Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti logo.jpg

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, jonka toiminta perustuu lainsäädäntöön[1]. KAVIn lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttäminen sekä niihin liittyvä tutkimus, kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta ja mediakasvatuksen edistäminen.

Instituutti syntyi, kun Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA vuosina 2008-2013, Suomen elokuva-arkisto vuosina 1957-2007) ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU vuosina 2012–2013, Valtion elokuvatarkastamo vuosina 1946-2011) yhdistyivät 1.1.2014.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on jaettu viiteen tulosalueeseen[2].

  • kokoelmat
  • radio- ja televisioarkistointi
  • audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen
  • mediakasvatus ja kuvaohjelmat
  • elävän kuvan museo

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma- ja arkistotyössä huolehditaan siitä, että instituuttiin talletettu kotimainen ja ulkomainen elokuva sekä muu av-aineisto säilyvät asianmukaisesti järjestettyinä ja luetteloituina.

Kotimainen elokuvakokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KAVIn filmikokoelmat käsittävät noin 1 300 pitkää kotimaista elokuvaa, ja tätä nykyä tämä määrä karttuu noin 25 uuden elokuvan vuositahdilla.[3] Kotimaisen elokuvaperinnön säilyttäminen jälkipolville on yksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin keskeisistä tehtävistä, jota tuetaan lainsäädännöllä.

Laki velvoittaa tekijöitä ja tuottajia tallettamaan kotimaassa tuotetun elokuvamateriaalin alkuperäiset kuva- ja ääninegatiivit, niitä vastaavat esityskopiot sekä kappaleet mainos- ja pr-materiaalista. Laki koskee julkisesti esitettäviksi tarkoitettuja kotimaisia elokuvia.[4]

Talletustapahtuman hoitaa elokuvan tuottaja tai, jos erikseen sovitaan, tallettaja voi pyytää laboratoriota hoitamaan talletusliikenteen. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti lähettää talletustodistuksen aina elokuvan tuottajalle.

Jokainen suomalainen elokuvantekijä ja -tuottaja voi saada elokuvansa talletetuksi Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin. Tähän ns. tallettajapalveluun kuuluu ilmainen ja luottamuksellinen tallettajan aineistojen selvitys- ja kunnostustyö. Tarvittaessa materiaali luovutetaan tallettajan käyttöön, jonka jälkeen se palautuu arkiston kokoelmiin.

Tekijän kannalta olennaista on, että tallettajalla on oikeus käyttää omaa arkistoon talletettua materiaaliaan vapaasti.[5] Arkistoituja elokuvia saa käyttää ilman oikeuksienomistajan lupaa vain korkeakoulutasoiseen tutkimukseen ja opetukseen. Kaikkeen muuhun käyttöön tarvitaan tallettajan lupa.[6]

Laissa on erilaisia määräaikoja, joiden kuluessa elokuvat tulee tallettaa. Ne lasketaan elokuvan tarkastamispäivästä. Jos elokuvaa ei ole tarkastettu, ajat määräytyvät sen valmistumisesta. Elokuvan alkuperäisaineisto on talletettava viiden vuoden kuluessa. Esityskelpoinen kopio ja kopiot mainos- ja tiedotusaineistosta talletetaan kolmen vuoden kuluessa.[7]

Digitaaliset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin digitaalisten palveluiden yksikkö vastaa kotimaisen elokuvaperinnön saattamisesta digitaaliseen muotoon.[8]

Pitkät kotimaiset elokuvateatterielokuvat digitoidaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaisesti. Tavoitteena on taata kotimaisen elokuvaperinnön saatavuus myös digitalisoituihin elokuvateattereihin. Lähtökohtana on siis tehdä elokuvista digitaalinen esityskopio, DCP (Digital Cinema Package).

