Arvo Salo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arvo Jaakko Henrikki Salo (2. toukokuuta 1932 Merikarvia9. heinäkuuta 2011 Merikarvia) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja poliitikko. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1966–1970 ja 1979–1983 edustaen Helsingin vaalipiiriä sekä kulttuuriministerinä 1982–1983. Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1988-1993.[1] Lisäksi hän toimi lukuisissa luottamustehtävissä muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa, Väinö Tannerin säätiön hallituksen puheenjohtajana ja Työväen sivistysliiton puheenjohtajana. Salo sai professorin arvonimen 2003. Sotilasarvoltaan hän oli reservin yliluutnantti.

Lehtimiesurallaan Salo oli päätoimittajana Ylioppilaslehdessä sekä toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa. Hän sai Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon 1977.

Kirjailijana Salo tuli tunnetuksi näytelmistään ja runoteoksistaan. Hän sai Eino Leinon palkinnon 1964. Salon kirjoittamista näytelmistä tunnetuin on Lapualaisooppera (1966). Muita ovat muun muassa Mustalaisoperetti (1969), Yks perkele, yks enkeli (1985), Vallan miehet (1986), Ouraooppera (2002) sekä Matilda ja Nikolai Porin Oopperalle 2004. Pakinakokoelmia ovat muun muassa Kirjeitä hyllystäni (1977) ja Valitut huulet (1966). 1960-luvulla Salo kirjoitti myös kisällilauluja, esimerkiksi Pesäpallolaulun. Varhaiset muistelmansa Salo julkaisi 1986 nimellä Kirjavat päivät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arvo Salo Suomen kansanedustajat. 13.7.2011. Eduskunta. Viitattu 25.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kaarina Suonio
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1982−1983
Seuraaja:
Gustav Björkstrand
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.