Retkeilylautakunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Retkeilylautakunta oli aiemmin Suomessa opetusministeriön alainen valtion lautakunta, jonka tehtävänä oli edistää retkeilyä Suomessa.

Säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkeilylautakunta syntyi valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1929.[L 1]

Retkeilylautakunnan tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriön retkeilylautakunta ohjasi, avusti ja järjesti sellaisia opintoretkeilyjä, joita Suomen korkeakoulut, oppikoulut, ammattikoulut ja kansakoulut sekä muut niihin verrattavat koulut ja oppilaitokset kuin myös yhdistykset ja tiedettä ja taidetta edustavat seurat toimeenpanivat opetus-, kasvatus- tai kansanvalistustarkoituksessa Suomessa tai ulkomailla.[1]

Retkeilylautakunnan kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkeilylautakunnan asetti opetusministeriö ja siihen kuului:[1]

  1. puheenjohtaja, joka samalla toimi opetusministeriön edustajana,
  2. tieteellistä tutkimusta edustava jäsen,
  3. koululaitosta edustava jäsen,
  4. valtionrautateitä edustava jäsen,
  5. maatalousministeriötä edustava jäsen,
  6. kauppa- ja teollisuusministeriötä edustava jäsen,
  7. sosiaaliministeriötä edustava jäsen ja
  8. retkeilykuraattori.

Lautakunta valitsi itselleen sihteerin ja varapuheenjohtajakseen yhden jäsenistään.

Retkeilyohjesääntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1929 retkeilyohjesäännön[L 2] mukaan retkeilylautakunnan huollon alaisia retkeilytoimintaa edistäviä elimiä olivat:[1]

  1. koulumatkailutoimisto Helsingissä
  2. retkeilytoimikunnat
  3. retkeilyasiamiehet
  4. retkeilykerhot ja
  5. retkeilyohjaajat.

Koulumatkailutoimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulumatkailutoimisto järjesti kotimaista ja ulkomaille suuntautuvaa sekä ulkomailta Suomeen suuntautuvaa käytännöllistä retkeilytoimintaa. Näitä olivat muun muassa opastus, majoitus, ohjelmien laatiminen ja muonitus. Koulumatkailutoimisto saattoi myös olla yhteydessä vastaavien ulkomaalaisten järjestöjen kanssa.[1]

Retkeilytoimikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkeilytoimikuntia voitiin asettaa huomattavimpiin kaupunki- ja maalaiskuntiin sekä matkailukeskuksiin. Retkeilytoimikunnat asetti retkeilylautakunta opettajapiirien, kuntien viranomaisten tai muiden asianharrastajien ehdotuksesta retkeilytoiminnan tukemiseksi. Retkeilylautakunta määräsi yhden retkeilytoimikunnan jäsenistä retkeilyasiamieheksi.[1]

Retkeilyasiamies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkeilyasiamiehiä saattoi retkeilylautakunta asettaa sellaisiin kaupunki- ja maalaiskuntiin sekä matkailupaikkoihin, joissa ei ollut retkeilytoimikuntia. Retkeilyasiamiehet asetettiin opettajapiirien tai muiden asianharrastajien ehdotuksesta.[1]

Retkeilykerho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkeilykerhot toimivat retkeilyasiamiesten ohjaamina ryhminä retkeilyharrastuksen edistämiseksi keskuudessaan sekä avustivat retkeilytoimikuntia ja retkeilyasiamiehiä niiden toiminnassa.[1]

Retkeilyohjaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkeilyohjaaja oli henkilö, jonka tuli olla mukana jokaisella retkeilyllä. Hän ohjasi retkeilyä henkilökohtaisesti, valvoi retkeilijöiden käytöstä sekä huolehti retkeilyn käytännöllisistä asioista. Tarvittaessa retkeilyohjaaja voi muodostaa retkeilijöistä ryhmiä, joilla oli erityiset valvojat. Koululaisten muodostaman retkeilyryhmän ohjaajan tuli olla saman koulun opettaja tai koulun johtajan hyväksymä henkilö.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Hakkila, Esko (toim.): ”Retkeilylautakunta”, Lakiasiain käsikirja, s. 937. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtioneuvoston päätös retkeilylautakunnasta (8.8.1929)
  2. Retkeilyohjesääntö, vahvistettu 22. marraskuuta 1929.