Ulf Sundqvist

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulf Sundqvist
Ulf Sundqvist Helsingin kirjamessuilla 2009.
Ulf Sundqvist Helsingin kirjamessuilla 2009.
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Koiviston II hallitus[1]
26.5.1979–30.6.1981
Edeltäjä Eero Rantala[2]
Seuraaja Pirkko Työläjärvi[1]
Suomen opetusministeri
Paasion II hallitus[3]
23.2.1972–4.9.1972
Sorsan I hallitus[4]
4.9.1972–31.5.1974
9.9.1974–13.6.1975
Edeltäjä Matti Louekoski[5]
Varma Kallio[4]
Seuraaja Varma Kallio[4]
Lauri Posti[6]
Kansanedustaja
23.3.1970–25.3.1983[7]
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt22. helmikuuta 1945 (ikä 77)[7]
Sipoo[7]
Arvonimikunniatohtori (1982)
Puoliso Eine Kristiina Joki (1969–)[7]
Tiedot
Puolue SDP[7]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1966)

Ulf Ludvig Sundqvist (s. 22. helmikuuta 1945 Sipoo) on entinen poliitikko, joka on toiminut muuan muassa kansanedustajana, opetus- sekä kauppa- ja teollisuusministerinä, STS-Pankin pääjohtajana sekä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluesihteerinä ja puheenjohtajana.

Kun Sundqvist valittiin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajaksi, hän siirtyi STS-pankin pääjohtajasta sen yhteiskuntasuhteiden hoitajaksi. Sundqvist erosi SDP:n puheenjohtajuudesta vuonna 1993 STS-pankin tilintarkastajien huomattua, että pankki oli myöntänyt tappiolliselle yritykselle 20 miljoonan markan lainan, jolla se muun muassa osti ylihintaan Sundqvistin ja hänen Björn-veljensä omistaman käytannössä vakuudettoman Lomametsä Oy:n osakkeet.[8]

Sundqvist on toiminut tämän jälkeen yrityskauppoihin ja -rahoitukseen erikoistuneena neuvonantajana muun muassa Rotschield-pankissa sekä konsulttina talous- ja yritysviestintään sekä yhteiskuntasuhteisiin erikoistuneessa kansainvälisessä Kreab-viestintäkonsernissa[9][10].

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulf Sundqvist valittiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 1964 kolmen muun sosiaalidemokraatin, Paavo Lipposen, Ilkka Taipaleen ja Ilkka Sumun kera. Sundqvist valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 1966.

Sundqvist toimi opetusministerinä Paasion II hallituksessa 23. helmikuuta 1972 – 4. syyskuuta 1972 ja Sorsan I hallituksessa 4. syyskuuta 1972 – 31. toukokuuta 1974. Tullessaan Paasion hallitukseen 27-vuotiaana Sundqvist oli Suomen historian nuorin ministeri. Kauppa- ja teollisuusministerinä hän toimi Koiviston II hallituksessa 26. toukokuuta 1979 – 30. kesäkuuta 1981. Sundqvist toimi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluesihteerinä vuosina 1975-1981[11]. Vuosina 1982–1991 hän toimi STS-Pankin pääjohtajana ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana 1991–1993.[12] Sundqvist on toiminut myös lukuisien työväenliikkeen hallitsemien yritysten hallituksissa ja hallintoneuvostoissa.[13]

Sundqvist on toiminut vuodesta 2005 yhtenä neljästä Suomen edustajasta Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston hallituksessa.[14] Hänellä on oma yritys Navinor Oy, jonka toimiala on liikkeenjohdon konsultointi ja kehittäminen.

