Ylänen opiskeli Helsingin yliopistossaenglantia ja kirjallisuutta mutta vaihtoi vuonna 1969 Sanoma Oy:n toimittajakouluun.[4] Samoihin aikoihin hän aloitti elokuva-arvostelujen kirjoittamisen Helsingin Sanomiin, ja hänet nimitettiin 1979 lehden elokuvatoimittajaksi Paula Talaskiven jälkeen.[3]
Elokuvakriitikko Hannu Björkbacka luonnehti Helena Ylästä ”persoonalliseksi ääneksi, jonka arviot lukee kirjoittajan, jos ei elokuvan, takia”.[5] Toisaalta Yläsen arvostelut jakoivat mielipiteitä ja niitä syytettiin muun muassa suomalaisten elokuvien yliarvostuksesta.[3]Markku Soikkeli kutsui häntä ”kotimaisten filmien vakiokehujaksi” vuonna 2003.[6] Ylänen palkittiin Betoni-Jussilla vuonna 2017.[7]
Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle. Yläsen elokuvakritiikkejä vuosilta 1977–2004. Toimittanut Kati Sinisalo. Helsingin Sanomat 2005. ISBN 952-5557-06-5
↑Jokinen, Arto ym.: Yhdestä puusta. Maskuliinisuuksien rakentuminen populaarikulttuureissa, s. 149. Tampere University Press, 2003. ISBN 951-44-5559-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.12.2021).
