ja Stasi-yhteyksiä ja SDP:n sisäistä valtataistelua, jonka keskiössä on – ikävä kyllä – kommunistien ja SDP:n vasemmiston ikonin Kalevi Sorsan paljastunut ongelmallinen idänsuhde".[38]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja Julkaisija ISBN
Avaus äärikeskustaan (Kuisma, Juha & Rusi, Alpo) 1980, Saarijärvi, Ari-paino ISBN 951-992-425-6
Lehdistösensuuri jatkosodassa. Sanan valvonta sodankäynnin välineenä 1941–1944 1982, Helsinki, Suomen Historiallinen Seura ISBN 951-925-436-6
Mielikuvituksettoman politiikan kritiikkiä 1982, Kokemäki, Satakunnan Painotalo Oy ISBN 951-994-234-3
Gallup ja kansanvalta 1985, Kokemäki, Satakunnan Painotalo Oy ISBN 951-996-763-X
After the Cold War. Europe's New Political Architecture 1991, New York, St Martin's Press ISBN 031-206-114-5
Dangerous Peace. A New Rivalry In World Politics 1997, Boulder, CO, Westview Press ISBN 081-332-258-8
Mariankadun puolelta 2000, Helsinki, Otava ISBN 951-116-692-1
Ei enää erityistapaus. Suomen kansainvälinen asema kylmän sodan jälkeen 2003, Porvoo, Helsinki, WSOY ISBN 951-0-27404-6
Kylmä tasavalta (Rehn, Olli & Rusi, Alpo) 2003, Helsinki, WSOY ISBN 951-028-559-5
Myrskyjen aika 2004, Jyväskylä, Atena ISBN 951-796-369-6
Vasemmalta ohi. Kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1945–1990 2007, Helsinki, Gummerus ISBN 978-951-207-484-6
Tiitisen lista. Stasin vakoilu Suomessa 1960–1989 2011, Helsinki, Gummerus ISBN 978-951-208-607-8
Etupiirin ote: Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700–2014 2014, Helsinki, Gummerus ISBN 978-951-20-9715-9
Yhdessä vai erikseen: Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa 2016, Docendo ISBN 978-952-291-282-4
Kremlin jalanjäljet (Korhonen, Jarmo & Rusi, Alpo) 2017, Docendo ISBN 978-952-291-391-3
Kremlin kortti: KGB:n poliittinen sota Suomessa 1982–1991 2022, Jyväskylä, Docendo ISBN 978-952-382-183-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi, Alpo: Yhdessä vai erikseen, 2016. Docendo. ISBN 978-952-291-282-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ansioluettelo Arkistoitu Viitattu 12.4.2023.
  2. a b Ulkoministeriö tukee Kaunasin Vytautas Magnus -yliopiston Rudolf Holsti -professuuria 29.5.2017. Ulkoministeriö. Arkistoitu
  3. Gummerus: Alpo Rusin Vasemmalta ohi käsittelee ulkopoliittista valtataistelua kylmän sodan Suomessa. 6.11.2007. Arkistoitu Viitattu 9.6.2009.
  4. Rusi, Alpo: Ulkopuolella Euroopan ytimessä Ulkoministeriön blogit. Arkistoitu
  5. a b Rusi: Vasemmalta ohi (2007), s. 12–13
  6. Rusi: Mariankadun puolelta (2000), s.11
  7. Vesikansa, Jarkko: Operation Balkans 18.6.1999. Suomen Kuvalehti / Presidentin kanslia. Arkistoitu (englanniksi)
  8. Alpo Rusi. Radio Rapu. Arkistoitu Viitattu 18.11.2014.,
    • Rusi 2016, s. 139.
  9. Stasi-upseerin puheet herättivät epäilyt. Ilta-Sanomat. 21.8.2007. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 9.7.2010.
  10. Rusin oikeusturvasta huolehtiva Olli Rehn ei lähde vaaliehdokkaaksi MTV3 Uutiset. 17.9.2002. Viitattu 9.6.2009.
  11. Bundesbeauftragter für die Stasi-Unterlagen eli Saksan virasto, joka hallinnoi ja tutkii Stasin arkistoja
  12. Rusi herkistyi katsoessaan Supo-videota Ilta-Sanomat. 22.8.2007. Viitattu 10.7.2010.
  13. Alpo Rusi: Alpo Rusin tekemä kooste Rusi-jupakan tapahtumista. MTV3. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 10.7.2010.
