Alpo Rusi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alpo Rusi
Alpo Rusi 2015.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt17. elokuuta 1949 (ikä 73)
Jyväskylä
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Alpo Rusi (s. 17. elokuuta 1949 Jyväskylä) on suomalainen diplomaatti, ulkoasiainneuvos ja valtiotieteen tohtori. Hän toimi Suomen suurlähettiläänä Sveitsissä vuosina 2009–2014. Aiemmin hän toimi suurlähettiläänä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajan erityisneuvonantajana vuosina 2007–2009.[1] Vuodesta 2016 hän on toiminut professorina Liettuassa Vytautas Magnus -yliopistossa.[2]

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpo Rusi kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Viitaniemen yhteiskoulusta 1969, valmistui valtiotieteen maisteriksi 1971, lisensiaatiksi 1979 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1982 Helsingin yliopistossa poliittisesta historiasta aiheenaan lehdistösensuuri jatkosodassa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi toimi vuosina 1971–1972 Suomi toisessa maailmansodassa -toimikunnan sihteerinä. Hän aloitti diplomaatin uransa 1973 avustajana, oli edustustoharjoittelijana Lontoossa 1974, suoritti kypsyyskokeen 1975, toimi varakonsulina Hampurissa 1975–1977, lähetystösihteerinä Kööpenhaminassa 1977–1979 ja ETYK-valtuuskunnassa Madridissa 1980–1981. Vuonna 1982 Rusi oli Lallin päätoimittaja. Vuosina 1983–1986 Rusi toimi YK-edustustossa lähetystöneuvoksena.[3]

Rusi oli vieraileva tutkija Columbian yliopistossa ja Resident Fellow EastWest-instituutissa New Yorkissa 1988–1989. Ulkoasiainministeriön suunnitteluyksikössä yksikön virkaatekevänä ja varsinaisena päällikkönä 1987–1990, länsitoimiston päällikkönä 1991–1992, tämän jälkeen ministerinä Bonnissa 1992–1993. Rusi nimitettiin ulkoasiainneuvokseksi vuonna 1993. Ulkoasiainneuvos Alpo Rusi toimi tasavallan presidentin neuvonantajana 1994–1999. Hän toimi vuonna 1999 [[Sarajevon ja kansliapäällikön sijaisena vuodesta 1996. Rusi oli presidentti Ahtisaaren valtuuskunnassa Kosovon rauhan neuvotteluissa 1999 ja sen jälkeen Sarajevon huippukokouksen EU-koordinaattorina ja 2004–2007 kiertävänä suurlähettiläänä neljässä Länsi-Balkanin maassa.

Rusi toimi vuonna 1999–2000 EU:n kaakkoisen Euroopan vakaussopimuksen varajohtajana ja oli vuosina 2005–2006 sopimuksen kansainvälisen arviointiryhmän puheenjohtaja. Sen tekemän esityksen pohjalta helmikuussa 2008 aloitti työnsä Alueellinen Yhteistyöneuvosto (The Regional Cooperation Council) Sarajevossa. Vuodesta 2007 Rusi on toiminut YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan erityisneuvonantajana New Yorkissa. Hänet nimitettiin 23. tammikuuta 2009 Suomen suurlähettilääksi Sveitsiin ja hän aloittaa virassa 1. elokuuta 2009. Tehtävään kuuluu myös toimiminen Suomen suurlähettiläänä Pyhän istuimen luona ja Liechtensteinissa.

Vuosina 2000–2003 Rusi toimi Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden professorina ja vierailevana Eurooppa-tutkimuksen professorina Hampurissa 2001–2002. Vuonna 2015 Rusi kutsuttiin Harvardin yliopiston alaisen Davis Center for Russian and Eurasian Studies -tutkimuslaitoksen asiantuntijaksi.