Digitointien joukkoon otetaan vuosittain muutamia restauroitavia elokuvia. Nämä ovat elokuvia, joille on kysyntää ja joiden esitysoikeudet ovat selvät. Vuosittain digitoidaan lisäksi kymmenkunta elokuvaa, jotka levitetään tallenteina. Esitystoiminnan ja elokuvafestivaalien tarpeet pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan. Etusijalla ovat elokuvat, joista ei ole kunnollista esityskopiota tai pelastemateriaalia filmimuodossa.

Ulkomainen elokuvakokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti pyrkii säilyttämään kopiot kaikista Suomessa levitetyistä ja suomeksi tekstitetyistä ulkomaisista elokuvista. Kopiot ovat tarpeen myös instituutin toteuttaessa elokuvakasvatuksellista tehtäväänsä. Kokoelmaa laajennetaan ja kartutetaan yhteistyössä tuottajien ja maahantuojien kanssa.[9]

Videokokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin videokokoelmat muodostuvat Suomessa levitettyjen vuokra- ja myyntivideokasettien ja DVD-levyjen vapaakappaleista, videotekniikalla tehtyjen elokuvien ja ohjelmien tallenteista ja tutkimustarkoituksiin tehdyistä kotimaisten elokuvien DVD- ja videokopioista.[10]

Vapaakappalelaki, joka elokuva-arkiston osalta tuli voimaan vuonna 1981, on velvoittanut videotallenteiden valmistajia, maahantuojia ja levittäjiä luovuttamaan vapaakappaleet kaikista videotallenteista, joita on valmistettu tai tuotu maahan yli 50 kappaletta. Vuoden 2008 alusta voimaan astunut Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä[11] korvasi vanhan vapaakappalelain.

Oheisaineistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheisaineistokokoelmissa on noin 450 000 kotimaista valokuvaa 1 800 eri elokuvasta. Ulkomaisia valokuvia on 500 000 yli 20 000 eri elokuvasta. Koti- ja ulkomaisia julistenimikkeitä on yli 12 000, käsikirjoitusnimikkeitä yli 20 000.

Yksikkö toimittaa ja lainaa asiakkailleen valokuvia ja julisteita sekä niiden vedoksia. Valokuvat ja julisteet annetaan pelkästään lainaksi, ja käytön jälkeen aineisto palautetaan arkistoon.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ei myy kokoelmissaan olevaa aineistoa. Kuva- ja julistelainoista veloitetaan hinnaston mukaisesti. Palvelumaksu veloitetaan kaikesta uloslainatusta aineistosta käytöstä riippumatta. Yksikön tiloissa on lisäksi mahdollista tutkia elokuvien käsikirjoituksia ja mainosmateriaalia. Käyttöoikeuksien selvittäminen on aina käyttäjän vastuulla.[12]

Tenho ja Elonet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenho-elokuvatietokantaan on luetteloitu Suomessa valmistettujen tai elokuvateattereissa esitettyjen ulkomaisten elokuvien filmografisia ja ensi-iltatietoja sekä suomen- ja ruotsinkielisiä nimiä.

Asiakaspäätteen avulla voi hakea myös tietoa elokuviin liittyvästä arkistoaineistosta (filmit ja videot, valokuvat, julisteet, käsikirjoitukset, leikekansiot, sisältöselvitykset, elokuvaesitteet).

Tenho sisältää perustiedot kaikista Suomessa levitetyistä (tarkastetuista) pitkistä elokuvista ja lukuisista lyhytelokuvista. Tätä yksityiskohtaisempaa tietoa tietokannassa on kotimaisista pitkistä elokuvista ja uudemmista kotimaisista lyhytelokuvista.[13]

Arkiston asiakkaat voivat vapaasti katsella tietoja elokuvista kirjastossa sijaitsevan asiakaspäätteen avulla. Osaa Tenhon tiedoista pääsee tarkastelemaan KAVIn Elonet-sivuston[14] kautta.

Audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tärkeistä tehtävistä on edistää audiovisuaalista kulttuuria Suomessa. Käytännössä se tapahtuu usealla eri toiminta-alueella: esitystoimintana, elokuvakasvatuksena, kirjasto- ja tietopalveluina, näyttely- ja julkaisutoimintana.[15]

KAVIn esitystoiminta keskittyy perinteikkääseen Orion-elokuvateatteriin[16] Helsingissä. Näytöksiä on pääosan vuodesta kuutena päivänä viikossa, kolme näytöstä illassa. Esityssarjat kattavat elokuvan historian varhaisvaiheista nykyelokuvaan. Esillä on niin klassikkoteoksia kuin uudelleenlöydettyjä helmiäkin, laajoja retrospektiivejä, tutkimusretkiä lajityyppien historiaan sekä ainutlaatuisia tapahtumia kinokonserteista seminaareihin. Esitystoiminnan aluesarjoja järjestetään yhdeksällä eri paikkakunnalla: Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa.[17]

KAVI tekee myös yhteistyötä useiden elokuvafestivaalien ja järjestöjen kanssa. Yksi tärkeä yhteistyökumppani on Helsingin yliopisto, jonka kanssa järjestetään luentosarjoja ja niihin liittyviä esityssarjoja.

Arkiston kirjasto[18] palvelee asiakkaitaan audiovisuaalisen ja elokuva-alan erikoiskirjastona, joka on valikoimaltaan ainutlaatuinen maassamme. Kirjastossa on selailtavissa myös laaja elokuvia ja elokuvantekijöitä koskeva leikekokoelma.

Elokuvakasvatus[19] on nykyään merkittävä osa audiovisuaalisen kulttuurin edistämistyötä. Helsingin Orionissa ja aluesarjoissa järjestetään koululaisnäytöksiä, joihin on tarjolla myös oppimateriaaleja. Näytösten lisäksi koulut voivat osallistua erilaisiin työpajoihin. Syksyllä 2013 avautui Elokuvapolku-sivusto[20], joka tarjoaa kasvattajille tietopankin sekä ilmaisia elokuvanäytteitä elokuvakasvatuksen tueksi.

Elokuvaan liittyvän tutkimustoiminnan tuloksena julkaistaan alaan liittyviä teoksia. Julkaisuista merkittävin on Suomen kansallisfilmografia, jota vuodesta 2013 alkaen on julkaistu verkossa Elonet.fi-palvelussa.[21]

KAVIn kokoelmia tuodaan yleisölle esille myös erilaisten näyttelyiden kautta. Kansainvälinen kulttuurivaihto keskittyy yhteistyöhön monien ulkomaisten tahojen kanssa lähinnä elokuvaesitysten muodossa.[22]

Radio- ja tv-arkisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radio- ja televisioarkisto (RTVA) on perustettu huolehtimaan suomalaisen radio- ja tv-kulttuurin säilymisestä jälkipolville.

Vuoden 2008 alussa perustetun radio- ja tv-arkiston toiminta perustuu kulttuuriaineistolakiin, joka asettaa velvoitteita sekä radio- ja tv-arkistolle että ohjelmien tuottajille.[23]

RTVA palvelee tutkijoita ja opiskelijoita tallentamalla televisio- ja radiokanavien digitaalista ohjelmavirtaa[24], jota voi selata ja tutkia katselu- ja kuuntelupisteissä seitsemällä eri paikkakunnalla[25]. Lisäksi RTVA tallettaa laissa määritellyt ohjelmatyypit alkuperäistasoisina fyysisinä kappaleina tai tiedostoina. RTVA ottaa vastaan vanhaa radio- ja tv-aineistoa, joka on lähetetty Ylen ulkopuolisilla kanavilla. Tällä hetkellä kokoelmaan kuuluvat mm. MTV Oy:n vanha filmiarkisto sekä Moon TV:n ja Radio Cityn arkistot. Vanhimmat ohjelmat ovat vuodelta 1962. Vanhaa aineistoa voi katsella ja kuunnella KAVIn tiloissa.

Aineistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RTVA tallentaa keskeisten kotimaisten radio- ja tv-kanavien ohjelmavirran kokonaisuudessaan sekä näytteitä yli 100 kanavalta.[26] Laki velvoittaa myös ohjelmien tuottajia toimittamaan kaikista vuoden 2007 jälkeen ensiesityksensä saaneista ohjelmista alkuperäistasoisen kappaleen arkistolle.[27]

Digitaalinen kaappaustallennus aloitettiin vuoden 2009 alussa, ja asiakaskäyttöön järjestelmä otettiin marraskuussa 2010. Tallennus tapahtuu KAVIn vuosittain laatiman ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän tallennussuunnitelman mukaisesti.[28]

Alkuperäistasoisten ohjelmien arkistoinnilla varmistetaan se, että ohjelmasta on arkistoitu uusintalähetyksen tai uuden julkaisun vaatimukset täyttävä kappale, jonka laatu on paras saatavissa oleva. Ohjelmat saavat varman säilytyspaikan arkiston suojissa, ja ne numeroidaan ja luetteloidaan tietokantaan.

Ohjelmien katselu ja kuuntelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radio- ja televisioarkistoon talletettuja ohjelmia voi katsella ja kuunnella Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tiloissa sekä alueellisissa katselu- ja kuuntelupisteissä. Vuoden 2009 alusta lähtien tallennettua ohjelmavirtaa voi katsella ja kuunnella kaikissa katselupisteissä. Arkistoituun materiaaliin voi tehdä myös tiedonhakuja. Talletettuja alkuperäislaatuisia ohjelmia voi katsella ja kuunnella ainoastaan KAVIn tiloissa. Katselu ja kuuntelu edellyttävät aineiston noutoa varastolta ja katselu- ja kuuntelutilan varaamista, joten siihen täytyy varata aika.[29]

Mediakasvatus ja kuvaohjelmaluokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö (MEKU) koordinoi ja edistää kansallista mediakasvatusta, kouluttaa kuvaohjelmaluokittelijoita ja valvoo heidän toimintaansa sekä valvoo kuvaohjelmien tarjoamista.[30]

Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö kouluttaa kuvaluokittelijat ja valvoo heidän toimintaansa (ks. tarkemmin kuvaohjelmalaki[31]). Luokittelijat antavat ikärajat kuvaohjelmille – eli elokuville, tv-ohjelmille ja digitaalisille peleille. KAVIn pääasiallinen tiedotuskanava ikärajoista on Ikärajat.fi -sivusto.[32]

MEKU valvoo myös kuvaohjelmien tarjoamista eli esimerkiksi sitä, noudattavatko televisiokanavat, elokuvateatterit ja tallenteita myyvät kaupat ikärajamerkintöjä. MEKU vastaa kuvaohjelmaluokittelijoiden koulutuksesta ja kertauskoulutuksesta sekä ylläpitää ja kehittää luokitteluohjelmistoa, jonka avulla kuvaohjelmalaissa tarkoitettu luokittelu toteutetaan.

Yleisö voi antaa MEKUlle palautetta lapsen kehitykselle haitallisten kuvaohjelmien tarjoamisesta.[33] Yleisöpalautteen vastaanottamisesta annetaan vahvistus, ja jos palaute aiheuttaa toimenpiteitä, siitä toimitetaan tieto palautteen antajalle.

MEKU edistää myös lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa.[34] MEKU tiedottaa lapsia ja mediaa koskevista asioista sekä toimii asiantuntijana lasten mediaympäristön kehityksessä. Yksikössä myös edistetään toimialaan liittyvää tutkimusta sekä seurataan alan kansainvälistä kehitystä.

