Ulf Sundqvist

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulf Sundqvist
Ulf Sundqvist Helsingin kirjamessuilla 2009.
Ulf Sundqvist Helsingin kirjamessuilla 2009.
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Koiviston II hallitus[1]
26.5.1979–30.6.1981
Edeltäjä Eero Rantala[2]
Seuraaja Pirkko Työläjärvi[1]
Suomen opetusministeri
Paasion II hallitus[3]
23.2.1972–4.9.1972
Sorsan I hallitus[4]
4.9.1972–31.5.1974
9.9.1974–13.6.1975
Edeltäjä Matti Louekoski[5]
Voitto Kallio[4]
Seuraaja Voitto Kallio[4]
Lauri Posti[6]
Kansanedustaja
23.3.1970–25.3.1983 [7]
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 22. helmikuuta 1945 (ikä 72)[7]
Sipoo[7]
Puolue SDP[7]
Puoliso Eine Kristiina Joki (1969–)[7]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1966)
Arvonimet kunniatohtori (1982)

Ulf Ludvig Sundqvist (s. 22. helmikuuta 1945 Sipoo) on suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko.

Ulf Sundqvist valittiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 1964 kolmen muun sosiaalidemokraatin, Paavo Lipposen, Ilkka Taipaleen ja Ilkka Sumun kera. Sundqvist toimi opetusministerinä Paasion II hallituksessa 23. helmikuuta 1972 – 4. syyskuuta 1972 ja Sorsan I hallituksessa 4. syyskuuta 1972 – 31. toukokuuta 1974. Tullessaan Paasion hallitukseen 27-vuotiaana Sundqvist oli Suomen historian nuorin ministeri. Kauppa- ja teollisuusministerinä hän toimi Koiviston II hallituksessa 26. toukokuuta 1979 – 30. kesäkuuta 1981. Vuosina 1982–1991 hän toimi STS-Pankin pääjohtajana ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana 1991–1993.[8] Sundqvist on toiminut myös lukuisien työväenliikkeen hallitsemien yritysten hallituksissa ja hallintoneuvostoissa.[9]

Sundqvist on toiminut vuodesta 2005 yhtenä neljästä Suomen edustajasta Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston hallituksessa.[10] Hänellä on oma yritys Navinor Oy, jonka toimiala on liikkeenjohdon konsultointi ja kehittäminen.

Sundqvist aloitti yritys-, yhteiskuntasuhde- ja talousviestintään erikoistuneessa viestintätoimistossa Kreab Gavin Andersonin vanhempana neuvonantajana syksyllä 2010.[11] Hän on toiminut vuodesta 2010 myös pohjoismaisen Rothschildin neuvonantajana.[12]

Sundqvist-jupakka ja tuomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

STS-Pankki, myöhempi Arsenal-Silta vaati vuonna 1993 Sundqvistilta ja seitsemältä muulta pankin johtokunnan jäseneltä ja varajäseneltä vahingonkorvauksia yhteensä 68,5 miljoonaa markkaa siitä, että nämä olivat johtaneet pankkia kahdessa tapauksessa huolimattomasti. Sundqvist joutui eroamaan puolueen puheenjohtajuudesta. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Sundqvistin ja viisi muuta pankin johtokunnan jäsentä 17. tammikuuta 1995 26 miljoonan markan vahingonkorvauksiin. Oikeuden mukaan pankin myöntämät luotot muun muassa Sundqvistin osittain omistamalle Wayup-yritykselle olivat olleet liian riskialttiita. Sundqvist oli jäävännyt itsensä päätöksistä, mutta oikeuden mukaan hän oli kuitenkin pankin pääjohtajana vastuussa niistä.[13] Sittemmin Korkein oikeus velvoitti ks tuomioissaan 4.7.1997 Sundqvistin maksamaan vahingonkorvausta alentaen sen määrää kuitenkin 17 miljoonalla markalla alioikeuden tuomitsemasta määrästä. Sundqvist velvoitettiin maksamaan STS-Pankille lievästä huolimattomuudesta työssä yhteensä 16,4 miljoonaa markkaa (KKO 1997/110 ja KKO 1997/111). Sundqvist maksoi lopulta vain 1,2 miljoonaa.[14]