Rusi on toiminut vuoden 2016 maaliskuun alusta Kaunasissa Liettuassa Vytautas Magnus -yliopiston vierailevana professorina. Vuonna 2017 hänet nimitettiin yliopistoon Rudolf Holsti -nimikkoprofessorin virkaan. Suomen ulkoasiainministeriö myönsi 20 000 euroa nimikkoprofessuurin rahoittamiseksi.[2]

Rusi juonsi viikoittaista keskusteluohjelmaa Radio Rapu -kanavalla.[4]

Aiheeton vakoiluepäily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi nousi laajaan mediajulkisuuteen vuonna 2002, kun Suojelupoliisi kertoi epäilevänsä häntä törkeästä vakoilusta DDR:n hyväksi vuosina 1969–1976. Häntä epäiltiin nimellä ”Pekka” tunnetuksi Stasin vakoojaksi, jonka koodi oli XV/11/69. Supon epäily peitenimen ”Pekka” ja Alpo Rusin yhteydestä syntyi, koska Itä-Saksaan luovutetuista lukuisista asiakirjoista useat olivat lähtöisin Alpo Rusin silloisesta työpaikasta ulkoministeriöstä.[5] Tieto epäilystä vuoti julkisuuteen. Rusin ystävä Olli Rehn ilmoitti luopuvansa ehdokkuudesta vuoden 2003 eduskuntavaaleissa voidakseen päätoimisesti puolustaa Rusia.[6]

Jukka Rusin tunnustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpo Rusin vanhempi veli Jukka Rusi tunnusti luovuttaneensa Metsäteollisuuden tiedottajana haltuunsa saamiaan ei-salaisia ulkoministeriön ja muun muassa EVA:n muistioita ja asiakirjoja DDR:n diplomaateille. Tiedon asiasta toi julkisuuteen Olli Rehn Suomen kuvalehdessä julkaisemassaan kertomuksessa kuultuaan Jukka Rusin tunnustuksen asiasta. Kertomansa mukaan Jukka Rusi tunnusti yhteytensä DDR:n diplomaatteihin heti ensimmäisessä Supon kuulustelussa toukokuussa 2002. Supon esitutkintaa ei kuitenkaan keskeytetty. Jukka Rusi toimi vuosina 1968–1973 valtioneuvoston tiedotussihteerinä ja tämän jälkeen tiedottajana Metsäteollisuuden keskusliitossa. Pekka Lehdon ohjaamassa, Rusin tapausta käsittelevässä dokumenttielokuvassa Epäilyksen varjossa (2010) BStU:n[7] asiantuntija Helmut Muller-Enbergs toteaa, että Jukka Rusi oli jo vuodesta 1965 Stasin operaatio ”Ingen” kontakti. Jukka Rusi kuoli tapauksen käsittelyn aikana lokakuussa 2004.[8]

BStU:n asiantuntijan Helmut Müller-Enbergs osoitti jo 15.1.2003 suojelupoliisille valmistelemassaan muistiossa, että Jukka Rusi oli Stasin upseerin ”Ingen” kontakti peitenimellä ”Pekka” vuodesta 1965 eteenpäin. Tällöin Alpo Rusi oli 16-vuotias. ”Pekka” oli Müller-Enbergsin mukaan yksin Jukka Rusi, ei Alpo Rusi tai ”Rusin veljekset” yhdessä. Müller-Enbegsin mukaan Supo oli jättänyt selvittämättä, että yhdessä operaatiossa ei koskaan ollut kuin yksi henkilö, mikä tieto olisi ilmennyt Rosenholz-aineistoa koskevasta kortiston analysoinnista. Muller-Enbergsin lausunto vahvistaa, että Supo oli alusta alkaen epäillyt väärää henkilöä puutteellisten perusselvitysten seurauksena.[9]

Operaatio ”Pekka” oli avattu rekisterissä XV/11/69 Jukka Rusille 13. tammikuuta 1969 ja sitä tarkoittava F22 kortti Pekka,[10][11] Pohjoismaissa hoidettuja operaatioita vuosina 1968–1984 hoitanut Stasin upseeri Peter Keller teki rekisteriin Alpo Rusia koskevan henkilökortin 20. marraskuuta 1969 ”mahdollisena tulevaisuuden tietolähteenä”. Stasin ulkomaanvakoilu HVA teki vastaavia kortteja arviolta 320 000, joista vain korkeintaan 2–5 prosenttia kuului henkilöille, joilla oli ollut jonkinlainen Stasi-yhteys.lähde? Keller todisti Berliinissä tammikuussa 2003: ”Alpo Rusi, jos olisi ollut Stasin kontakti, olisi saanut oman rekisterin ja oman operaation. Alpo Rusista ei tullut koskaan kontaktia Stasille, eikä hän antanut aineistoja meille”.[12]

Syyteharkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisuuteen Alpo Rusista vuodettu ja perusteettomaksi osoittautunut vakoiluepäily päätyi syyteharkintaan asti. Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski päätti jättää syytteen nostamatta. Hän moitti Helsingin Sanomissa 24.10.2010 Supoa siitä, ettei se ollut lopettanut esitutkintaa Alpo Rusin osalta viimeistään tammikuussa 2003, kun oli selvinnyt, ettei Rusi ollut Stasin kontakti.[12] Rusi oli kahdesti vieraan maan tiedustelun rikoksen uhrina: Ensin 20. marraskuuta 1969, kun Stasi teki hänestä henkilökorttiin merkinnän ilman hänen yhteyttään Stasiin ja toisen kerran talvella 1978, kun KGB:n diplomaatin peitteellä toiminut neuvostodiplomaatti yritti rekrytoida hänet KGB:n avustajaksi Kööpenhaminassa. Supo yritti kaataa nämä vieraan vallan tiedustelun rikokset Rusin niskaan kertomalla epäilystä ulkoministeri Erkki Tuomiojalle jo 17.2001, vaikka esitutkinta alkoi 13. toukokuuta 2002. Saksan perustuslain suojeluviraston mukaanlähde? Näin ollen Alpo Rusi oli poliittisen ajojahdin kohde ilman syyllisyyttä mihinkään moitittavaan.

Tapauksen jälkipuinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelupoliisin toiminta Rusi-jutussa herätti arvostelua. VTT Jukka Tarkka ihmetteli, miksi Supo keskittyi vain Rusin veljesten tutkintaan ja jätti ”muut tapaukset” tutkimatta.[13] Esitutkinnan vuotamista julkisuuteen kritisoivat eduskunnassa Heidi Hautala ja Petri Neittaanmäki[14].

Rusi kirjoitti yhdessä Olli Rehnin kanssa teoksen Kylmä tasavalta, jossa kritisoitiin Supoa ja muun muassa epäiltiin esitutkinnan hitauden johtuneen poliittisista vaikutteista ja estäneen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden[15]. Rusi myös haastoi valtion oikeuteen ja vaati vahingonkorvauksia ”perusteettomasta ja virheellisestä esitutkinnosta ja tietovuodosta”[16]. Suojelupoliisin osastopäällikkö Hannu Moilasen mukaan Supo kertoi asiasta salassapitovaatimuksin tasavallan presidentti Tarja Haloselle, entiselle presidentille Martti Ahtisaarelle, pääministeri Paavo Lipposelle, sisäministeri Ville Itälälle, ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, poliisiylijohtaja Reijo Naulapäälle, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskelle ja neuvottelevalle virkamiehelle Juhani Suomelle.[17] Turun Sanomissa 8. joulukuuta 2007 Tuomioja myönsi kertoneensa vuonna 2001 tiedon epäilystä eteenpäin valtiosihteeri Antti Satulille.[18]

Rusi teki marraskuussa 2005 tutkintapyynnön suojelupoliisin päälliköstä Seppo Nevalasta. Keskusrikospoliisi epäili Nevalaa törkeästä kunnianloukkauksesta. Syyte hylättiin.

Stasin arkistoja hoitavan BStU:n Rosenholz-tutkimusryhmän puheenjohtajan, Helmut Müller-Enbergsin, 20. huhtikuuta 2006 Iltalehdelle antaman haastattelun mukaan lopputulos on se, että Jukka Rusi on ollut HVA:n eli Stasin ulkomaantiedustelun kanssa yhteistyössä, mutta vastaavasti Alpo Rusi ei.lähde? Muller-Enbergs luonnehti suojelupoliisin toimintaa toteamalla: ”suurempaa virhettä ei voi tehdä”. Supo olisi hänen mukaansa voinut tarkistaa puhelinsoitolla tai sähköpostilla sen, että Alpo Rusi ei ollut Stasin kontakti. Supo ei tällaista selvitystä koskaan tehnyt, mikä käy ilmi Mueller-Enbergsin lausunnoista.

Rusi vaatii valtiolta 500 000 euroa vahingonkorvauksia henkisistä kärsimyksistä ja taloudellisista menetyksistä. Rusin mukaan suojelupoliisin 2002 aloittama esitutkinta oli perusteeton. Rusi ja hänen lakimiehensä Olli Santanen ovat vaatineet valtion listoja Stasi- ja KGB-kontakteista julkaistavaksi. Rusin mukaan listoja on neljä: neuvostoloikkari Oleg Gordievskin 1980-luvulla Suomeen toimittama KGB-lista, länsitiedustelun toimittama Tiitisen lista, Stasi-epäiltyjä koskeva vuonna 1999 Suomeen ilmaantunut Hassisen lista ja Rosenholtz-aineisto, joka sisältää tietoja Stasin kortistoista.[19] Vaatimuksellaan kaikkien listojen julkistamisesta Alpo Rusi ja hänen lakimiehensä Olli Santanen pyrkivät keväällä 2007 osoittamaan, että Alpo Rusin nimi ei ole mainituilla listoilla. Helsingin käräjäoikeus ei valtion vastustettua määrännyt listoja oikeudenkäynnissä esitettäväksi.

