Teollisuusliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ammattiliittoa. Suomen Teollisuusliitto (1920–1975) oli työnantajien etujärjestö. Teollisuusliittoperiaate on ammatillisen järjestäytymisen muoto, jossa työpaikan kaikki työntekijät kuuluvat samaan liittoon.
Teollisuusliitto
Perustettu 2017
Perustaja Metalliliitto, TEAM ja Puuliitto
Toimiala teollisuustyöntekijöiden edunvalvonta
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä 206 580 (1.1.2022)[1]
Puheenjohtaja Riku Aalto (2017–)
Jäsenlehti Tekijä
Aiheesta muualla
teollisuusliitto.fi
Teollisuusliiton keskustoimisto on Metallitalossa Helsingin Hakaniemessä. Kuva vuodelta 2011.

Teollisuusliitto (ruots. Industrifacket) on suomalainen teollisuuden työntekijöiden ammattiliitto. Liitto on yksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) suurimmista jäsenliitoista.

Teollisuusliitto muodostui kolmen ammattiliiton yhdistyessä. Metallityöväen Liitto päätti osaltaan yhdistymisestä sekä muutti sääntönsä ja nimensä Teollisuusliitoksi ylimääräisessä liittokokouksessaan 17.–18. toukokuuta 2017.[2] TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto päätti valtuustonsa kokouksessa 17. toukokuuta 2017 lakkauttaa liiton toiminnan vuoden 2017 loppuun mennessä ja että sen ammattiosastot hakevat Teollisuusliiton jäseniksi vuoden 2018 alusta lukien.[2][3] Puuliitto päätti lakkauttaa itsensä ja liittyä osaksi Teollisuusliittoa valtuustonsa kokouksessa 16. toukokuuta 2017.[4]

Uuden liiton yhteinen jäsenmäärä oli perustettaessa noin 226 000, joista Puuliitosta tuli noin 33 000 ja Teollisuusalojen ammattiliitosta noin 53 000 jäsentä. Metalliliiton jäsenmäärä oli noin 140 000. Yhdistyneellä liitolla oli yli 700 ammattiosastoa ja yli 9 000 luottamushenkilöä. Liittojen henkilöstömäärä oli 240. Jäsenistä oli miehiä noin 75 prosenttia; miesvaltaisin oli Metalliliitto, jossa jäsenistä 83 prosenttia oli miehiä. Puuliiton jäsenistä miehiä oli noin 77 prosenttia ja Teollisuusalojen ammattiliitossa vastaava luku oli 54.[5]

Teollisuusliiton puheenjohtaja on Riku Aalto. Varapuheenjohtajana toimii Turja Lehtonen.[6]

Vaalirahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2019 Teollisuusliitto tuki yhteensä 6 700 eurolla viittä SDP:n ehdokasta: Niina Malmia, Timo Suhosta, Jyrki Levosta, Janne Laulumaata ja Riitta Mäkistä.[7]

Eduskuntavaaleissa 2023 Teollisuusliitto tuki yhtä ehdokasta, SDP:n Timo Suhosta, 1 500 eurolla. Lisäksi liiton SDP:läinen jäsenyhdistys Teollisuusdemarien Opintoyhdistys ry tuki Suhosta ja Anna-Kristiina Mikkosta 3 000 eurolla kumpaakin.[7]

Presidentinvaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuusliitto antoi yhteensä 30 000 euroa vaaliavustusta SDP:n Tuula Haataiselle (20 000) ja Vasemmistoliiton Merja Kyllöselle (10 000) vuoden 2018 presidentinvaaleissa.[8]

Presidentinvaaleissa 2024 Teollisuusliitto ei tukenut yhtäkään ehdokasta, mutta SDP:läinen jäsenyhdistys Teollisuusdemarien Opintoyhdistys ry tuki SDP:n Jutta Urpilaista 30 000 eurolla.[7][9]

  1. Jäsenmäärät Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Viitattu 1.3.2022.
  2. a b de Fresnes, Tulikukka: Teollisuusliitto tulee, Metalli, TEAM ja Puuliitto jäivät historiaan: "Nyt puhutaan palkankorotuksista" 17.5.2017. Yle. Arkistoitu 11.7.2017. Viitattu 26.8.2017.
  3. Hara, Jyrki: Teollisuuden palkansaajat kokovat voimansa – uusi suurliitto synnytetään tänään 17.5.2017. Yle. Viitattu 26.8.2017.
  4. Gertsch, Mia: Puuliitto valmis yhdistymään uuteen suurliittoon 16.5.2017. Yle. Arkistoitu 10.7.2017. Viitattu 26.8.2017.
  5. Liiten, Marjukka: Uusi suurliitto yhdistää vientialojen työläiset: 226 000 jäsenen Teollisuusliitto perustettiin Helsingin Sanomat. 17.5.2017. Viitattu 26.8.2017.
  6. Liiton hallitus Teollisuusliitto. Viitattu 22.6.2023.
  7. a b c Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta - Suurimmat tukijat www.vaalirahoitusvalvonta.fi. Viitattu 22.2.2024.
  8. Vaalirahoitusvalvonta: Vaalirahailmoitukset vaaleittain vaalirahoitusvalvonta.fi. Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 10. huhtikuuta 2019. Suomi
  9. Ammattiliittojen antama rahallinen tuki presidentinvaaleissa romahti Yle Uutiset. 20.1.2024. Viitattu 22.2.2024.