Aleksi Aaltonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sosiaalidemokraattista poliitikkoa. Punakaartilaisjohtaja, luutnantti Ali (Aleksi) Aaltosta käsittelee artikkeli Ali Aaltonen
Aleksi Aaltonen
Aleksi aaltonen.jpg
Suomen sosiaaliministeri
Linkomiehen hallitus
17.12.1943–8.8.1944
Hackzellin hallitus
8.8.1944–21.9.1944
Fagerholmin I hallitus
18.3.1949–17.3.1950
Edeltäjä K.-A. Fagerholm
Tyyne Leivo-Larsson
Seuraaja K.-A. Fagerholm
Ralf Törngren
Kansanedustaja
1.8.1929–31.8.1936
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 5. heinäkuuta 1892
Somero
Kuollut 22. helmikuuta 1956 (63 vuotta)
Helsinki
Ammatti räätäli, toimittaja
Tiedot
Puolue SDP

Aleksius (Aleksi) Aaltonen (5. heinäkuuta 1892 Somero22. helmikuuta 1956 Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen poliitikko, SDP:n kansanedustaja, ministeri ja Kansaneläkelaitoksen johtaja vuosina 1945–1954.[1]

Aaltonen harjoitti räätälin ammattia vuoteen 1916 asti, jonka jälkeen hän vaikutti sosiaalidemokraattisissa järjestöissä ja lehtien toimittajana. Kansakoulun lisäksi Aaltonen on suorittanut SDP:n puolueopiston vuonna 1918. Kansanedustajaksi hänet valittiin Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1929–1936. Tämän jälkeen hän oli SDP:n puoluesihteerinä 1936–1944. Aaltonen toimi Edwin Linkomiehen ja Antti Hackzellin hallitusten sosiaaliministerinä 1943–1944. Vielä myöhemmin hän toimi Fagerholmin hallituksessa salkuttomana ministerinä, ministerinä valtiovarainministeriössä 1948–1949 sekä sosiaaliministerinä 1949–1950.[2][3]

Puolueväen keskuudessa Aleksi Aaltosta kutsuttiin usein lempinimellä "Pussisen poika" hänen pakinoitsijanimimerkkinsä mukaan. Aaltonen vapautettiin valtakunnanoikeudessa 1953 syytteestä niin sanotussa salaputkijutussa.[4] Aaltonen erotettiin Kansaneläkelaitoksen johtajan paikalta 14. lokakuuta 1954.[5]

Aaltosen vanhemmat olivat maanviljelijä Fredrik Aaltonen ja Ida Lovisa Fennander. Hänen vaimonsa oli taiteilija Elli Ilona Lehtonen (k. 1960).[1] Aleksi Aaltosen poika oli professori Aimo O. Aaltonen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaarninen, Pekka: Aaltonen, Aleksi (1892–1956) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.
  2. Aleksi Aaltonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Aleksi Aaltonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  4. Valtakunnanoikeuden tuomioita Elävä arkisto. Yle. Viitattu 27.4.2012.
  5. Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1956, s. 15. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
  6. Kärki, Manu: Aleksi Aaltosen syntymästä 120 vuotta. Somerniemen kesätori. Somerniemeläisen juhlanumero kesällä 2012, 2012, s. 6-7. Somero: Somerniemi-Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
K.-A. Fagerholm
Tyyne Leivo-Larsson
Suomen sosiaaliministeri
1943−1944
1949−1950
Seuraaja:
K.-A. Fagerholm
Ralf Törngren
Edeltäjä:
K. H. Wiik
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
1936–1944
Seuraaja:
Unto Varjonen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.