Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Perustettu 1969
Toimiala Ammattiliittojen keskusjärjestö
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä 17 ammattiliiton keskusjärjestö
Puheenjohtaja Jarkko Eloranta
Aiheesta muualla
www.sak.fi

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (lyhenne SAK,[1] ruots. Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rf, lyhenne FFC) on Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö. SAK kertoo edustavansa vuonna 2023 noin 800 000 suomalaista.[2][3] Heistä noin 500 000 on jäsenmaksunsa maksaneita palkansaajajäseniä.[4] SAK:hon kuuluu 17 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen, yksityisten palvelualojen ja kulttuurialojen ammattiliittoa. Sen edeltäjiä ovat Suomen Ammattijärjestö ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto.

Järjestön puheenjohtaja on ollut vuodesta 2016 lähtien Jarkko Eloranta. SAK:n edustajiston puheenjohtaja on Annika Rönni-Sällinen ja varapuheenjohtajat ovat Jarmo Markkanen ja Mika Byman. Hallituksen varapuheenjohtaja on Katja Syvärinen.

SAK on poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikannan ja tulopolitiikan kautta. SAK on myös kampanjoinut vaalien alla ja julkaissut kannanottoja tärkeinä pitämistään asioista, kuten asuntorakentamisen kohtaanto-ongelmista[5] ja työeläketurvan hoitamisesta.[6]

SAK:n suomenkielisen Palkkatyöläinen-lehden paperiversion julkaiseminen lopetettiin vuoden 2016 lopussa. Ruotsinkielisen Löntagaren-lehden julkaiseminen lopetettiin vuoden 2017 lopussa. SAK toimii yhteistyössä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n kanssa.[7] SAK on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa tukeva järjestö.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1957 postimerkin Ammattiyhdistysliikkeen 50-vuotisen toiminnan kunniaksi.

SAK:n edeltäjä, Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907, ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja heinäkuussa 1930 viranomaiset lakkauttivat sen Lapuan liikkeen painostuksen takia. Uuden keskusjärjestön, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) perustajia 19. lokakuuta 1930 olivat lähinnä sosiaalidemokraatit. SAK:n jäsenmäärä ylitti vuoden 1944 lopussa 100 000, vuonna 1947 jäsenmäärä oli 341 600 henkilöä.[9]

1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin.[10] TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi.

Vuonna 1969 SAK:ta hallitsivat sosiaalidemokraatit ja puolueriidan jakaman SKP:n enemmistö eli saarislaiset. Vuonna 1976 keskusjohtoon valittiin 14 sosiaalidemokraattia ja 8 saarislaista kommunistia. Vain Kumi- ja nahkatyöväen Liitto oli vallankumouksellisten kommunistien eli SKP:n vähemmistön käsissä. SAK:n jäsenmäärä oli tuolloin 920 000.[11]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK on julkisesti kannattanut muun muassa viidennen ydinvoimalan rakentamista ja Euroopan unionin jäsenyyttä. EU:n rahaliiton jäsenyyden edellytykseksi muodostettiin niin sanotut EMU-puskurit, joita SAK muiden työmarkkinajärjestöjen lailla piti jäsenyyden edellytyksinä.[12]

Tulopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK jäsenliittoineen on tulopolitiikan osapuoli. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että tehtäisiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka hillitsisivät inflaatiota estämällä suuret palkankorotukset, mutta samalla tukisivat tulonjaon tasaisuutta. Tästä seuraa, että SAK:lla on kantoja myös nettotuloihin vaikuttaviin asioihin, muun muassa verotukseen, veronalennuksiin jne. SAK:n pääekonomisti on Ilkka Kaukoranta.

Vaalikampanjat ja -rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisissa medioissa SAK:n kampanjointia on useaan otteeseen pidetty vasemmiston tukemisena.[13] Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä poliittisella työväenliikkeellä ja ammatillisella työväenliikkeellä on yhteistä työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen.