  14. Tieto ilmenee toisaalta esitutkinta-aineistosta.
  15. Helmut Mueller-Enbergsin luento 19.4.2006 Helsingin yliopistolla (Iltalehti,20.4.2006)
  16. a b Epäilyksen varjossa, tv-dokumentti, 2010.
  17. Ilkka Ahtiainen HS: Entinen valtionsyyttäjä: Supon Rusi-tutkinta venyi liikaa Helsingin Sanomat. 24.1.2010.
  18. Tarkka ihmettelee Supon toimia Yle Uutiset. 6.6.2003. Viitattu 10.9.2007.
  19. KK 1156/2002 – Professori Alpo Rusiin kohdistuneen vakoiluepäilyn vuotaminen julkisuuteen Eduskunta. Viitattu 24.3.2022.
  20. Alpo Rusi kritisoi ankarasti Supoa Yle Uutiset. 15.9.2003. Viitattu 10.9.2007.
  21. Rusi haastaa valtion oikeuteen Stasi-jupakasta Turun Sanomat. 20.7.2006. Viitattu 24.3.2022.
  22. Tuomioja sekaantui Rusi-vuotoon MTV3 Uutiset. 8.12.2007. Viitattu 24.3.2022.
  23. Valtonen, Veikko: Rusia koskevat vakoiluepäilyt saattoivat vuotaa ulkoministeriöstä 8.12.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu
  24. Ahtiainen, Ilkka: Isänmaan asialla. Helsingin Sanomat, 24.1.2010, s. D2. HS arkisto (maksullinen). [vanhentunut linkki]
  25. Valtio haluaa salata Stasi-listat 23.3.2007. MTV3.
  26. Käräjäoikeus: Stasi-listat pysyvät salaisina 25.4.2007. MTV3.
  27. a b Tuomio 07/30764. 8.11.2007. Helsingin käräjäoikeus. Arkistoitu Viitattu 9.6.2009.
  28. Huttunen, Janne: Valtio maksajaksi Rusi-jupakassa päivitetty 31.10.2008. Yle.,
    • Pietiläinen, Tuomo: Käräjäoikeus tuomitsi Rusille jättikorvaukset. Helsingin Sanomat. 8.11.2007. Arkistoitu Viitattu 24.3.2022.
  29. Rusin lista DDR-yhteyksistä esille oikeudessa 27.8.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu,
  30. Pietiläinen, Tuomo: Rusi ampui itseään jalkaan Helsingin Sanomat. 28.8.2007. Viitattu 24.3.2022.
  31. Jokinen, Kalle: Alpo Rusi ehdolle eduskuntavaaleihin Iltalehti. 11.6.2014. Viitattu 26.6.2014.,
  32. Alpo Rusi kritisoi ankarasti Supoa Yle Uutiset. 15.9.2003. Viitattu 10.9.2007.
  33. Rusi 2016, s. 16, 125–126
  34. Pajunen, Tapio: "Suomessa on harhautettu kansalaismielipidettä Naton osalta" (Kohta 16min15s–17min; mp3:n lataus onnistuu arkistosta) 5.10.2016. Politiikkaradio, Yle. Arkistoitu
  35. Hartio, Ilkka: Rusi epäilee Johan Bäckmanin kaataneen Alexander Stubbin 5.10.2016. Keskisuomalainen. Arkistoitu Viitattu 6.10.2016.,
    • Rusi 2016, s. 139
  36. Rusi 2016, s. 90–91
  37. Leppänen, Veli-Pekka: Alpo Rusin uusi kirja syyttää poliittista eliittiä salaliitosta, jossa hänet lavastettiin vakoojaksi 25.11.2017. Helsingin Sanomat. Arkistoitu
  38. ”Savuavan aseen” löytyminen otti aikansa Alpo Rusi. Arkistoitu Viitattu 25.9.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]