Kari Sohlberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta elokuvaajasta. Kari O. Sohlberg on suomalainen liikemies ja autourheiluvaikuttaja.

Kari Sohlberg (s. 13. joulukuuta 1940 Helsinki) on suomalainen elokuvaaja.

Sohlbergin ura suomalaisen teatterielokuvan parissa alkoi 1966 Ere Kokkosen Millipillerin myötä. Ura jatkui vuosien mittaan Spede Pasasen tuottamien elokuvien kuvaajana, hänen kuvaamiaan ovat muun muassa Pähkähullu Suomi, Noin 7 veljestä, Leikkikalugangsteri, Viu-hah hah-taja ja kolme ensimmäistä Uuno Turhapuro-elokuvaa.

Ensimmäisen kuvaus-Jussinsa hän sai Leikkikalugangsterista vuonna 1970. Myöhemmät palkinnot tulivat elokuvista Maa on syntinen laulu (1974), Tulipää (1981), Angelan sota (1985), Pohjanmaa (1989), Badding (2000) sekä Koirankynnen leikkaaja (2005). Ehdokkuudeksi ovat jääneet Poika ja ilves (1999), Cyclomania (2002) sekä Haaveiden kehä (2003).

Sohlbergin kuvaamia pitkiä teatterilevityksen elokuvia on yli 60. Hän on tehnyt muutamissa kotimaisissa elokuvissa myös pieniä rooleja. Uusimpia elokuvia on Suden arvoitus, jonka ensi-ilta oli joulukuussa 2006.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Sohlberg työskenteli 1960-luvun alussa pääesikunnan piirtäjänä, opiskeli iltaisin Ateneumissa ja kävi katsomassa Suomen Elokuva-arkiston näytäntöjä. Kun puolustusvoimien kuvaosastolla avautui elokuvaajan paikka, Sohlberg sai sen ja alkoi opiskella elokuvaa käytännössä muun muassa Kullervo Karin ohjauksessa. Pian Sohlberg siirtyi kuvaamaan televisiomainoksia Scenaria-yhtiöön, josta hän lähti vuoden kuluttua 1962 Armand Lohikosken mukana Lii-Filmiin tekemään lyhytelokuvia. Siellä hän oppi lisää muun muassa leikkauksesta Alvar Hambergilta ja käsivarakuvauksesta Leo Hildeniltä.[1]

Kun lyhytelokuvien kysyntä romahti veronalennuselokuvajärjestelmän lakattua, Sohlberg siirtyi kuvaajaksi Mainos-Television filmiryhmään. Se teki filmille muun muassa asiaohjelmien inserttejä ja MTV-teatterin televisionäytelmien ulkokohtauksia, kun taas sisäkohtaukset tehtiin studiossa videotekniikalla.[1]

Ere Kokkosen Millipillerin myötä tarjoutui Sohlbergille mahdollisuus pitkien näytelmäelokuvien tekoon. Vuonna 1980 antamassaan haastattelussa Sohlberg piti parhaina siihenastisina töinään elokuvia Marja pieni!, Punahilkka ja Maa on syntinen laulu.[1]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sohlberg sai vuonna 2004 Satakunnan viestintäalan kehittämissäätiön jakaman ensimmäisen elokuvataiteen Finlandia-palkinnon elokuvista Koirankynnen leikkaaja ja Keisarikunta. Palkinto on arvoltaan 10 000 euroa.[2] Elokuvasta Rakastunut rampa (1975) Sohlberg sai valtion henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon. Keväällä 2008 hän sai valtion taiteilijaeläkkeen.[3]

Vuoden 2016 Jussi-gaalassa Sohlbergille myönnettiin Betoni-Jussi elämäntyöstä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tykkyläinen, Lauri: Rahasta kiinni. Elokuvaaja Kari Sohlbergin mietteitä elokuvanteosta 20 vuoden ajalta. Projektio 1/1980, s. 10–13.
  2. Kari Sohlberg sai elokuvan Finlandian. Turun Sanomat 13.11.2004. Viitattu 20.3.2016.
  3. Riki Sorsa ja Arja Tiainen saavat taiteilijaeläkkeen Helsingin Sanomat. 18.4.2008.
  4. Betoni-Jussin elämäntyöstä saanut Kari Sohlberg häpeää Spede-klassikkoa: ”Kamalan huonosti kuvattu elokuva”. Iltalehti 19.3.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hytönen, Jukka (toim.): Kamera käy! Elokuvaaja Kari Sohlberg,. Helsinki: Like, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]