Oikeudenkäynnin yhteydessä 27. elokuuta 2007 Rusin asianajajat esittivät listan henkilöistä, jotka tämän mukaan olivat aikanaan tiiviisti yhteydessä DDR:n suurlähetystöön Helsingissä. Asianajajien mukaan tarkoituksena oli lähinnä todistaa, että vuodoista epäilyksenalaisia olisi voinut olla paljon.[20] Joidenkin arvioiden mukaan nimilistan julkistamalla Rusi tavallaan vahingoitti omaa asiaansa, sillä hän ei esittänyt mitään todisteita eikä lähdeaineistoa listansa tueksi. Helsingin Sanomat otsikoi 27.8.2007: Rusi ampui itseään jalkaan.[21] Näin hän olisi syyllistynyt aivan samanlaiseen tekoon kuin suojelupoliisi.[22] Nämä arviot siitä, että kansalainen voisi ”syyllistyä” salaisen poliisin rikokseen käydessään oikeudenkäyntiä sitä vastaan herättivätkin kansainvälistä keskustelua [23]lähde tarkemmin?. Toisaalta kirjassaan Vasemmalta ohi Rusi mielestään pystyi alkuperäisten DDR-asiakirjojen ja monien muiden dokumenttien perusteella osoittamaan, että ensinnäkin hänen oikeudessa esittämänsä lista Stasin ei-kommunistisista avainkontakteista vuosilta 1969-76 piti paikkansa.lähde?

Helsingin käräjäoikeus totesi Alpo Rusin perusoikeuksia loukatun.[24] Käräjäoikeus tuomitsi valtion maksamaan Rusille yli 130 000 euroa erilaisina korvauksina. Helsingin Sanomat arvioi päätöksen ”yllättäväksi ja dramaattiseksi”.[25]

”Alpo Rusi kanteli Johannes Koskisesta” oikeuskanslerille (IS 6.2.2010). Käräjäoikeuden Alpo Rusia koskevan päätöksen (8.11.2007 nro 30764) mukaan oikeusministeri Johannes Koskinen lausuma (lehtihaastattelussa 12.6.2003) oli Alpo Rusin syyttömyysolettaman vastainen. Lausuma oli seuraavanlainen: ”On todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen rikokseen.”

Entinen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski totesi Helsingin Sanomissa 24.1.2010, että Supon olisi pitänyt lopettaa esitutkinta heti Stasin entisten upseerien kuulemisen jälkeen tammikuussa 2003 ja julistaa Rusi syyttömäksi.[26]

Rusin lista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahingonkorvausoikeudenkäynnissä 27. elokuuta 2007 Alpo Rusi esitti listan henkilöistä, jotka hänen mukaansa pitivät tiivistä yhteyttä Itä-Saksan Helsingin-lähetystöön vuosina 1969–1976 ja jotka eivät olleet kommunisteja. Rusin syksyllä 2007 julkaistussa kirjassa Vasemmalta ohi hän kertoi käyttämänsä lähteet. Oikeudenkäynnissä hän ei eritellyt lähteitään. Lista sisälsi seuraavat nimet:

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi oli keskustan ehdokkaana vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa ja vuoden 2007 eduskuntavaaleissa[27]. Hän aikoi asettua ehdolle jo vuoden 2003 eduskuntavaaleihin, mutta suojelupoliisin rikosepäilyjen vuodettua julkisuuteen vuonna 2002 Rusi kuitenkin jäi pois vaalien ehdokaslistalta. Rusin mukaan vakoiluepäilyn käsittely julkisuudessa oli vienyt hänen mahdollisuutensa tasavertaiseen vaalikamppailuun.[24] Rusi oli kansanedustajaehdokkaana Suomen Keskustan listoilla Uudellamaalla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[28] Elokuussa 2015 Rusi ilmoitti siirtyneensä Kansallisen Kokoomuksen jäseneksi[29]. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Rusi pyrkii eduskuntaan Liike Nytin ehdokkaana.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusin Jarmo Korhosen avustamana kirjoittama kirja Kremlin jalanjäljet (2017) sai murskaavan kritiikin Helsingin Sanomissa. Veli-Pekka Leppänen ihmettelee, ettei Rusi ole vielä päässyt vakoiluepäilyistä eteenpäin. Hän arvostelee holtittomaksi luonnehtimaansa lähteiden käyttöä, vaihtuvia salaliittoepäilyjä, ja kustantalle hän kohdistaa ihmettelyn, ettei "jokin kello ole kilissyt".[30]

