Arvo Salo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arvo Salo vuonna 1961.

Arvo Jaakko Henrikki Salo (2. toukokuuta 1932 Merikarvia9. heinäkuuta 2011 Merikarvia) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja poliitikko.[1] Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1966–1970 ja 1979–1983 edustaen Helsingin vaalipiiriä sekä kulttuuriministerinä Sorsan III hallituksessa 1982–1983. Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1988–1993.[2] Lisäksi hän toimi lukuisissa luottamustehtävissä muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa, Väinö Tannerin Säätiön hallituksen puheenjohtajana ja Työväen Sivistysliiton puheenjohtajana. Salo sai professorin arvonimen 2003. Sotilasarvoltaan hän oli reservin yliluutnantti.

Lehtimiesurallaan Salo oli päätoimittajana Ylioppilaslehdessä sekä toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa. Hän sai Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon 1977.

Kirjailijana Salo tuli tunnetuksi näytelmistään ja runoteoksistaan. Hän sai Eino Leinon palkinnon 1964. Salon kirjoittamista näytelmistä tunnetuin on Lapualaisooppera (1966). Muita ovat muun muassa Mustalaisoperetti (1969), Yks perkele, yks enkeli (1985), Vallan miehet (1986), Ouraooppera (2002) sekä Matilda ja Nikolai Porin Oopperalle 2004. Pakinakokoelmia ovat muun muassa Kirjeitä hyllystäni (1977) ja Valitut huulet (1966). 1960-luvulla Salo kirjoitti myös kisällilauluja, esimerkiksi ”Pesäpallolaulun”. Varhaiset muistelmansa Salo julkaisi 1986 nimellä Kirjavat päivät.

Vuonna 1967 kapteeni Artturi Vuorimaa nosti Saloa vastaan oikeusjutun. Salo oli lainannut Lapualaisoopperaan muun ohella useita otteita Vuorimaan teoksesta Kolme kuukautta Kosolassa, minkä vuoksi Vuorimaa syytti Saloa tekijänoikeusrikoksesta. Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi Vuorimaan kanteen, mutta Vuorimaa valitti hovioikeuteen, joka tuomitsi Salon sakkoihin ja 2 000 markan korvauksiin Vuorimaalle. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen, joka vapautti Salon sakkorangaistuksesta, mutta piti voimassa korvaukset Vuorimaalle. Salon puolustusasianajajana toimi varatuomari Kullervo Kemppinen.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lapualaisooppera. Musiikki Kaj Chydenius. Tammi, 1966 – 2., tekijän korjaama p. Tammi, 1967
  • Tilauksia. Tammi, 1966.
  • Valitut huulet. Weilin & Göös, 1966. (Mielipiteitä 1).
  • Suomi ja Saksan demokraattinen tasavalta. Kannanottoja: Lothar Bolz, Arvo Salo. Aineiston koonnut Suomi–DDR-seura. Hki, 1969.
  • Arvo Salo & Bo Ahlfors. 60-luku: Silmäilyä, sormeilua. Tammi, 1970.
  • Kirjeitä hyllystäni, Tammi, 1977. ISBN 951-30-4225-1
  • Haka 40: 1938-1978. Rakennuskunta Haka, 1978.
  • Koetut runot: runoja ja kommentteja, Tammi, 1978 ISBN 951-30-4569-2.
  • Yks perkele, yks enkeli: Näytelmä kansakunnan kulttuurihistoriasta, suurista pienistä miehistä ja korkeista pimeistä voimista. Tammi, 1985. ISBN 951-30-6323-2.
  • Kirjavat päivät: Vaellus eilisessä. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6409-3.
  • Vallan miehet: Kansakunnan jylhät kohtalot kevytmielisten miesten ohjauksessa. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13814-2.
  • Ystäville, yhteisöille: runotervehdyksiä vuosilta 1982-1992. Toimittanut Tuula Ruoppa. Somero: Amanita: 1992. ISBN 951-95973-3-6.
  • Ouraooppera. Arvo Salo oy, 2002. ISBN 952-91-4627-2. – 2. laajennettu p. 2003 ISBN 952-91-6081-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalemaa, Kalevi: ”Salo, Arvo (1932–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 621–622. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  2. Arvo Salo Suomen kansanedustajat. 13.7.2011. Eduskunta. Viitattu 25.7.2011.
  3. Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 413–414. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kaarina Suonio
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1982−1983
Seuraaja:
Gustav Björkstrand
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.