Sundqvist aloitti yritys-, yhteiskuntasuhde- ja talousviestintään erikoistuneessa viestintätoimistossa Kreab Gavin Andersonin vanhempana neuvonantajana syksyllä 2010.[15] Hän on toiminut vuodesta 2010 myös pohjoismaisen Rothschildin neuvonantajana.[16]

Luottojärjestelyistä ja rahankätkennästä langetetut tuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sundqvist-jupakka

STS-Pankki, myöhempi Arsenal-Silta vaati vuonna 1993 Sundqvistilta ja seitsemältä muulta pankin johtokunnan jäseniltä ja varajäseneltä vahingonkorvauksia yhteensä 68,5 miljoonaa markkaa siitä, että nämä olivat johtaneet pankkia kahdessa tapauksessa huolimattomasti. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Sundqvistin ja viisi muuta pankin johtokunnan jäsentä 17. tammikuuta 1995 26 miljoonan markan vahingonkorvauksiin. Pankin myöntämät luotot muun muassa Sundqvistin osittain omistamalle Wayup-yritykselle olivat olleet oikeuden mukaan liian riskialttiita.[17] STS-pankki oli myöntänyt tappiolliselle yritykselle 20 miljoonan markan lainan, jolla se muun muassa osti ylihintaan Sundqvistin ja hänen veljensä omistaman käytannössä vakuudettoman Lomametsä Oy:n osakkeet. Luotonanto tehtiin vastoin pankkitarkastusviraston ohjeistusta ja lainahakemuksesta puuttuivat normaalit yrityksen vakuusarvoihin ja varallisuuteen liittyvät selvitykset.[8] Lainajärjestely rikkoi myös Sundqvistin itse vain muutamaa kuukautta aiemmin laatimia uusia STS-pankin luotonanto-ohjeita[18].

Sundqvist oli jäävännyt itsensä virallisesta päätöksenteosta, mutta puuttui silti epäsuorasti luottopäätöksen valmisteluun. Käräjäoikeus katsoi, että Sundqvist oli laiminlyönyt tapauksessa pankin etujen valvonnan ja menetellyt lojaliteettivelvollisuutensa vastaisesti. Johtokunnan jäsenet olivat aiheuttaneet pankille yhteensä 124 miljoonan markan vahingot. Pääjohtaja Ulf Sundqvist kantoi käräjäoikeuden mukaan suurimman vastuun luototuksesta, koska toimi johtokunnan puheenjohtajana.[19]

Korkein oikeus kohtuullisti tuomioissaan 4.7.1997 Sundqvistille tuomitun vahingonkorvauksen määrää 17 miljoonalla markalla. Sundqvist velvoitettiin siten maksamaan STS-Pankille lievästä huolimattomuudesta työssä yhteensä 16,4 miljoonaa markkaa (KKO 1997/110 ja KKO 1997/111).

Sundqvistilla oli ollut huomattavan suuret tulot, mutta hän ei ollut maksanut siitä huolimatta edes murto-osaa hänelle määrätystä vahingonkorvauksesta, vaan oli päin vastoin piilottanut rahansa velkojalta tilikikkailun avulla. Helsingin hovioikeus tuomitsi Sundqvistin sen vuoksi 22. kesäkuuta 2000 kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen hylkäämällä Sundqvistin valituslupahakemuksen.[20]

Sundqvist maksoi lopulta sovittelusopimuksen avulla kuitenkin vain 1,2 miljoonaa.[21]

”Roskapankki” Arsenal-Sillan toimintaa ohjannut eduskunnan tarkastusvaliokunta otti hovioikeuden päätöksen johdosta vuonna 1997 tehdyn ja toisen valtiovarainministerin Arja Alhon eroon johtaneen sovittelusopimuksen uuteen harkintaan. Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta kuitenkin päätti 8. kesäkuuta 2001, ettei valtio ryhdy hakemaan sovittelusopimukseen muutoksia.[22]

Sundqvist oli veljensä Björnin kanssa syytettynä myös toisessa oikeusjutussa. Syytenimikkeinä olivat törkeä kavallus, törkeä petos ja avunanto törkeään petokseen. Syytteet kuitenkin hylättiin 23. kesäkuuta 1999 ja valtionsyyttäjä tyytyi käräjäoikeuden päätökseen.[23]

Yhteydenpito Itä-Saksan lähetystöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurlähettiläs Alpo Rusi esitti vuonna 2007 oikeuden edessä, että Sundqvist piti tiivistä yhteyttä Itä-Saksan Helsingin-lähetystöön vuosina 1969–1976. Väite perustui lähteisiin, jotka Rusi julkaisi samana vuonna ilmestyneessä kirjassaan Vasemmalta ohi. Sundqvist ei suostunut kommentoimaan asiaa.[24]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sundqvist kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1963. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1966. Kuopion yliopisto myönsi Sunqvistille vuonna 1982 filosofian kunniatohtorin arvonimen.[7]

