Onni Peltonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Onni Evert Peltonen (27. elokuuta 1894 Jyväskylän maalaiskunta11. syyskuuta 1969 Jyväskylä) oli veturinkuljettaja ja sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.

Peltosen vanhemmat olivat seppä Joonas Peltonen ja Henriikka Juusonen. Käytyään kansakoulun Peltonen oli metallimiehenä ja rautasorvaajana vuoteen 1919 saakka. Valtionrautateillä Peltonen toimi ylimääräisenä veturinlämmittäjänä 19191921 ja vakinaisena lämmittäjänä 19211930. Suoritettuaan veturinkuljettajan tutkinnon 1924 hän oli vt. veturinkuljettaja noin viisi vuotta ja sitten II luokan veturinkuljettaja 19301940 ja I luokan 19401953. Peltonen oli myös Jyväskylän maalaiskunnan kunnallinen ammattientarkastaja 19301935.

Peltonen oli SDP:n kansanedustajana 19331961 Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä valittuna. Politiikan eturiviin hän nousi 1945 tultuaan valituksi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän oli eduskunnan toinen varapuhemies 1958. Ministerinä Peltonen toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Paasikiven III hallituksessa 1945–1946 ja sosiaaliministerinä Pekkalan hallituksessa 1946–1948. Hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Fagerholmin hallituksessa 1948–1950, Kekkosen II hallituksessa 1951 ja Kekkosen III hallituksessa 1951–1952. Viimeksi Peltonen oli sosiaaliministerinä Kekkosen V hallituksessa 1954–1956. Peltonen oli jäsenenä Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimusneuvotteluissa maalis-huhtikuussa 1948.

Hallituksen jäsenenä hän vastusti sotasyyllisten tuomioita 1946 (eriävä mielipide hallituksen pöytäkirjaan) ja 1948 YYA-sopimuksen sotilaallista osaa.[1] Presidentti Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa keskusteluja Peltosen kanssa: 4.3.1948, 9.3.-11.3.1948 (Peltonen - - ei voi olla mukana tekemässä sotilasliittoa - -), 13.4.1948 (- - ottaen kaikki asianhaarat huomioon hän hyväksyy sopimuksen.)[2]

Peltonen oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931, 1937, 1940, 1943, 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi aluksi lyhyen kauden 1920-luvulla Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana ja myöhemmin pitkään Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsenenä.

SDP:n 1950-luvun puoluehajaannuksessa Peltonen arvosteli riidan molempia osapuolia. Hänen johtamansa Jyväskylän työväenyhdistys pyrki tasoittelemaan riitaa ja antamaan tilaa molemmille riitapuolille. Kun lopulta oli valittava jompikumpi puoli, Peltonen valitsi ns. leskisläiset eli puolueen enemmistön.

Peltonen vapautettiin valtakunnanoikeudessa 1953 syytteestä niin sanotussa salaputkijutussa.[3] Syytteen vuoksi hän kuitenkin erosi ministerin tehtävästä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Patrikainen, Seppo - Joensuu, Miikka. Se olkoon vapauden työ. SDP:n Keski-Suomen piiri 1906-2006. ISBN 978-952-92-2586-6. Jyväskylä 2007. (s. 263)
  2. J. K. Paasikiven päiväkirjat 1944-1956. 1.osa ISBN 951-0-13291-8. Juva 1985
  3. Valtakunnanoikeuden tuomioita Elävä arkisto. Yle. Viitattu 27.4.2012.
  4. Patrikainen s. 263


Edeltäjä:
Eero Wuori
Lauri Kaijalainen
Martti Miettunen
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
19451946
19481950
19511952
Seuraaja:
Lauri Kaijalainen
Martti Miettunen
Eemil Huunonen
Edeltäjä:
Tyyne Leivo-Larsson
Suomen sosiaaliministeri
19541956
Seuraaja:
Eino Saari