Vuoden 1997 kampanjassa esiintyi mieshahmo, joka laukoi kärkkäitä mielipiteitä. Vuoden 1999 vaaleissa SAK kampanjoi televisiomainoksella, jossa öykkärimäisesti käyttäytyvät rikkaat mollasivat äänestämättä jättävää työväestöä.

SAK tuki avoimesti Tarja Halosta vuoden 2006 presidentinvaaleissa.[14]

Keskusjärjestö kampanjoi vaalien edellä (erityisesti oman jäsenkunnan) äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. SAK:n lähtökohtana on, että mitä korkeampi äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, sitä enemmän eduskuntaan tulee valituksi palkansaajien asioita ymmärtäviä kansanedustajia.[15]

SAK:n jäsenet äänestävät selvästi muuta väestöä laiskemmin:[16] esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä helmikuussa 2007 tehtyssä tutkimuksessa SAK:n jäsenistä 55 % ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 26 % melko varmasti[15]. Kaikkien suomalaisten äänestysikäisten vastaavat luvut olivat 63 % ja 22 %.[15] Puhelimitse tehdyn tutkimuksen virhemarginaali oli 4 % suuntaansa.

Presidentinvaaleissa 2018 SAK:laiset jäsenliitot tukivat n. 132 000 eurolla Tuula Haataisen presidentinvaalikampanjaa.[17][18]

Eduskuntavaaleissa 2019 SAK perusti Vapaiden valtakunta -kampanjan, jota SAK jäsenliittoineen rahoitti 1,4 miljoonalla eurolla. Yhdistys rakensi epävirallisen vaaliorganisaation tukemaan vasemmistopuolueiden, erityisesti SDP:n, kampanjointia. Yhdistyksen tavoitteena oli Sipilän hallituksen puolueiden saaminen pois vallasta.[19][20]

Eduskuntavaaleissa 2023 SAK perusti Pro Reilumpi Yhteiskunta ry -yhdistyksen, joka jakoi 632 355 eurolla vaalirahoitusta 214 eduskuntavaaliehdokkaalle. Ehdokkaista 115 oli SDP:n, 60 vasemmistoliiton ja 13 vihreiden ehdokkaita.[21][22]

Presidentinvaaleissa 2024 SAK:laiset jäsenliitot tukivat 38 000 eurolla Jutta Urpilaisen presidentinvaalikampanjaa.[23]

Vuoden 2007 eduskuntavaalien kampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä toteutetun kampanjan juliste SAK:n silloisen päätoimipaikan, Helsingin Metallitalon julkisivussa.

Vuoden 2007 sensuroidussa televisiomainoksessa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili ruualla ja pilkkasi työläisiä, jotka eivät edes vaivaudu äänestämään. Mainoksen tarkoituksena oli herätellä palkansaajia äänestämään. Vaalien jälkeen erityisesti SDP:n piirissä on arvioitu,[24] että mainoskampanja heikensi vasemmiston suosiota.

Mainos herätti ihmetystä muun muassa Perheyritysten liitossa ja Helsingin Sanomissa.[25] Vastalauseita tuli myös SDP:n piirissä – muun muassa Jukka Gustafsson[26] katsoi blogissaan SAK:n menneen mainonnassaan jo liian pitkälle. Vaikka aluksi SAK:n johto seisoi mainoksensa takana,[27][28] luovuttiin mainoksen esittämisestä ennen ensimmäistä TV-esityskertaa.[29]

Kansainvälinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK on ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa perustamisestaan lähtien. Liitto kuuluu vuonna 2006 perustettuun Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön (ITUC). Ennen ITUC:n perustamista SAK oli sen edeltäjän, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL), jäsen. Eurooppa-tasolla SAK on vuodesta 1974 alkaen kuulunut Euroopan ammatilliseen yhteisjärjestöön (EAY). Pohjoismainen kattojärjestö on Pohjolan ammatillinen yhteisjärjestö (PAY), johon SAK on kuulunut vuodesta 1972.