Alpo Rusin Uuden Suomen vastineessa "Savuavan aseen" löytyminen otti aikansa Rusi vastasi Leppäselle seuraavalla tavalla:

»Veli-Pekka Leppänen väitteli tohtoriksi Suomen kommunistisen puolueen hajoamista käsitelleellä väitöskirjalla Kivääri vai äänestyslippu. Suomen kommunistinen puolue 1964−1970 (Edita, 1999). Väitöskirjan arviossa professori Jukka Paastela havaitsi, että ”Ei totisesti jää epäselvyyttä siitä, kumman osapuolen puolella kirjoittajan sympatiat ovat”. Leppänen on toimittaja ja kriitikko, joka kirjoittaa ahkerasti etenkin Helsingin Sanomiin. Viimeksi hän on toimittanut kaksi laajaa nidettä Erkki Tuomiojan (sd.) 1990-luvun päiväkirjoja. Leppänen on esitelmöinyt mm. Otto Wille Kuusisen elämäntyöstä. On kysyttävä, onko hänellä esimerkiksi taloudellisia yhteyksiä Otto Wille ja Hertta Kuusisen säätiöön Helsingissä? Onko väärin olettaa, että hänellä on entisenä kommunistina edelleen vahvat vasemmistosympatiat? Tähän ei ole huomauttamista vapaassa kansanvallassa sinänsä, mutta silloin on, mikäli nämä sympatiat estävät kirjoittamasta objektiivisesti kirja-arvosteluja."»
([31] )

