Pilkkuja ja pikkuhousuja
| Pilkkuja ja pikkuhousuja | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Matti Ijäs |
| Käsikirjoittaja | Matti Ijäs, Heikki Reivilä |
| Tuottaja | Kari Sara |
| Säveltäjä | Raoul Björkenheim |
| Kuvaaja | Kari Sohlberg |
| Leikkaaja | Irma Taina |
| Lavastaja | Anu Maja |
| Pääosat |
Paavo Pentikäinen Liisa Mustonen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Dada-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 6.11.1992 |
| Kesto | 85 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Pilkkuja ja pikkuhousuja on suomalainen elokuva vuodelta 1992. Sen on ohjannut Matti Ijäs, joka myös käsikirjoitti elokuvan yhdessä Heikki Reivilän kanssa.
Ijäksen ”tyhjän liuskan bluesiksi” kutsuma elokuva on tarina runoilija Tanesta, jonka avioliitto on ohi, pankkitili tyhjä ja runosuoni ehtynyt.[1]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Paavo Pentikäinen | … | Tauno Lintunen, ”Tane”, runoilija |
| Mikko Reitala | … | Tomi Rusko, runoilija |
| Kristiina Elstelä | … | Eveliina, kartanon emäntä |
| Irma Junnilainen | … | Vackra-Anneli |
| Liisa Mustonen | … | Virve, runotyttö |
| Marja Packalén | … | Kaarina |
| Aake Kalliala | … | Antton, Eveliinan veli |
| Pirkka-Pekka Petelius | … | Näremäki |
| Martti Kaukanen | … | Eveliinan toinen veli |
| Esko Hukkanen | … | Romponen |
| Risto Tuorila | … | kustannuspäällikkö Kuronen |
| Mirja Pyykkö | … | haastattelija |
| Elvi Saarnio | … | vanha rouva matineassa |
| Tauno Lehtihalmes | … | vanhan rouvan aviomies |
| Martti Kainulainen | … | muiluttaja |
| Paavo Rehula | … | muiluttaja |
| Satu Silvo | … | vamppi |
| Alpo Jaakola | … | Maestro |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilkkuja ja pikkuhousuja valittiin Cannesin elokuvajuhlien Quinzaine des réalisateurs -sarjaan. Paavo Pentikäinen sai roolistaan parhaan miespääosan Jussin. Myös kriitikot yleensä arvostivat hänen roolityötään, mutta muilta osin arviot olivat hämmentyneitä ja kriittisiä.
Iltalehden Olli Manninen syytti elokuvaa ”renttuestetiikan irvokkaasta mauttomuudesta”, Ilta-Sanomien Tarmo Poussu ”tekijänsä yhdentekevästä itsetyydytyksestä”. Tapani Maskulan mukaan Pilkkuja ja pikkuhousuja alkaa komediana lihan himosta, mutta päätyy yllättävän vakavaksi tarinaksi tekstin synnyttämisestä. Antti Lindqvistin mielestä elokuvassa on liikaa iskeviä repliikkejä, joita ei ehdi sulatella ennen kuin seuraava jo tulee. Sama runsaudenpula vaivaa hänestä myös visuaalisia ratkaisuja ja toinen toistaan erikoisemmista hahmoista muodostuvaa henkilögalleriaa.[1]
Matti Ijäs on kertonut, ettei itsekään pidä elokuvastaan:[1]
”Tiesin koko ajan ettei se onnistu. Yritettiin vääntää normaalista poikkeavaa dramaturgiaa, mutta aika pian huomasin, ettei se toimi.”
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Timonen, Lauri: Matti Ijäksen elokuvat, s. 181–195. Helsinki: Like, 2013. ISBN 978-952-01-0751-2.