Arkisto

Arkisto Jokihaaran koulun ullakolla Laviassa.

Arkisto tarkoittaa järjestelmää, jonka kohteena ovat kirjoitus-, kuva-, äänite- ja tietokonetuotosten talletus. Arkisto tarkoittaa myös niiden luettelointia, säilytystä, kuljetusta että yleistä hallinnointia. Arkistolla voidaan tarkoittaa myös asiakirjojen säilytykseen tarkoitettua tilaa tai rakennusta. Yleensä tässä yhteydessä tuodaan nimessä esille aineistoa säilyttävä yhteisö, viranomainen tai laitos.

Arkistolla tarkoitetaan lisäksi tiettyä asiakirjaryhmien kokonaisuutta, joka fyysisesti saattaa sijaita useammassakin paikassa samaan aikaan. Sana arkisto voi olla myös tieteellisen aikakausijulkaisun lisämääritteenä. Esimerkiksi Historiallinen Arkisto -sarjassa julkaistaan historiallisia tutkimuksia.

Arkistotoimi vastaa asiakirjojen pitkäaikaisesta säilyttämisestä. Sen tehtävänä on varmistaa asiakirjojen käytettävyys ja säilyminen, huolehtia asiakirjoihin liittyvästä tietopalvelusta, määritellä asiakirjojen säilytysarvo ja hävittää tarpeeton aineisto.

Etymologia

Monien kielten arkistoa merkitsevä sana perustuu muinaiskreikan sanaan ἀρχεῖον (arkheion), joka merkitsi julkista rakennusta ja kaupungintaloa. Se on johdos sanasta ἀρχή (arkhe), jolla tarkoitettiin muun muassa viranomaista ja hallintoa.

Suomen sana arkisto ei kuitenkaan ole peräisin kreikasta, vaan se on johdos paperiliuskaa merkitsevästä sanasta arkki. Arkisto-sanan kirjaimellinen merkitys olisi siis paikka, johon on koottu paljon paperiarkkeja. Arkki on lainattu suomeen ruotsin sanasta ark. Sinne sana on lainattu latinan sanasta arcus, joka merkitsi kaarta ja sen muotoiseksi taivutettua pergamenttilevyä. Johdoksen arkisto otti käyttöön Antero Warelius vuonna 1853. Sitä ennen käytettiin kreikkaan palautuvia lainasanoja, kuten arkiivi ja arkivumi.

Historia

Lähes kaikissa luku- ja kirjoitustaidon piiriin tulleissa kulttuureissa tavataan arkistoja. Mesopotamiassa sekä yleensä Vähässä-Aasiassa hallitsijat laativat ja säilyttivät verraten seikkaperäisiä selostuksia, jotka koskivat eritoten heidän virkatoimiaan.

Ensimmäisenä eurooppalaisena arkistona voidaan eittämättä pitää Ateenan raatihuoneeseen 460 eaa. perustettua lakitekstien arkistoa. Roomassa rakennettiin Capitoliumille tabulariumi, johon valtakunnan valtiosopimukset arkistoitiin. Valtakunnan finanssihallinnon asiakirjat koottiin puolestaan kaupungissa olevaan Saturnuksen temppeliin. Kun Capitolium oli palanut 83 eaa., niin Saturnuksen temppelin taakse rakennettiin valtionarkisto (Aerarium Saturini). Keisarikaudella perustettiin vielä keisarillisen palatsin kanslian yhteyteen keskusarkisto (Santuarium Caesaris).

Keskiajan alkaessa roomalainen perinne siirtyi kirkolliselle organisaatiolle. Sitä vastoin hitaasti kehittyvän maallisen hallinnon arkistot pysyivät pitkään varsin alkeellisina ja vaikeasti hyödynnettävinä. Maallisella hallinnolla ei yleensä keskiajalla ollut pysyvää sijoituspaikkaa, vaan hallinto liikkui hallitsijan mukana paikasta toiseen. Tämän tähden arkistot yleensä tuhoutuivat ja kärsivät suuria vahinkoja. Kaarle Suuri perusti omana aikanaan arkistoja samalla kun hän suoritti koulureformia ja muutti yhteiskuntaa aiempaa stabiilimmaksi. Kuitenkin vasta 1200- ja 1300-luvuilla syntyivät Ranskassa ja Englannissa ensimmäiset arkistot kuninkaan ja hallinnon asiakirjoista, joita voitiin käyttää tehokkaina referenssilähteinä kun oli esimerkiksi tarve puolustella hallitsijan tekoja, oikeuksia tai omistuksia.

