Työväen Arkisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työväen Arkisto (TyArk) on vuonna 1909 perustettu Suomen vanhin työväenliikkeeseen liittyvä arkisto ja samalla maan vanhin kansanliikearkisto. Työväen arkisto sijaitsee Helsingissä Sörnäisten rantatiellä.

Työväen Arkisto perustettiin SDP:n puoluekokouksessa Kotkassa vuonna 1909 puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta kertovaksi arkistoksi. Ruotsissa vastaavanalainen arkisto perustettiin jo vuonna 1902. Ensimmäinen arkistonhoitaja oli SDP:n entinen puoluesihteeri Yrjö Sirola. Sirolan paettua velkojiaan Yhdysvaltoihin tehtävän peri Karl Harald Wiik, joka puolisonsa Annan kanssa antoi merkittävän panoksen arkiston toiminnan käynnistämiseen.[1]

Arkiston tarkoituksena ei ollut pelkästään tallentaa historiaa, vaan toimia poliittisen työn tukena. Osa työväenliikkeen asiakirjoista takavarikoitiin Suomen sisällissodan tapahtumien johdosta 1918, koska asiakirjoja pyrittiin käyttämään todisteena kapinaan nousseita suomalaisia, punaisia vastaan valtiorikosoikeuksissa. Tämä osa työväenliikkeen arkistoiduista asiakirjoista on Kansallisarkistossa.[1]

Monia työväenjärjestöjä lakkautettiin kommunistisina 1920-luvulla. Tällöin Etsivä keskuspoliisi takavarikoi järjestöjen asiakirjat, mutta toimitti ne 1930-luvulla Työväen Arkistoon. Tämän ansiosta ammattiyhdistysliikkeen vanhin asiakirja-aines on hyvin tallennettu. Arkistoaineistoa tuhoutui Neuvostoliiton miehittämässä Karjalan osassa talvisodassa 1939-1940 ja sodan, kuten jatkosodankin 1941-1944 pommituksissa.[1]

Sotien jälkeen Työväen Arkiston hallinnointi siirtyi SDP:n puoluetoimistolta uudelle Työväen Arkiston Säätiölle, mutta arkiston rahoituksesta vastasi edelleen SDP. Epävakaan taloudellisen tilanteen korjaamiseksi pyrittiin 1960-luvun alusta lähtien saamaan arkiston valtionavun piiriin. Laki yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta säädettiinkin vuonna 1974. Tämä antoi myös Työväen Arkistolle edellytykset kehittyä tieteellisesti hoidetuksi muistiorganisaatioksi.[1]

Sekä Suomessa että muualla Euroopassa 1980-luvulla heräsi yleinen kiinnostus työväenperinteeseen. Tämä pani alulle prosesseja, jotka toteutuivat, kun perustettiin Työväenliikkeen kirjasto vuonna 1987 ja Työväen Keskusmuseo vuonna 1993. Työväen Arkiston painettu aineisto siirrettiin Työväenliikkeen kirjastoon ja museoesineet Työväen Keskusmuseoon. Tämä vapautti Työväen Arkiston resursseja sen perustehtävään, arkistotoimintaan.[1]

Jokaisessa muussa Pohjolan maassa toimii yksi työväenarkisto ja -kirjasto eikä Suomen kaltaista eriytymistä tapahtunut. Työväen Arkiston aineistoa on julkaistu mm. sisällissotaa koskevana kuva-aineistona monissa kirjoissa. Arkiston käytetyin materiaali on mikrofilmattu. Arkisto järjestää tilauksesta arkistonhoitokursseja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Lahtinen, Esa: Työväen Arkisto 95 vuotta. Julkaisussa Työväentutkimus 2005. Työväenperinne ry, 2005.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työväen Arkisto. Aloitussivulla olevalla hakutoiminnolla voi selata Työväen Arkiston ja Muistitietotoimikunnan luetteloita.