Anna Wiik

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Wiik vuonna 1919.

Anna Elisabeth Wiik (o.s. Forsström, 5. maaliskuuta 1891 Helsinki30. lokakuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen työväenliikkeen valistaja ja arkistonhoitaja, joka tunnetaan Työväen Arkiston pitkäaikaisena hoitajana ja Kansan Arkiston perustajana. Lisäksi hän loi pohjan myöhemmin perustetulle Työväenliikkeen kirjastolle. Wiikin syntymäpäivänä 5. maaliskuuta on Suomessa vuodesta 1997 lähtien vietetty kansallista työväenperinnepäivää. Työväenperinne ry jakaa tuolloin Vuoden Työväentutkimus -palkinnon vuorovuosina ammattitutkijoille ja harrastajatutkijoille.[1]

Työväen Arkistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinkielisestä työläiskodista lähtöisin ollut Wiik meni mukaan sosialidemokraattisen liikkeen toimintaan jo 16-vuotiaana, vaikuttaen erityisesti sen sivistys- ja opintokerholiikkeissä. Ennen vuoden 1918 sisällissotaa hän toimi luennoitsijana ja kouluttajana suomenruotsalaisissa työväenyhdistyksissä. Sodan jälkiselvittelyissä hän sai poliittisesta toiminnastaan vankilatuomion ja kärsi sitä Katajanokan vankilassa syksyn 1918 joukkoarmahdukseen saakka.[2][3]

Vapautumisensa jälkeen Wiik aloitti marraskuussa Työväen Arkiston assistenttina sitä johtaneen tulevan puolisonsa K. H. Wiikin palkkaamana. Varsinaisen toimeentulonsa Anna Wiik sai kuitenkin työstään Finlands Svenska Arbetarförbundin toimitsijana ja sivistysjaoston sihteerinä, koska molemmat hoitivat Työväen Arkistoa luottamustehtävänä. Pariskunta solmi avioliiton 1925, jonka jälkeen Anna Wiik seurasi aviomiestään Työväen Arkiston hoitajana, tämän tultua valituksi SDP:n puoluesihteeriksi vuoden 1926 puoluekokouksessa. Hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja, jolle maksettiin työstään myös palkkaa.[2][3]

Kansan Arkiston luoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Wiik toimi Työväen Arkiston hoitajana aina vuoteen 1941 saakka, jolloin hänet erotettiin poliittisin perustein, vaikka viralliseksi syyksi kirjattiinkin väärinkäytökset. Syynä oli K. H. Wiikin päätyminen SDP:n sisäiseen oppositioon, eli ns. kuutosiin. Samalla myös Anna Wiik jätti puolueen ja kaikki siihen liittyvät järjestötehtävänsä. Hän oli erittäin katkera, koska oli kehittänyt arkistoa antaumuksella yli 22 vuoden ajan ja kartuttanut sen kokoelmia myös omilla varoillaan. Jatkosodan aikana K. H. Wiik joutui poliittisista syistä vankilaan ja työttömänä ollut Anna joutui elättämään itsensä säästöillään. K. H. Wiik puolestaan menetti vankilavuosien aikana terveytensä ja kuoli vuonna 1946.[3]

Sodan jälkeen vuosina 1946–1948 Wiik oli mukana perustamassa SKP:n arkistoa, josta myöhemmin kehittyi Kansan Arkisto. Aloite SKP:n oman arkiston muodostamiseen tuli Raoul Palmgrenilta, joka valitsi tehtävään ammattitaitoiseksi tietämänsä Wiikin. Hän käytti arkiston kokoamisessa hyväkseen Työväen Arkiston aikana syntynyttä laajaa kontaktiverkostoaan, joka ulottui myös muihin Pohjoismaihin. Arkiston järjestämisen Wiik teki Työväen Arkistoon yhdessä aviomiehensä kanssa kehittämän luokituksen mukaisesti. Saatuaan Kansan Arkiston pohjan valmiiksi keväällä 1948, Wiik erosi tehtävästään ja suoritti sen jälkeen 1950-luvulla vielä joitakin yliopisto-opintoja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TYÖVÄENPERINNEPÄIVÄ ja VUODEN TYÖVÄENTUTKIMUS -palkinto Työväenperinne ry. Viitattu 28.8.2015.
  2. a b Wiik, Anna Uppslagsverket Finland. Viitattu 28.8.2015.
  3. a b c Anna Wiik – työväen muistiorganisaatioiden äiti 2.6.2015. Työväen Arkisto. Viitattu 28.8.2015.
  4. Nirhamo, Anna-Kaisa: KANSAN ARKISTON VUOSIKYMMENET 17.11.2005. Kansan Arkisto. Viitattu 28.8.2015.