Claes Andersson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Claes Andersson
Claes Andersson (vanst) Finland.jpg
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
Lipposen I hallitus
13.4.1995–4.9.1998
Edeltäjä Tytti Isohookana-Asunmaa
Seuraaja Suvi-Anne Siimes
Kansanedustaja
21.3.1987–23.3.1999
21.3.2007–9.9.2008
Ryhmä/puolue Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 30. toukokuuta 1937
Helsinki
Kuollut 24. heinäkuuta 2019 (82 vuotta)
Helsinki
Ammatti lääkäri, psykiatri, kirjailija
Tiedot
Puolue Vasemmistoliitto
Kumppani Katriina Kuusi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Claes-Johan Rudolf Andersson (30. toukokuuta 1937 Helsinki24. heinäkuuta 2019 Helsinki) oli suomenruotsalainen psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko. Hän oli yksi Vasemmistoliiton perustajista ja toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Paavo Lipposen I hallituksessa Andersson toimi kulttuuriministerinä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Claes Andersson vuonna 2012.

Andersson valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1962, minkä jälkeen hän työskenteli vuosina 1963–1967 Tammiharjun sairaalan ja vuosina 1967–1970 Hesperian sairaalan osastonlääkärinä. Andersson valmistui psykiatrian erikoislääkäriksi 1969.[1]

Nuorena lääkärinä ja psykiatrina Andersson toimi aktiivisesti marraskuun liikkeessä, joka pyrki kohentamaan muun muassa mielenterveyspotilaiden, alkoholistien ja vankien olosuhteita.[2] Hän oli marraskuun liikkeen puheenjohtajana 1967–1969. Erikoistuttuaan psykiatriaan Andersson oli Veikkolan parantolan ylilääkärinä 1970–1973, mistä hän siirtyi hoitamaan Loviisan ja Porvoon mielenterveysseuran ylilääkärin virkaa vuonna 1973.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson nousi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa 1987 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ehdokkaana. Kansanedustajaksi hänen kerrotaan päätyneen sattumalta professori Lars D. Erikssonin houkuteltua Anderssonin ehdolle ja vakuutettua tälle, ettei vaaraa tulla valituksi ollut.[3] Andersson kuului SKDL:n Sosialistien valtuuskuntaan vuosina 1987–1989,[4] eikä hän ollut aiemminkaan kuulunut kommunistiseen puolueeseen. Andersson oli mukana perustamassa Vasemmistoliittoa vuonna 1990 ja hänestä tuli puolueen ensimmäinen puheenjohtaja.[3] Andersson oli Vasemmistoliiton ehdokas presidentinvaalissa 1994 saaden 3,8 % äänistä. Seuraavana vuonna hän vei puolueensa Lipposen I hallitukseen ja sai kulttuuriministerin salkun.

Ministerinä Andersson toimi kolmen vuoden ajan, kunnes hän vuonna 1998 teki hallituksessa tilaa puolueensa uudelle puheenjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle. Andersson jätti eduskunnan vuonna 1999, ja julkaisi seuraavana vuonna muistelmansa Kaksitoista vuotta politiikassa – katkelmia, muistikuvia, unia. 2000-luvun alussa hän toimi vakiojäsenenä Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-osiossa.

Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla Andersson ilmoitti lähtevänsä ehdokkaaksi keräämään puoluejohdosta eronneen Siimeksen jättämiä ääniä. Andersson nousi takaisin eduskuntaan puolueensa korkeimmalla äänimäärällä.[5] Hän erosi kansanedustajan tehtävistä terveydellisten syiden vuoksi syksyllä 2008. Hänen tilalleen palasi entinen kansanedustaja Kari Uotila.[6]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson kirjoitti romaaneja ja runoja ja esitti jazzmusiikkia. Hän oli myös käsikirjoittamassa elokuvia. Hän oli yksi Lauri Törhösen esikoiselokuvan Palava enkeli (1986) käsikirjoittajista. Andersson toimi myös Veli-Matti Saikkosen televisioelokuvan Vuoden viimeinen kesä (1998) yhtenä käsikirjoittajana. Hän kirjoitti myös osan Matti Ijäksen elokuvassa Pilkkuja ja pikkuhousuja (1993) lausutuista runoista. Anderssonin viimeiseksi jäänyt levy "Kvar i mig - Yhä minussa" on vuodelta 2018[7].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistelmissaan Andersson paljasti olleensa lähellä itsemurhaa 1980-luvulla. AIDS-epidemian puhkeamisen myötä Andersson ajautui luulosairauteen löytäen kaikki taudin merkit itsestään. Hän kertoi aikoneensa tappaa itsensä töölöläishotellin ylimmästä kerroksesta varaamassaan huoneessa, mutta jokin kuitenkin esti häntä riistämästä itseltään henkeä. Kahdentoista tunnin nukkumisen jälkeen Anderssonin harhakuvitelmat aidsiin sairastumisesta olivat kadonneet.[8] Hän kertoi kärsineensä myös peliriippuvuudesta.[9]

Anderssonilla oli kuusi lasta, joista tunnettuja ovat näyttelijä ja kirjailija Henrika Andersson,[10] sekä diplomaatti ja entinen jalkapalloilija Ville Andersson.[11]

Claes Andersson kuoli 24. heinäkuuta 2019 Helsingin Meilahden sairaalassa pitkäaikaissairauksien komplikaatioiden seurauksena.[3] Hänet siunattiin Johanneksenkirkossa Helsingissä 23. elokuuta 2019.[12]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksitoista vuotta politiikassa: Katkelmia, muistikuvia, unia. (Mina tolv politiska år – fragment, minnesbilder, drömmar, 2000.) Suomentanut Leena Vallisaari. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23624-1.
  • Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus. (Har du sett öknen blomma? Om skrivandets lust och vånda, 2002.). Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-876-X.
  • Hulluudestamme ja hulluudestanne. Must. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-957-X.
  • Jokainen sydämeni lyönti. (Varje slag mitt hjärta slår, 2009.) Suomentanut Liisa Ryömä. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 951-035-595-X.

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvien takana. (Bakom bilderna, 1972.) Suomentanut Pentti Saaritsa. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00635-5.
  • Armas aika. (Den fagraste vår, 1976.) Suomentanut Timo Hämäläinen. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04265-3.
  • Ihminen, sielunsa kaltainen. (En mänska börjar likna sin själ, 1983.) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-12038-3.
  • Salto mortale. (Saltomortal, 2006.) Suomentanut Liisa Ryömä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32358-6.
  • Oton elämä. (Ottos liv, 2011.) Suomentanut Liisa Ryömä. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38280-6.
  • Hiljaiseloa Meilahdessa. Oton elämä 2. (Stilla dagar i Mejlans, 2016.) Suomentanut Liisa Ryömä. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 9789510420645.
  • Seuraavaksi Jätkäsaari!. (Busholmen nästa, 2019.) Suomentanut Laura Jänisniemi. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 9789510444948.

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ventil. Helsingfors: Schildt, 1962.
  • Som om ingenting hänt. Helsingfors: Schildt, 1964.
  • Staden heter Helsingfors. Helsingfors: Schildt, 1965.
  • Samhället vi dör i. Helsingfors: Schildt, 1967.
  • Det är inte lätt att vara villaägare i dessa tider. Helsingfors: Schildt, 1969.
  • Bli, tillsammans. Helsingfors: S & Co, 1970.
  • Rumskamrater. Helsingfors: Söderström, 1974. ISBN 951-52-0203-5.
  • Genom sprickorna i vårt ansikte. Helsingfors: Söderström, 1977. ISBN 951-52-0459-3.
  • Trädens sånger. Helsingfors: Söderström, 1979. ISBN 951-52-0550-6.
  • Tillkortakommanden. Helsingfors: Söderström, 1981. ISBN 951-52-0691-X.
  • Under. Helsingfors: Söderström, 1984. ISBN 951-52-0947-1.
  • Som lyser mellan gallren. Helsingfors: Söderström, 1989. ISBN 951-52-1259-6.
  • Huden där den är som tunnast. Helsingfors: Söderström, 1991. ISBN 951-52-1387-8.
  • En lycklig mänska. Helsingfors: Söderström, 1996. ISBN 951-52-1634-6.
  • Dessa underbara stränder, förbi glidande. Helsingfors: Söderström, 2002. ISBN 951-52-1953-1.

Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden viimeinen kesä: Runoja vuosilta 1962–84. WSOY, 1985. ISBN 951-0-13263-2
  • Parhaat päiväni. (Mina bästa dagar, 1987.) Suomentanut Pentti Saaritsa. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15827-5.
  • On kylmä, täällä palaa. (Det är kallt, det brinner, 2003.) Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28873-X.
  • Ajan meno. (Tidens framfart, 2005, & Lust, 2008.) Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34556-6.
  • Pimeyden kirkkaus. (Mörkrets klarhet, 2010.) Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36839-8.
  • Syksyni sumuissa rakastan sinua. (Jag älskar dig med mina höstliga dimmor.) Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39587-5
  • Aamu meren rannalla: Sisäänhengitys, uloshengitys. (En morgon vid havet: Inandning, utandning, 2015.) Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki. WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41307-4

Äänitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Claes Andersson Trio: These Foolish Things – Jazz!  (2002)
  • Claes Andersson, Kalevi Seilonen, Erkki Kurenniemi, Otto Donner: Sähkö-shokki-ilta. 2013 Ektro Records ectro-099.
  • Julia Korkman & Claes Andersson: Kvar i mig. Pilfink records, 2018.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2011[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Claes Andersson Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Liike, joka teki itsensä tarpeettomaksi. Helsingin Sanomat, 18.11.2007.
  3. a b c Nikula, Sanna & Häyrinen, Raiko: Kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Claes Andersson on kuollut hs.fi. 24.7.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.7.2019.
  4. Antti Sauli: Kohti punavihreää maailmaa. SKDL:n sosialistit ja heidän ideologinen profiilinsa 1980-luvulla (pro gradu, Helsingin yliopisto 2018), s. 95.
  5. Uusi eduskunta kuvin 18.3.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.11.2011. [vanhentunut linkki]
  6. Claes Andersson jättää eduskunnan Yle Uutiset. 20.8.2008. Viitattu 15.8.2015.
  7. Musiikki saattaa tuoda dementikon ”takaisin”, ja puhekykynsä menettäneet voivat laulaa sanoilla – psykiatri Claes Andersson ja oikeuspsykologi Julia Korkman kertovat, miksi musiikki tekee meille ihmeitä Helsingin Sanomat. 9.6.2018. Viitattu 28.7.2019.
  8. Aidsia pelännyt Claes Anderson valmisteli itsemurhaa Ilta-Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 15.8.2015.
  9. Lehti: Claes Anderson on koukussa rahapeleihin Iltalehti. 10.3.2009. Viitattu 5.5.2012.
  10. https://kotiliesi.fi/puheenaiheet/kirjailija-claes-andersson-kun-isa-aikoi-ampua-minut/
  11. Kervinen, Elina: Diplomaatti Ville Andersson on entinen ammattilaisjalkapalloilija – nyt hän työskentelee vaihtovirkamiehenä ministeriössä Ruotsissa 31.10.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.7.2019.
  12. Kerttula, Suvi: Claes Andersson siunattiin – paikalla iso joukko tunnettuja kasvoja: ”Hän oli suuri ihminen” Ilta-Sanomat. 23.8.2019. Viitattu 23.8.2019.
  13. WSOY:n kirjallisuussäätiö palkitsi Mirkka Rekolan Yle Uutiset. 2.10.2011. Viitattu 15.8.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korppi-Tommola, Aura: ”Andersson, Claes (1937–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 297–298. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Reijo Käkelä
(SKDL:n viimeinen puheenjohtaja)
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
1990–1998
Seuraaja:
Suvi-Anne Siimes
Edeltäjä:
Tytti Isohookana-Asunmaa
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1995−1998
Seuraaja:
Suvi-Anne Siimes