Ensimmäinen nykykäsityksen mukainen arkistorakennus rakennettiin Kastilian Salamancaan 1542. Kuitenkin vasta 1700-luvun loppuvaihe toi todellisen vyöryn arkistojen perustamiseen. Ranskan vallankumouksen myötä perustettiin maan keskusarkisto Archive National, jonka alaisuuteen tulivat departementtien arkistot. Materiaalia oli vallankumouksen myötä suorastaan tulvinut julkiselle vallalle, sillä luostareiden ja feodaaliruhtinaiden yksityisarkistoja oli takavarikoitu todella lukuisasti.

Jacob von Rammingen, joka oli yksi ensimmäisistä “arkistoteoreetikoista”, kirjoitti Saksassa 1571 tarkoituksellisesti niin hämärän oppikirjan, ettei sen perusteella pysty sanomaan, miten asiakirjahallintaa hoidettiin. Syynä oli se, että kyse oli von Rammingenin suvussa sukupolvelta toiselle siirtyvän ammatin salaisuuksista. Rahanarvoisia taitoja ei haluttu opettaa ulkopuolisille.

Arkistoja maittain

Ranska

Ranskan kansallisarkisto syntyi suuren vallankumouksen seurauksena 1790. Tällöin takavarikoitujen feodaalilinnojen ja luostareiden arkistot keräytyivät valtion haltuun, ja niille piti löytää sopiva sijoituspaikka. Näin sai alkunsa Les Archives nationals. Sen apuna toimivat kymmenet departtementien arkistot.

Ruotsi

Ruotsin valtionarkisto Riksarkivet on perustettu jo vuonna 1618. Se on itsenäinen keskusvirasto ja sen tehtävänä on valvoa arkistotoimintaa koko valtakunnassa. Riksarkivet on myös valtion heraldinen keskusvirasto ja julkaisee myös Svenskt Diplomatariumin. Arkiston organisaatioon kuuluu myös 1805 perustettu sota-arkisto Krigsarkivet sekä Svensk arkivinformation ja Arkion.

Saksa

Saksassa pienet valtiot loivat kukin omat arkistonsa, jotka säilyivät yhtenäisen valtakunnan perustamisenkin jälkeen. Vasta vuonna 1918 perustettiin valtakunnan keskusarkisto Potsdamiin. Nykyisin Liittotasavallan keskusarkisto Bundesarchiv toimii Koblenzissa ja edesmenneen DDR:n arkisto toimi Potsdamissa.

Suomi

Suomessa arkistojen historia alkaa jo keskiajalla, sillä alueelle juurtuneen hengellisen ja maallisen vallan vakiintuminen merkitsi myös asiakirjamateriaalin syntyä.

Suomessa ei ennen vuotta 1816 ollut omaa keskusarkistoa, vain viranomaisten (hovioikeudet, lääninhallitukset ja tuomiokapituli) arkistoja. Ruotsin vallan aikana, vuoteen 1809 asti, kaikki keskeinen keskusarkistomateriaali siirrettiin Ruotsin keskusarkistoon. Sen jälkeen Venäjälle vuoteen 1816 asti, jolloin Senaatin arkisto perustettiin.

Autonomisen Suomen senaatin arkistoon kertyi runsaasti myös muuta asiakirja-aineistoa, sillä Haminan rauhan mukaisesti Ruotsista siirrettiin sinne arkistomateriaalia ja samoin tehtiin Pietarista niin sanotulle vanhan Suomen materiaalille^lähde?. Vähitellen senaatin arkistosta muodostui Suomen keskusarkisto. Vuonna 1844 arkiston hoito annettiin historiantutkijan koulutuksen saaneelle henkilölle. Arkisto avattiin yleisön käyttöön 1859 ja kymmenen vuotta myöhemmin se sai Valtionarkiston nimen. Vuonna 1994 Valtionarkisto vaihtoi nimensä Kansallisarkistoksi.