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusi esittää kirjassaan Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa näkemyksenään, että Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Alexander Stubb joutui luopumaan asemastaan osittain Johan Bäckmanin toiminnan vuoksi. Bäckman leimasi Stubbin Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n agentiksi ja Yhdysvaltojen etujen edistäjäksi.[32]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuisma, Juha & Rusi, Alpo: Avaus äärikeskustaan. Saarijärvi: Ari-paino, 1980. ISBN 951-992-425-6.
  • Lehdistösensuuri jatkosodassa. Sanan valvonta sodankäynnin välineenä 1941–1944. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1982. ISBN 951-925-436-6.
  • Mielikuvituksettoman politiikan kritiikkiä. Kokemäki: Satakunnan Painotalo Oy, 1982. ISBN 951-994-234-3.
  • Gallup ja kansanvalta. Kokemäki: Satakunnan Painotalo Oy, 1985. ISBN 951-996-763-X.
  • After the Cold War. Europe's New Political Architecture. New York: St. Martin's Press, 1991. ISBN 031-206-114-5.
  • Dangerous Peace. A New Rivalry In World Politics. Boulder, Colo.: Westview Press, 1997. ISBN 081-332-258-8.
  • Mariankadun puolelta. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-116-692-1.
  • Ei enää erityistapaus. Suomen kansainvälinen asema kylmän sodan jälkeen. Porvoo ; Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-027-404-6.
  • Rusi, Alpo & Rehn, Olli: Kylmä tasavalta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-028-559-5.
  • Myrskyjen aika. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-369-6.
  • Vasemmalta ohi. Kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1945–1990. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-207-484-6.
  • Tiitisen lista. Stasin vakoilu Suomessa 1960–1989. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-208-607-8.
  • Etupiirin ote: Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700–2014. Helsinki: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9715-9.
  • Yhdessä vai erikseen: Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa. Docendo, 2016. ISBN 978-952-291-282-4.
  • Jarmo Korhonen, Alpo Rusi: Kremlin jalanjäljet. Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-391-3.
  • Kremlin kortti: KGB:n poliittinen sota Suomessa 1982–1991. Jyväskylä: Docendo, 2022. ISBN 978-952-382-183-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. CV Alporusi.fi. Viitattu 31.1.2015.
  2. a b Metelinen, Sami: Suomi tukee Rudolf Holsti -professuuria liettualaisessa yliopistossa – professoriksi Alpo Rusi Verkkouutiset.fi. 29.5.2017. Viitattu 30.5.2017.
  3. Alpo Rusin Vasemmalta ohi käsittelee ulkopoliittista valtataistelua kylmän sodan Suomessa 6.11.2007. Gummerus Kustannus. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 9.6.2009.
  4. Alpo Rusi. Radio Rapu. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 18.11.2014.
  5. Stasi-upseerin puheet herättivät epäilyt. Ilta-Sanomat. 21.8.2007. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 9.7.2010.
  6. Rusin oikeusturvasta huolehtiva Olli Rehn ei lähde vaaliehdokkaaksi MTV3 Uutiset. 17.9.2002. Viitattu 9.6.2009.
  7. Bundesbeauftragter für die Stasi-Unterlagen eli Saksan virasto, joka hallinnoi ja tutkii Stasin arkistoja
  8. Rusi herkistyi katsoessaan Supo-videota Ilta-Sanomat. 22.8.2007. Viitattu 10.7.2010.
  9. Alpo Rusi: Alpo Rusin tekemä kooste Rusi-jupakan tapahtumista. MTV3. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 10.7.2010.
  10. Tieto ilmenee toisaalta esitutkinta-aineistosta.
  11. Helmut Mueller-Enbergsin luento 19.4.2006 Helsingin yliopistolla (Iltalehti,20.4.2006)
  12. a b Epäilyksen varjossa, tv-dokumentti, 2010.
  13. Tarkka ihmettelee Supon toimia Yle Uutiset. 6.6.2003. Viitattu 10.9.2007.
  14. KK 1156/2002 – Professori Alpo Rusiin kohdistuneen vakoiluepäilyn vuotaminen julkisuuteen Eduskunta. Viitattu 24.3.2022.
  15. Alpo Rusi kritisoi ankarasti Supoa Yle Uutiset. 15.9.2003. Viitattu 10.9.2007.
  16. Rusi haastaa valtion oikeuteen Stasi-jupakasta Turun Sanomat. 20.7.2006. Viitattu 24.3.2022.
  17. Tuomioja sekaantui Rusi-vuotoon MTV3 Uutiset. 8.12.2007. Viitattu 24.3.2022.
  18. Turun Sanomat: Tuomioja myöntää kertoneensa Rusin vakoiluepäilyjä eteenpäin, 8.12.2007, viitattu 8.12.2007[vanhentunut linkki]
  19. MTV3, 23.3.2007[vanhentunut linkki]
  20. a b Rusi esitteli listansa oikeudelle Yle Uutiset. 27.8.2007. Viitattu 24.3.2022.
  21. Pietiläinen, Tuomo: Rusi ampui itseään jalkaan Helsingin Sanomat. 28.8.2007. Viitattu 24.3.2022.
  22. Helsingin Sanomat 27.8.2007, s. A6
  23. International Herald Tribune 23.1.2008
  24. a b Tuomio 07/30764. (pdf) 8.11.2007. Helsingin käräjäoikeus. Arkistoitu 31.10.2008. Viitattu 9.6.2009.
  25. Pietiläinen, Tuomo: Käräjäoikeus tuomitsi Rusille jättikorvaukset. Helsingin Sanomat. 8.11.2007. Arkistoitu 11.11.2007. Viitattu 24.3.2022.
  26. Ahtiainen, Ilkka: Isänmaan asialla. Helsingin Sanomat, 24.1.2010, s. D2. HS arkisto (maksullinen). [vanhentunut linkki]
  27. Vaalit 2007 tulospalvelu, Yle
  28. Jokinen, Kalle: Alpo Rusi ehdolle eduskuntavaaleihin Iltalehti. 11.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
  29. Tikka, Juha-Pekka: Alpo Rusi siirtyy keskustasta kokoomukseen Verkkouutiset.fi. 31.8.2015. Viitattu 30.12.2017.
  30. Veli-Pekka Leppänen: Kauanko Supo-korttia voi heiluttaa. Helsingin Sanomat, 25.11.2017, s. C 5.
  31. ”Savuavan aseen” löytyminen otti aikansa Alpo Rusi. Viitattu 25.9.2018.
  32. Rusi epäilee Johan Bäckmanin kaataneen Alexander Stubbin Keskisuomalainen. Viitattu 6.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]