Sundqvist oli valittanut tuomioista, ensin hovi- ja sittemmin korkeimpaan oikeuteen eikä siis ollut maksanut alioikeuden päätöksen perusteella. Tämä aiheutti sittemmin 1990-luvun loppupuolella Sundqvistin uskottavuutta koetelleen niin sanotun Sundqvist-jupakan. Hänet tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 22. kesäkuuta 2000 törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen hylkäämällä Sundqvistin valituslupahakemuksen.[15] Hovioikeuden päätöksen johdosta ”roskapankki” Arsenal-Sillan toimintaa ohjannut eduskunnan tarkastusvaliokunta otti vuonna 1997 tehdyn ja toisen valtiovarainministerin Arja Alhon eroon johtaneen sovittelusopimuksen uuteen harkintaan. Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta kuitenkin päätti 8. kesäkuuta 2001, ettei valtio ryhdy hakemaan sovittelusopimukseen muutoksia.[16]

Sundqvist oli veljensä Björnin kanssa syytettynä myös toisessa oikeusjutussa. Syytenimikkeinä olivat törkeä kavallus, törkeä petos ja avunanto törkeään petokseen. Syytteet kuitenkin hylättiin 23. kesäkuuta 1999 ja valtionsyyttäjä tyytyi käräjäoikeuden päätökseen.[17]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sundqvist kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1963. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1966. Kuopion yliopisto myönsi Sunqvistille vuonna 1982 filosofian kunniatohtorin arvonimen.[7]

Sundqvist lopetti neljäkymmentä vuotta kestäneen tupakointinsa vuonna 2004 saatuaan Tukholmassa sydäninfarktin. Vuonna 2006 hänellä todettiin suusyöpä[18] ja vuonna 2007 siihen liittymätön hyvänlaatuinen aivokasvain.[19] Hänen veljensä on liikemies ja toimitusjohtaja Björn Sundqvist.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koiviston II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  2. Sorsan II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  3. Paasion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  4. a b c Sorsan I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  5. Auran II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  6. Liinamaan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  7. a b c d e f Ulf Sundqvist Suomen kansanedustajat. 18.11.2009. Eduskunta. Viitattu 2.7.2010.
  8. Kinnunen, Raila: Häpeä ja syöpä on nyt voitettu Apu. 21.10.2009. Viitattu 28.10.2009.
  9. Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992, s. 336. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0.
  10. Hallitus Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto. Viitattu 28.10.2009.
  11. Ulf Sunqvist neuvonantajaksi viestintätoimisto Kreabiin 29.10.2010. Yle Uutiset. Viitattu 8.11.2010.
  12. Rothshcild: Per-Olov Bergström aloittaa Rothschildin toimitusjohtajana ja Rothschild Nordicin johtajana cisionwire. 14.09.2010. Viitattu 3.7.2013.
  13. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 19. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
  14. Toikka, Tuomas: Sundqvist korvaa vähemmän kuin hyötyy Taloussanomat. 19.11.1997. Viitattu 28.10.2009.
  15. KKO ei myöntänyt Sundqvistille valituslupaa Mtv3.fi. 10.4.2001. Viitattu 28.10.2009.
  16. Sundqvist-sopimusta ei pureta. Helsingin Sanomat, 9.6.2001. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 28.10.2009.
  17. Syytteet Sundqvistia vastaan hylättiin Verkkouutiset. 25.6.1999. Viitattu 17.9.2010.
  18. Hakkarainen, Timo: ”Olen ikään kuin lievästi vammainen” Iltalehti. 19.1.2008. Viitattu 28.10.2009.
  19. Mehto, Eeva: Suusyöpä yllätti Ulf Sundqvistin Syöpäjärjestöt. Viitattu 16.11.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Pertti Paasio
SDP:n puheenjohtaja
1991–1993
Seuraaja:
Paavo Lipponen
Edeltäjä:
Matti Louekoski
Voitto Kallio
Suomen opetusministeri
1972−1974
1974−1975
Seuraaja:
Voitto Kallio
Lauri Posti
Edeltäjä:
Eero Rantala
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1979−1981
Seuraaja:
Pirkko Työläjärvi
Edeltäjä:
Kalevi Sorsa
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
1975–1981
Seuraaja:
Erkki Liikanen