Elävän kuvan museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KAVIn museoesinekokoelmassa on elokuvauksessa, laboroinnissa, levityksessä ja esityksissä käytettyjä laitteita ja aineistoja kuten kameroita, leikkauspöytiä, projektoreita, rekvisiittaa, näyttelijöiden rooliasuja ja elokuvateattereiden kalusteita. Joukossa on myös taikalyhtyjä, jotka kuuluvat elokuvaa edeltäneeseen, vuosisatojen takaiseen kuvanesitysperinteeseen. Suurin osa esineistöstä on kuitenkin peräisin äänielokuvan ajalta, 1930-luvun ja nykyhetken väliltä.

Museon kokoelmia kartutetaan pääasiassa lahjoituksin. KAVIin talletettavien elokuvien käyttöoikeudet jäävät useimmiten tallettajalle, mutta museoesineet instituutti pyrkii saamaan omistukseensa.

Helsingin Kalasatamassa yhdentoista vuoden ajan toiminut Elävän kuvan museo sulki näyttelytilansa 4.6.2015. Omaehtoinen näyttelytoiminta on korvaavien tilojen puuttuessa toistaiseksi keskeytynyt.[35]  

Johtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki Kansallisesta audiovisuaalisesta… 1434/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  2. KAVI, opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto Viitattu 15.9.2015.
  3. Elokuvakokoelmat Viitattu 15.9.2015.
  4. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  5. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  6. Käyttöoikeudet Viitattu 15.9.2015.
  7. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  8. Digitaaliset palvelut Viitattu 15.9.2015.
  9. Ulkomainen elokuvakokoelma Viitattu 15.9.2015.
  10. Videokokoelma Viitattu 15.9.2015.
  11. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  12. Oheisaineistot Viitattu 15.9.2015.
  13. Tenho-tietokanta Viitattu 15.9.2015.
  14. Elonet Elonet. Viitattu 15.9.2015.
  15. Audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen Viitattu 15.9.2015.
  16. Orionin historiaa Viitattu 15.9.2015.
  17. Aluesarjat Viitattu 15.9.2015.
  18. Kirjasto Viitattu 15.9.2015.
  19. Yleisötyö ja elokuvakasvatus Viitattu 15.9.2015.
  20. Elokuvapolku Elokuvapolku. Viitattu 15.9.2015.
  21. Suomalaisen elokuvan vuosikymmenet Viitattu 15.9.2015.
  22. Audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen Viitattu 15.9.2015.
  23. Radio- ja televisioarkisto Viitattu 15.9.2015.
  24. Tallennettava ohjelmavirta Viitattu 15.9.2015.
  25. Ohjelmavirran katselu ja kuuntelu Viitattu 15.9.2015.
  26. Tallennettavat radio- ja tv-kanavat 2015 Viitattu 15.9.2015.
  27. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  28. Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  29. Alkuperäistasoisten ohjelmien katselu ja kuuntelu Viitattu 15.9.2015.
  30. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö Viitattu 15.9.2015.
  31. Kuvaohjelmalaki 710/2011 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX www.finlex.fi. Viitattu 15.9.2015.
  32. Ikärajat.fi - Elokuvien, televisio-ohjelmien ja pelien ikärajat www.ikarajat.fi. Viitattu 15.9.2015.
  33. Anna palautetta mediasta Viitattu 15.9.2015.
  34. Mediakasvatus Viitattu 15.9.2015.
  35. Elävän kuvan museo Viitattu 15.9.2015.
  36. Kuka kukin on 2005, Otava, 2004
  37. Apunen, Matti (toim.): Elävän kuvan vuosikirja 1990, s. 135. Suomen elokuvasäätiö, 1990. ISBN 951-861-951-4.
  38. Stewen Kaarle Mediapinta. Viitattu 5.12.2012.
  39. Savonen, Tuomas: 50 vuotta huomenna: Filmikärpänen puri oululaispoikaa, Turun Sanomat 11.1.2005. Viitattu 27.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]