Ensimmäinen yleinen torpparikokous
Ensimmäinen yleinen torpparikokous oli Tampereen työväentalolla 9.–12. huhtikuuta 1906 järjestetty valtakunnallinen torpparien ja maataloustyöväen kokous, jonka koollekutsujana toimi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Kyseessä oli ensimmäinen kolmesta vuosina 1906–1910 pidetystä yleisestä torpparikokouksesta. Tampereen kokouksella oli suuri merkitys SDP:n kannalta, kun se onnistui liittämään puolueeseen valtaosan Suomen torppareista.[1]
Kokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Torpparikokoukseen osallistui 400 edustajaa 302 eri paikkakunnalta, jotka edustivat yhteensä yli 51 000 maanvuokraajaa ja muuta tilattomaan väestöön kuuluvaa maaseudun asukasta. Ennen Tampereen kokousta oli ympäri maata pidetty lukuisia paikallisia ja maakunnallisia torpparikokouksia, joissa esitettiin myös ajatus valtakunnallisen kokouksen järjestämisestä. Kun SDP:n johto havaitsi, että kokouksessa tultaisiin ottamaan esille sosialismin periaatteisiin kuulumaton ajatus yksityisestä maanomistuksesta, velvoitti se kaikki agitaattorinsa saapumaan paikalle kaatamaan ehdotuksen. Kokouksen kaikki alustajat olivat sosialidemokraatteja ja myös useat paikalliset torpparikokoukset olivat valinneet edustajikseen nimenomaan työväenliikkeen jäseniä.[2] Tunnettuja osallistujia olivat muun muassa Ida Aalle, Tuomas Hyrskymurto, Aura Kiiskinen, Anders Käcklund, Vilho Lehokas ja Sandra Reinholdsson.[3] Kun torpparikokous oli tiukasti puolueen käsissä, ratkesi periaatteellinen kysymys omistus- vai vuokraoikeudesta äänestyksessä ylivoimaisesti vakaan vuokraoikeuden hyväksi. Muutamat vastustajat olivat lähinnä Pohjanmaalta saapuneita kokousedustajia.[2]
Tampereella keskusteltiin alustavasti myös maanvuokraajien liiton perustamisesta, mutta lopulta merkittävimmäksi saavutukseksi jäi torpparien keskustoimikunnan perustaminen. Sen tehtävänä oli ohjata ja valvoa eri puolilla maata käynnistyneitä torpparilakkoja[4] sekä toimia torppareiden välisenä yhdyssiteenä.[5]
Lisäksi kokous ehdotti säädettäväksi ns. viljelypakkoa, joka velvoittaisi kaikki maanomistajat luovuttamaan viljelemättömät maansa halukkaiden viljeltäviksi. Ehdotus koski yksityisten maanomistajien lisäksi esimerkiksi valtiota ja seurakuntia. SDP teki viljelyspakosta myöhemmin ehdotuksen eduskunnassa, mutta äänestyksessä se kaatui selkein lukemin.[6] Muita vaatimuksia olivat muun muassa torpparivapautus perinnöllisen vuokraoikeuden pohjalta, torpparihäätöjen lakkauttaminen, uudet paremmat vuokrasopimukset, lyhyempi työaika sekä lisätyöpäivien poistaminen.[7]
Keskustoimikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Torpparikokouksen keskustoimikuntaan eli ns. torpparikomiteaan valittiin yhdeksän jäsentä, joista kokous valitsi viisi ja SDP:n puoluehallinto neljä. Keskustoimikunnan sihteeriksi asetettiin toimittaja Voitto Eloranta sekä asiamiehiksi Jussi Merinen (Länsi-Suomi) ja Heikki Jalonen (Itä-Suomi).[8] Merinen edusti keskustoimikuntaa myös elokuussa 1906 Oulussa järjestetyssä SDP:n puoluekokouksessa.[9]
- Torpparikokouksen valitsemat jäsenet
- Voitto Eloranta, Helsinki (siht.)
- Samuli Häkkinen, Viitasaari
- Kössi Kaatra, Tampere
- Jussi Merinen, Tyrvää
- Aatto Sirén, Orimattila
- Puoluehallinnon valitsemat jäsenet
- Edvard Gylling, Helsinki
- Heikki Jalonen, Enso
- Yrjö Sirola, Helsinki
- Sulo Vuolijoki, Helsinki
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuussa 1960 paljastettiin Tampereen työväentalon seinään kiinnitetty ensimmäisen torpparikokouksen muistolaatta.[1]
Myöhemmät torpparikokoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen yleisen torpparikokouksen jälkeen Tampereella järjestettiin vielä kaksi muuta torpparikokousta. Toinen yleinen torpparikokous pidettiin 13.–17. tammikuuta 1908, jolloin edustettuina oli yli 62 000 tilattomaan väestöön kuuluvaa. Heistä varsinaisia torppareita oli 41 000. Se oli edellisen torpparikokouksen tavoin sosialidemokraattien johtama ja käytännössä kokonaan puolueen hallussa. Uusia päätöksiä ei juurikaan tehty, vaan tyydyttiin lähinnä vahvistamaan ensimmäisen torpparikokouksen esittämiä vaatimuksia.[4]
Vuoden 1910 torpparikokous järjestettiin 18.–20. huhtikuuta, jolloin keskustoimikunnan korvaajaksi perustettiin torppareiden oma keskusjärjestö Suomen Maanvuokraajain Liitto.[5] Sille päätettiin perustaa myös paikallisosastot jokaiseen Suomen kuntaan.[10] Maanvuokraajien Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Penna Paunu.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b TORPPARIKOKOUKSEN MUISTOLAATTA 1960 Tampereen muistolaatat ja muut muistomerkit. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ a b Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen – Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 286–288, 347. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sosialidemokraattisia agitaattoreita torpparikokouksessa Tampereella huhtikuussa 1906. Finna. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ a b Anttila, Kalevi: Torpparilaitos Suomessa Nurmijärven sukututkijat. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ a b c PIENVILJELIJÄIN LIITTO 1921-1970 MAANVUOKRAAJAIN JA PIENVILJELIJÄIN LIITTO 1919-1921 SUOMEN MAANVUOKRAAJAIN LIITTO 1910-1919 Kansan Arkisto. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ Torpparien ja tilattomien tyytymättömyys ei sytyttänyt sisällissotaa Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ Parkkari, Elli: Suomen työväenliikkeen historia. Opintokirje N:o 3 1947. SKP:n valistusosaston kirjeopisto. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ Sirola, Yrjö (toim.): Sosialidemokratinen puolue Suomessa: Tilastollisia tietoja ammatillisesta järjestäytymisestä Suomessa, s. 12. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1906. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Uotinen, Mikko (toim.): Suomen Sosialidemokratisen puolueen viidennen edustajakokouksen pöytäkirja, s. 19. Tampere: Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunta, 1906. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Puolueen riennot. Korpilahden sos.dem. kunnallisjärjestö kokouksessaan. Sorretun Voima, 27.04.1910, nro 46, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.01.2016.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||