Sundqvist lopetti neljäkymmentä vuotta kestäneen tupakointinsa vuonna 2004 saatuaan Tukholmassa sydäninfarktin. Vuonna 2006 hänellä todettiin suusyöpä[25] ja vuonna 2007 siihen liittymätön hyvänlaatuinen aivokasvain.[26] Hänen veljensä on liikemies ja toimitusjohtaja Björn Sundqvist.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koiviston II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  2. Sorsan II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  3. Paasion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  4. a b c Sorsan I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  5. Auran II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  6. Liinamaan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 22.6.2010.
  7. a b c d e f Ulf Sundqvist. Suomen kansanedustajat. 18.11.2009. Eduskunta. Viitattu 2.7.2010.
  8. a b YRITTIKÖ ULF SUNDQVIST KOPLAUSTA? Ilta-Sanomat. 14.3.1998. Viitattu 5.11.2021.
  9. Ulf Sundqvist: "Jouduin poliittisen ajojahdin uhriksi" www.iltalehti.fi. Viitattu 5.11.2021.
  10. Ulf Sunqvist neuvonantajaksi viestintätoimisto Kreabiin Yle Uutiset. 29.10.2010. Viitattu 5.11.2021.
  11. Puoluekokoukset, puheenjohtajat ja puoluesihteerit 1899- Sosialidemokraatit. 3.11.2015. Viitattu 5.11.2021.
  12. Kinnunen, Raila: Häpeä ja syöpä on nyt voitettu Apu. 21.10.2009. Viitattu 28.10.2009.
  13. Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992, s. 336. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0.
  14. Hallitus Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto. Viitattu 28.10.2009.
  15. Ulf Sunqvist neuvonantajaksi viestintätoimisto Kreabiin 29.10.2010. Yle Uutiset. Viitattu 8.11.2010.
  16. Rothshcild: Per-Olov Bergström aloittaa Rothschildin toimitusjohtajana ja Rothschild Nordicin johtajana cisionwire. 14.09.2010. Viitattu 3.7.2013.
  17. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 19. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
  18. Susanna Niinivaara: Sundqvistien syytteet hylättiin Helsingin Sanomat. 24.6.1999. Viitattu 5.11.2021.
  19. STS-Pankin johdolle miljoonatuomiot mtvuutiset.fi. 4.7.1997. Viitattu 5.11.2021.
  20. KKO ei myöntänyt Sundqvistille valituslupaa mtvuutiset.fi. 10.4.2001. Viitattu 5.11.2021.
  21. Toikka, Tuomas: Sundqvist korvaa vähemmän kuin hyötyy Taloussanomat. 19.11.1997. Viitattu 28.10.2009.
  22. Sundqvist-sopimusta ei pureta. Helsingin Sanomat, 9.6.2001. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 28.10.2009.
  23. Syytteet Sundqvistia vastaan hylättiin Verkkouutiset. 25.6.1999. Viitattu 17.9.2010.
  24. Rusi esitteli listansa oikeudelle. Yle.fi 27.8.2007, viitattu 8.9.2007.
  25. Hakkarainen, Timo: ”Olen ikään kuin lievästi vammainen” Iltalehti. 19.1.2008. Viitattu 28.10.2009.
  26. Mehto, Eeva: Suusyöpä yllätti Ulf Sundqvistin Syöpäjärjestöt. Viitattu 16.11.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulf Sundqvist.

 

Edeltäjä:
Pertti Paasio
SDP:n puheenjohtaja
1991–1993
Seuraaja:
Paavo Lipponen
Edeltäjä:
Matti Louekoski
Varma Kallio
Suomen opetusministeri
1972−1974
1974−1975
Seuraaja:
Varma Kallio
Lauri Posti
Edeltäjä:
Eero Rantala
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1979−1981
Seuraaja:
Pirkko Työläjärvi
Edeltäjä:
Kalevi Sorsa
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
1975–1981
Seuraaja:
Erkki Liikanen