Claes Andersson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Claes-Johan Rudolf Andersson
Claes Andersson (vanst) Finland.jpg
Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri)
13. huhtikuuta 1995 – 4. syyskuuta 1998
Edeltäjä Tytti Isohookana-Asunmaa
Seuraaja Suvi-Anne Siimes
Kansanedustaja
1987–1998, 2007–2008
Tiedot
Syntynyt 30. toukokuuta 1937 (ikä 80)
Helsinki
Puolue vasemmistoliitto
Puoliso Katriina Kuusi (avopuoliso)
Ammatti psykiatri, kirjailija
Allekirjoitus Claesanderssonnimi.jpg
Claes Andersson vuonna 2012.

Claes-Johan Rudolf Andersson (s. 30. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomenruotsalainen psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko. Hän oli yksi Vasemmistoliiton perustajista ja toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Paavo Lipposen I hallituksessa Andersson toimi kulttuuriministerinä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena lääkärinä ja psykiatrina Andersson toimi aktiivisesti Marraskuun liikkeessä, joka pyrki kohentamaan muun muassa mielenterveyspotilaiden, alkoholistien ja vankien olosuhteita.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson nousi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa 1987 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ehdokkaana. Andersson oli mukana perustamassa Vasemmistoliittoa vuonna 1990 ja hänestä tuli puolueen ensimmäinen puheenjohtaja. Andersson oli puolueensa ehdokas Presidentinvaalissa 1994 saaden 3,8 % äänistä. Seuraavana vuonna hän vei puolueensa Lipposen I hallitukseen ja sai kulttuuriministerin salkun.

Ministerinä Andersson toimi kolmen vuoden ajan, kunnes hän vuonna 1998 teki hallituksessa tilaa puolueensa uudelle puheenjohtajalle Suvi-Anne Siimekselle. Andersson jätti eduskunnan vuonna 1999, ja julkaisi seuraavana vuonna muistelmansa Kaksitoista vuotta politiikassa – katkelmia, muistikuvia, unia. 2000-luvun alussa hän toimi vakiojäsenenä Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-osiossa.

Eduskuntavaalien 2007 alla Andersson ilmoitti lähtevänsä ehdokkaaksi keräämään puoluejohdosta eronneen Siimeksen jättämiä ääniä. Andersson nousi takaisin eduskuntaan puolueensa korkeimmalla äänimäärällä.[2] Hän erosi kansanedustajan tehtävistä terveydellisten syiden vuoksi syksyllä 2008. Hänen tilalleen palasi entinen kansanedustaja Kari Uotila.[3] Erotessaan Andersson oli eduskunnan ikäpuhemies.

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersson on kirjoittanut romaaneja, runoja ja esittänyt jazzmusiikkia. Hän on myös ollut käsikirjoittamassa elokuvia. Hän oli yksi Lauri Törhösen esikoiselokuvan Palava enkeli (1986) käsikirjoittajista. Andersson toimi myös Veli-Matti Saikkosen televisioelokuvan Vuoden viimeinen kesä (1998) yhtenä käsikirjoittajana. Hän kirjoitti myös osan Matti Ijäksen elokuvassa Pilkkuja ja pikkuhousuja (1993) lausutuista runoista.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistelmissaan Andersson paljastaa olleensa lähellä itsemurhaa 1980-luvulla. AIDS-epidemian puhkeamisen myötä Andersson ajautui luulosairauteen löytäen kaikki taudin merkit itsestään. Hän kertoi aikoneensa tappaa itsensä töölöläishotellin ylimmästä kerroksesta varaamassaan huoneessa, mutta jokin kuitenkin esti häntä riistämästä itseltään henkeä. 12 tunnin nukkumisen jälkeen Anderssonin harhakuvitelmat aidsiin sairastumisesta olivat kadonneet.[4]

Andersson on kertonut kärsivänsä peliriippuvuudesta.[5] Anderssonilla on kuusi lasta, joista yksi on näyttelijä ja kirjailija Henrika Andersson[6].