Kansainvälisen ay-liikkeen yksi vaikutuskanava on myös ay-liikkeen neuvoa-antava komitea OECD:ssä (TUAC).

Vuonna 1991 SAK, STTK ja Akava perustivat yhteisen toimiston edunvalvontaan Euroopassa. Toimiston nimi oli aluksi Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö (KEY) ja vuodesta 2006 se on toiminut nimellä Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions. Toimisto siirtyi Brysseliin 1. helmikuuta 1995. Akava irtautui FinUnionsin toiminnasta vuoden 2017 alussa. Samaan aikaan Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN liittyi toimiston ylläpitäjäksi.[30]

Jäsenliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat suuruusjärjestyksessä: Palvelualojen ammattiliitto Pam, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL), Teollisuusliitto, Rakennusliitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Paperiliitto ja Sähköalojen ammattiliitto.

SAK:n kertoma jäsenliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden 2023 alussa 812 534, joista miehiä 451 007 (56 %) ja naisia 361 527 (44 %).[31] Järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on ollut laskussa - vielä vuonna 2003 jäseniä oli yhteensä 1 049 259 ja vuonna 2017 yhteensä 966 354.[32][33] Vuonna 2023 SAK kuitenkin tilitti ainoastaan 521 778 palkansaajasta jäsenmaksuja Euroopan ammatilliselle yhteisjärjestölle. Tästä luvusta on poistettu opiskelijajäsenet, eläkeläiset ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet.[34]

Vuonna 2005 keskimäärin SAK:laiset olivat 45-vuotiaita kunnan palveluksessa olevia naisia ja 42-vuotiaita metallialalla töissä olevia miehiä.[32] SAK:laisilla ammattiliitoilla on yhteensä 170 000 alle 30-vuotiasta jäsentä.[35]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[36]

Kuljetusala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkinen sektori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityinen palveluala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtimiesliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittäviä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAK:n puheenjohtajana on toiminut historian aikana kuusi henkilöä:[38]

Varapuheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. puheenjohtajat (Vuodesta 1991 lähtien varapuheenjohtaja)

3. puheenjohtajat

Sihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SAK:n kotisivut
  • SAK osana kansainvälistä ay-liikettä
  • Jalometallialan työntekijöillä 40 vuotta ammatillista yhteistoimintaa
  • Metallin toimintakertomus 1974
  • Kemian Työntekijäin Liitto r.y.n ja Kemian Työntekijäin Työttömyyskassan Perustavan kokouksen pöytäkirja 1970
  • SAK:n vuosikirja 1946
  • SAK:n vuosikirja 1970
  • Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry:n toimintakertomus vuosilta 1970-1973

