Miina Sillanpään Säätiö
| Miina Sillanpään Säätiö | |
|---|---|
| Perustettu | 1965 |
| Kotipaikka | Helsinki, Suomi |
| Johtaja | Soile Kuitunen |
| Hallitus | |
| Säätiön sivut | |
Miina Sillanpään Säätiö on vuonna 1965 perustettu Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta lähellä toimiva säätiö. Säätiön perusti Helsingin Kotitaloustyöntekijäin Yhdistys.[2]
Emosäätiönä Miina Sillanpään Säätiö harjoittaa kansanterveyteen liittyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa, jota on tehty muun muassa RAY:n ja Tekesin rahoituksella. Säätiö omistaa hoiva- ja kuntoutuspalveluja tuottavan Wilhelmiina Palvelut-yrityksen sekä laitos- ja avokuntoutuspalveluita tuottavan Aviren.[2]
Miina Sillanpään Säätiö on puoluejärjestön perustama organisaatio ja sitä on kehitetty myös oman yhteisön poliittisia tavoitteita sekä järjestöllisiä ja taloudellisia tarpeita silmällä pitäen. Säätiö on kasvattanut taustapuolueensa tuella huomattavaa varallisuutta. Säätiöllä ei ole kuitenkaan määriteltyä yhteyttä puolueeseen. Sosiaalidemokraatit ovat kuitenkin säilyttänyt enemmistön säätiön hallinnossa.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Säätiön varallisuuden pohja on yhdistyksen 1900-luvun kiinteistöomaisuudessa. Väen ikääntyessä tilat on muutettu vanhainkodiksi. Yhdistys osti 1920-luvulla Siuntiosta Lepopirtti-nimisen huvilan loma- ja virkistyspaikaksi. Yhdistys toimi SDP:n perusosastona ja luovutti omaisuuden säätiölle, joka nimettiin yhdistyksen entisen puheenjohtajan ja työväenliikkeen vaikuttajan Miina Sillanpään mukaan.[2]
1970-luvulla säätiö laajensi toimintansa rakentamalla Siuntion kylpylän. Säätiö sai seuraavana vuonna RAY:n tukea 35 miljoonaa markkaa. Tuen taustalla oli kansanrintamapuolueiden 1970-luvulla sopimat poliittiset määrärahat osana RAY:n tukea. Puolueet saivat jyvittää tuen järjestöilleen ja SDP priorisoi Miina Sillanpään Säätiötä.[2]
1980-luvulla säätiö yhtiöitti palveluitaan ja ylläpiti Helsingissä toipilas- ja vanhainkotia. 1990-luvulla Pikku Huopalahteen valmistui vanhusten asuin- ja palvelutalo. Siuntiossa keskityttiin hotelli- ja kylpylätoimintaan. Sosiaalisen lomatoiminnan ohessa säätiö suuntautui veteraanien ja työikäisten kuntoutuspalveluihin. [2]
2010-luvulla Siuntion kylpylä ja lepopirtti on vuokrattu ulkopuoliselle yritykselle ja kokous- ja ravintolatoiminta on myyty. Vuonna 2015 säätiö toimi konsernipohjalta, jossa toimintaa on lohkottu eri tahoille. [2] Vuonna 2023 säätiö myi Siuntion kylpyläkiinteistön, siihen kuuluvat maa-alueet sekä Lepopirtin rakennuksineen Siuntio Invest Oy:lle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tomi Venho: Kabinetin puolella - Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa. Julkaisu 18/2018. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||