Elina Salo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Salo
Elina Salo Moskovan elo­kuva­juhlilla Punaisella torilla vuonna 1961.
Elina Salo Moskovan elo­kuva­juhlilla Punaisella torilla vuonna 1961.
Henkilötiedot
Koko nimi Aino Elina Maisala
Syntynyt9. maaliskuuta 1936 (ikä 85)
Sipoo
Ammatti näyttelijä
Puoliso Pertti Maisala
(vih. 1963; ero. 1976)
Lapset 1
Näyttelijä
Aktiivisena 1956–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Aino Elina Salo (oik. Maisala; s. 9. maaliskuuta 1936 Sipoo) on suomalainen näyttelijä.[1] Salo on tehnyt pitkän uran elo­kuva­näyttelijänä aina 1950-luvulta alkaen nyky­päivän kansainvälisiin kuvauksiin asti. Hänet tunnetaan vahvoista rooli­töistään Lilla Teaternissa ja Aki Kauris­mäen elo­kuvissa sekä roolistaan Pikku Myynä televisio­sarjassa Muumilaakson tarinoita.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri­koulun vuosina 1955–1958 käynyt Elina Salo näytteli Suomen Filmi­teollisuuden elo­kuvissa 1950-luvun puoli­välistä saakka. Ensimmäinen muistettavampi rooli Salolla oli Maunu Kurkvaaran elokuvassa Pata­rouva (1959). Vuosi­kymmenen vaihteen tienoilla hän sijoittui useina vuosina ensimmäiselle sijalle Elokuva-Aitta-lehden järjestämissä ”Suomen suosituin elo­kuva­näyttelijätär” -äänestyksissä. Sittemmin hän on ollut niinkin eri­tyyppisten ohjaajien kuin Aarne Tarkaksen, Matti Kassilan, Risto Jarvan ja Aki Kauris­mäen luotto­näyttelijöitä. Tuolloin Salo teki mieleen­jääneet roolit muun muassa Kassilan ohjaamassa klassikossa Komisario Palmun erehdys (1960) sekä sitä seuranneessa Kaasua, komisario Palmu! -elokuvassa.

Alkuaikojen yksi­ulotteisten farssien ja pirteiden tyttö­roolien jälkeen Salon vahva näyttelijä­persoonallisuus pääsi kunnolla esiin suomalaisen elo­kuvan ”uuden aallon” myötä Jarvan ja Jaakko Pakkas­virran esikois­elo­kuvassa Yö vai päivä (1962) sekä etenkin Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967).

Näiden vahvojen elo­kuva­roolien rinnalla Salo teki myös uraa teatterin puolella, Intimiteatterin ja vuodesta 1967 lähtien myös Lilla Teaternin riveissä.lähde?

1970-luvulle tultaessa Elina Salon elo­kuva­ura hiljeni, ja muutaman vuoden ajan hän teki vain pieniä sivu­rooleja. Rooli runoilija L. Onervana Jaakko Pakkas­virran Eino Leino -elo­kuvassa Runoilija ja muusa (1978) käynnisti taas uuden aktiivisemman suhdanteen. Tämän myöhäisemmän kauden merkittäviä tapauksia ovat olleet myös lukuisat taiten tehdyt luonne­roolit Aki Kauris­mäen elo­kuvissa. Sydäntä­särkevä osa­suoritus rouva Sjö­holmina elo­kuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996) palkittiinkin Jussi-palkinnolla. Vuonna 2009 Salolle myönnettiin arvostetun ranskalaisen Ordre des Arts et des Lettres -ritari­kunnan komentaja­merkki. Salon viimeisin elo­kuva­työ on Clairen rooli elo­kuvassa Le Havre vuonna 2011. Tästä roolista hän sai jälleen parhaan nais­sivu­osan Jussi-palkinnon.

Salo on näytellyt kaikkiaan yli 70 elo­kuvassa ja sivu­roolien ohella hän on tehnyt monia merkittäviäkin osia, niin draamoissa kuin komedioissa.[2]

Elina Salo on ollut pitkään myös lasten­ohjelmien televisio­äänenä. Hänet kuullaan Pikku Myyn ääni­roolissa animaatio­sarjassa Muumilaakson tarinoita[3] sekä elo­kuvassa Muumi­peikko ja pyrstö­tähti[4]. Kyseistä roolia Salo on esittänyt aiemminkin Lilla Teaternin Muumi-näytelmissä[5] sekä Vivica Bandlerin ohjaamassa ruotsin­kielisessä televisio­sarjassa Muumi­peikko (1969)[6].

Näyttelijän­uran lisäksi Elina Salo on levyttänyt musiikkia, joista suurin osa on lastenlauluja. Yksi tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita on vuonna 1979 levytetty ”Lähdetään Korkeasaareen”.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Salo oli naimisissa Pertti Maisalan kanssa vuosina 1963–1976,lähde? ja heillä on tytär Saara (s. 1964). Elina Salo asuu pää­asiassa Ranskassa[8] ja hänelle on myönnetty ranskalainen Arts et Lettres -rita­rikunnan korkein kunnia­merkki[9].

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Elina Salon filmografia
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pajala, Lasse: Kuka kukin on 2003 : henkilö­tietoja nyky­polven suomalaisista, s. 885, 886. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X.
  2. Elina Salo Elonetissä. Viitattu 5.1.2022.
  3. Muumi­laakson tarinoita Yle Vintti. Yleis­radio Oy. Viitattu 5.1.2022.
  4. Him­berg, Petra: Muumi­peikko ja pyrstö­tähti (Yle Elävä arkisto) Yle Vintti. 4.5.2009. Viitattu 5.1.2022.
  5. Pikku Myyn äänenä toiminut Elina Salo 80 vuotta! 10.3.2016. Helsinki: Moomin Characters Oy Ltd. Viitattu 5.1.2022.
  6. Mumin­trollet SVT Play. Tuk­holma: Sveriges Television Ab. Viitattu 5.1.2022. (ruotsiksi)
  7. Elina Salo Äänite­arkisto. Viitattu 1.10.2012.
  8. Kilponen, Anna: Näyttelijä Elina Salo: ”Oulun pojille lähtevät kortit” Kaleva. 11.10.2014. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 22.12.2018.
  9. Elina Salolle ranskalainen kunnia­merkki Savon Sanomat. 6.11.2009. Kuopio: Savon Media Oy. Viitattu 22.12.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]