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.1.2014.
  2. Me olemme SAK SAK. 5.7.2017. Viitattu 3.2.2024.
  3. SAK:n esittely SlideShare. 2.11.2021. Viitattu 3.2.2024. (englanniksi)
  4. Kommentti: Nyt se sitten tapahtui – ”Loimaan kassa” selätti mahtijärjestö SAK:n juuri lakkosyksynä Ilta-Sanomat. 27.11.2023. Viitattu 3.2.2024.
  5. SAK:n Matti Huutola: Asuntorakentamisella kohtaanto-ongelman kimppuun SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  6. SAK:n Pertti Parmanne: Työeläketurvan hoitamisessa kilpailu on renki, ei isäntä SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  7. SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (word-tiedosto) (sivu 8 Kalvo 5, viimeinen ranskalainen viiva. (ei löydy enää SAK:n sivulta, mutta Archive.orgissa on) SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  8. Verkosto, joka pelastaa ihmishenkiä Vapepa. Viitattu 6.10.2023.
  9. Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2006, s. 232. Helsinki: WSOY, 2006 (5.,uudistettu painos).
  10. Palkkatyöläinen vuosina 1959—69: Yli orkesterin Palkkatyöläinen. 4.5.1999. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 2. tammikuuta 2007.
  11. Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 422. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.
  12. EMU-puskuri oli 90-luvun lopulla poliittisessa keskustelussa käytetty talouspoliittinen termi. Niillä viitattiin talouden liikkumavaraan esimerkiksi valtion asuntorahaston omaisuudella. Kannanottoja puolesta ja vastaan – joissa viitataan työmarkkinajärjestöjen osuuteen – esimerkiksi Sinikka Mönkäre 10/1997 ja Esko Aho 04/1998
  13. YLEn Lauantaiseura 10.3.2007 ja MTV3:n puheenjohtajatentti 5.3.2007
  14. Lauri Ihalainen YLEn Launtaiseura 10.3.2007
  15. a b c SAK haluaa nostaa äänestysprosenttia 26.02.2007. SAK. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 31.3.2008.
  16. Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 01.03.2007. SAK. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 4.3.2007.
  17. Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta - Ilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaali 2018 www.vaalirahoitusvalvonta.fi. Viitattu 3.2.2024.
  18. Ammattiliittojen antama rahallinen tuki presidentinvaaleissa romahti Yle Uutiset. 20.1.2024. Viitattu 3.2.2024.
  19. Päivi Lakka: SAK:n liitot rynnivät vaaleissa Sdp:n tueksi Vapaiden valtakunta –kampanjalla – 1,4 miljoonasta eurosta kului merkittävä osa Ilta-Sanomat. 19.4.2019. Viitattu 3.2.2024.
  20. SAK liittoineen masinoi kansanliikkeen - antoivat 1,4 miljoonan euron vaalirahoituksen, jolla tavoitellaan hallituspuolueiden heittämistä vallasta www.iltalehti.fi. Viitattu 3.2.2024.
  21. Tukea saaneet Pro Reilumpi Yhteiskunta. Viitattu 3.2.2024.
  22. SAK:n vastaisku: 700 000 euroa vaalirahaa ehdokkaille www.iltalehti.fi. Viitattu 3.2.2024.
  23. Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta - Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta - Presidentinvaali 2024 www.vaalirahoitusvalvonta.fi. Viitattu 3.2.2024.
  24. SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Esko Ranta Aamu-TV:ssä 23.3. ja Arja Alho YLE TV-uutisissa esitetyissä pätkissä 19.3. ja 20.3. Liisa Jaakonsaari YLEn Aamu-TV:ssä 23.3.: ... paljasti sen vähän pimeän puolen, joka on SAK:ssa ja SDP:ssä...
  25. Punaisen maailman strategia perustuu muiden lokaamiseen 3.3.2007 00:44. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 10.03.2007.
  26. Jukka Gustafsson: Mielikuvamainonnasta nyt vilkkaasti SDP:n tavoitteisiin jukkagustafsson.net. Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 3.2.2008.
  27. Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 1.3.2007. SAK. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 4.3.2007.
  28. Ihalainen puolustaa SAK:n äänestyskampanjaa 2.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 4.3.2007.
  29. SAK luopuu kohutuista televisiomainoksistaan 4.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.6.2008. Viitattu 4.3.2007.
  30. YTN mukaan palkansaajien EU-edunvalvontaan YTN.
  31. Jäsenmäärät SAK. 29.11.2017. Viitattu 3.2.2024.
  32. a b SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (Word-tiedosto) SAK. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 25.3.2007.
  33. SAK:n jäsenmääristä paljastui hurja määrä ilmaa – näin ay-järjestöt liioittelevat lukujaan 9.1.2018. Ilta-Sanomat.
  34. Kommentti: Nyt se sitten tapahtui – ”Loimaan kassa” selätti mahtijärjestö SAK:n juuri lakkosyksynä Ilta-Sanomat. 27.11.2023. Viitattu 3.2.2024.
  35. SAK:n esittelykalvot 2013 sak.fi. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 18.6.2014.
  36. Jäsenliitot SAK, luettu 6.9.2019
  37. Jäsenet Teatteri- ja mediatyöntekijöiden Liitto. Viitattu 27.1.2016.
  38. SAK:n puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja sihteerit SAK 10.3.2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]