Jo 1800-luvulta lähtien oli suunniteltu alueellisten maakunta-arkistojen perustamista. Toimeen ryhdyttiin vasta seuraavalla vuosisadalla, kun vuonna 1927 perustettiin Hämeenlinnan maakunta-arkisto.

Suomen arkistolaitoksen keskushallinnosta vastaa opetusministeriön alaisuudessa toimiva Kansallisarkisto. Kansallisarkiston alaisuudessa toimii seitsemän maakunta-arkistoa.

Ahvenanmaalla on oma arkistolaitoksensa, Ålands landskapsarkiv, jonka tehtäviä ja toimintaa säätelee Ahvenanmaan maakunnan arkistolaki.

Puolustusministeriön ja ulkoministeriön hallinnonaloilla on omat päätearkistot: Sota-arkisto ja Ulkoministeriön arkisto

Oulun kaupunginarkisto Vanhatullissa.

Lisäksi Suomessa on lukuisa joukko muita päätearkistoja, kuten Eduskunnan arkisto, Elinkeinoelämän keskusarkisto, Kansan Arkisto, kunta-arkistot, Porvarillisen Työn Arkisto, seurakuntien arkistot ja Työväen Arkisto. Kulttuurialojen arkistoja ovat Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, Kansanrunousarkisto, Kuvataiteen keskusarkisto ja Yleisradion äänilevystö.^lähde?

Ruotsin vallan ajan Suomen koskevia arkistoaineistoja on myös esimerkiksi Tukholman Krigsarkivetissa.^lähde?

Muita yksityisiä arkistoja ovat Urho Kekkosen arkisto ja Pohjan paikallishistoriallinen arkisto.

Venäjä

Venäjällä vallitsi tsaarien aikana hyvin kirjava arkistopolitiikka. Vasta Leninin antama säädös 1918 arkistolaitoksen uudelleenjärjestelystä ja keskittämisestä loi pohjan Neuvostoliiton keskitetylle arkistolaitokselle. Suomalaisten kannalta keskeisiä, joskin vaikeasti avautuvia arkistoja ovat muun muassa Kommunistisen puolueen arkistot, salaisen poliisin arkisto jne.

Viro

Viron kansallisarkisto Rahvusarhiiv on perustettu vuonna 1999. Se koostuu neljästä maakunta-arkistosta sekä historiallisesta, elokuva- ja valtionarkistoista. Historiallinen arkisto on vuonna 1921 perustetun vanhan valtionarkiston seuraaja.

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisarkiston kokoelmat käsittävät materiaalia Domesdaysta, eli Vilhelm Valloittajasta (1028–1087) nykyhetkeen.

Yhdysvallat

Yhdysvaltojen kansallisarkisto Washington D.C.:ssä

Nuorella Yhdysvaltain valtiolla ei ollut alkuaikoina kovinkaan suurta kiinnostusta arkistoja kohtaan. Vasta vuonna 1934 annettiin maassa laki keskusarkistosta, ja syynä tähän oli tieteellisten piirien ankara painostus. Vuonna 1950 annettu Federal Record Act loi maassa mahdollisuudet kymmenen piiriarkiston perustamiselle.^lähde?

Yhdysvaltain kansallisarkisto (engl. National Archives and Records Administration, lyh. NARA) perustettiin kesäkuussa 1934 ja arkistosta tuli itsenäinen virasto huhtikuussa 1985.

Muut arkistot

Kansainvälistä yhteistyötä koordinoi vuodesta 1948 lähtien arkistoväen maailmanliitto International Council of Archives / Conseil International des Archives.

Lähteet

• Arkistolaitoksen verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive) Arkistolaitos
• Haasio, Ari: Tiedon lähteillä 1. Helsinki: BJT Kirjastopalvelu Oy, 2005. ISBN 951-692-603-7

Aiheesta muualla

• Karhu, Hanna: Miten löytää neula heinäsuovasta ja auttaa muutkin sen jäljille – eli kuinka viitata arkistoaineistoihin? Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain. Tekstuaalitieteet (erikoisnumero), 2010, nro 3, s. 62–64. Saatavissa pdf-muodossa.