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksitoista vuotta politiikassa: Katkelmia, muistikuvia, unia. (Mina tolv politiska år – fragment, minnesbilder, drömmar, 2000). Suomentanut Leena Vallisaari. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23624-1.
  • Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus. (Har du sett öknen blomma? Om skrivandets lust och vånda, 2002). Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-876-X.
  • Hulluudestamme ja hulluudestanne. Must. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-957-X.
  • Jokainen sydämeni lyönti. (Varje slag mitt hjärta slår, 2009.). Suomentanut Liisa Ryömä. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 951-035-595-X.

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ventil. Helsingfors: Schildt, 1962.
  • Som om ingenting hänt. Helsingfors: Schildt, 1964.
  • Staden heter Helsingfors. Helsingfors: Schildt, 1965.
  • Samhället vi dör i. Helsingfors: Schildt, 1967.
  • Det är inte lätt att vara villaägare i dessa tider. Helsingfors: Schildt, 1969.
  • Bli, tillsammans. Helsingfors: S & Co, 1970.
  • Rumskamrater. Helsingfors: Söderström, 1974. ISBN 951-52-0203-5.
  • Genom sprickorna i vårt ansikte. Helsingfors: Söderström, 1977. ISBN 951-52-0459-3.
  • Trädens sånger. Helsingfors: Söderström, 1979. ISBN 951-52-0550-6.
  • Tillkortakommanden. Helsingfors: Söderström, 1981. ISBN 951-52-0691-X.
  • Under. Helsingfors: Söderström, 1984. ISBN 951-52-0947-1.
  • Som lyser mellan gallren. Helsingfors: Söderström, 1989. ISBN 951-52-1259-6.
  • Huden där den är som tunnast. Helsingfors: Söderström, 1991. ISBN 951-52-1387-8.
  • En lycklig mänska. Helsingfors: Söderström, 1996. ISBN 951-52-1634-6.
  • Dessa underbara stränder, förbi glidande. Helsingfors: Söderström, 2002. ISBN 951-52-1953-1.

Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden viimeinen kesä: runoja vuosilta 1962-84. WSOY, 1985. 951-0-13263-2
  • Parhaat päiväni. (Mina bästa dagar, 1987). Suomentanut Pentti Saaritsa. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15827-5.
  • On kylmä, täällä palaa. (Det är kallt, det brinner, 2003). Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28873-X.
  • Ajan meno. (Tidens framfart, 2005 ja Lust, 2008). Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34556-6.
  • Pimeyden kirkkaus. (Mörkrets klarhet, 2010). Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36839-8.
  • Syksyni sumuissa rakastan sinua. (Jag älskar dig med mina höstliga dimmor). Suom. Jyrki Kiiskinen. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39587-5
  • Aamu meren rannalla : sisäänhengitys, uloshengitys. (En morgon vid havet : inandning, utandning, 2015) Suom. Jyrki Kiiskinen. Helsinki. WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41307-4

Äänitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Claes Andersson Trio: These Foolish Things – Jazz!  (2002)
  • Claes Andersson, Kalevi Seilonen, Erkki Kurenniemi, Otto Donner: Sähkö-shokki-ilta. © 2013 Ektro Rocords ectro-099.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2011[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liike, joka teki itsensä tarpeettomaksi. Helsingin Sanomat, 18.11.2007.
  2. Uusi eduskunta kuvin 18.3.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.11.2011. [vanhentunut linkki]
  3. Claes Andersson jättää eduskunnan Yle Uutiset. 20.8.2008. Viitattu 15.8.2015.
  4. Aidsia pelännyt Claes Anderson valmisteli itsemurhaa Iltasanomat.fi. 29.9.2009. Viitattu 15.8.2015.
  5. Lehti: Claes Anderson on koukussa rahapeleihin Iltalehti.fi. 10.3.2009. Viitattu 5.5.2012.
  6. https://kotiliesi.fi/puheenaiheet/kirjailija-claes-andersson-kun-isa-aikoi-ampua-minut/
  7. WSOY:n kirjallisuussäätiö palkitsi Mirkka Rekolan Yle Uutiset. 2.10.2011. Viitattu 15.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
1990–1998
Seuraaja:
Suvi-Anne Siimes
Edeltäjä:
Tytti Isohookana-Asunmaa
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1995−1998
Seuraaja:
Suvi-Anne Siimes