Kaasua, komisario Palmu!

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaasua, komisario Palmu!
DVD:n kansikuva
DVD:n kansikuva
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Kaarlo Nuorvala
Perustuu Mika Waltarin romaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939)
Tuottaja Mauno I. Mäkelä
Säveltäjä Osmo Lindeman
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Ossi Skurnik
Lavastaja Ensio Suominen
Kurt Kuurnan maalaukset Sauli Rantamäki[1]
Pääosat Joel Rinne
Matti Ranin
Leo Jokela
Elina Salo
Pentti Siimes
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 15. syyskuuta 1961
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli Suomi
Edeltäjä Komisario Palmun erehdys
Seuraaja Tähdet kertovat, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kaasua, komisario Palmu! on Matti Kassilan ohjaama vuonna 1961 ensi-iltansa saanut Komisario Palmu -elokuva. Se perustuu Mika Waltarin 1939 ilmestyneeseen romaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin?.[2] Elokuvassa etsiväkolmikko (Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela) selvittää rikkaan helsinkiläisen leskirouvan murhaa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikas leskirouva löydetään asunnostaan Helsingistä kaasumyrkytykseen kuolleena. Tapahtumaa luullaan aluksi onnettomuudeksi, mutta komisario Palmu huomaa murhaajan tehneen virheen, ja niin Palmu, Kokki ja Virta aloittavat selvitystyön: kuka oli tullut asuntoon parvekkeen oven kautta ja avannut kaasuhanan rouva Skrofin nukkuessa?

Kirjan ja elokuvan loput poikkeavat hieman toisistaan. Kirjassa Palmu osoittaa murhaajalle tietävänsä, että tämä on murhan tekijä, ja tämä toteaa, ettei Palmu pysty koskaan todistamaan väitettä oikeaksi. Murhaaja lupaa kuitenkin tunnustaa tietyin ehdoin ja pyytää Palmua lukitsemaan huoneen oven. Avainta kääntäessään Palmu huomaa, että avain ei sovi lukkoon ja tajuaa sen olevan kadoksissa oleva parvekkeen oven avain. Samaan aikaan murhaaja heittäytyy alas parvekkeelta ja kuolee.

Elokuvassa murhaaja jää kiinni maalattuaan taulun rikospaikasta. Vain murhapaikalla ennen poliisien tuloa käynyt voi tietää, että hellalla oli puurokattila, joka oli kiehunut yli. Murhaaja yrittää hypätä alas kierreportaikosta, mutta etsivät Kokki ja Virta saavat hänestä viime hetkellä otteen.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos oli Palmu-romaaneista ensimmäinen, mutta filmatisoinneista toinen. Waltari oli voittanut vuonna 1939 Suomen osuuden pohjoismaisessa salapoliisiromaanikilpailussa romaanillaan Kuka murhasi rouva Skrofin? Hän jatkoi sarjaa vuonna 1940 kirjalla Komisario Palmun erehdys, jonka pohjalta Kassila ohjasi vuonna 1960 samannimisen elokuvan.

Fennadan Mauno Mäkelä neuvotteli Waltarilta oikeudet teokseen, ja edellisen Palmu-elokuvan Suomen Filmiteollisuudelle ohjannut Kassila joutui tapahtuneen tosiasian eteen. Päähenkilöiden näyttelijöillä ei ollut muualle sitovia sopimuksia, joten samat näyttelijät saatiin pääosin mukaan.[3] Kun edellinen Palmu oli epookkielokuva, tässä tapahtumat tuotiin elokuvan kuvausaikaan, 1960-luvun alkuun. Waltarin tarkoin kuvaamaa taloa esittää Merikatu 7:ssä oleva Runar Finnilän suunnittelema talo vuodelta 1926, mutta sen ympäristöä kuvattiin muualla. Waltarilla kaupunkikuvan luominen oli keskeinen osatekijä, ja myös Palmu-elokuvissa korostuu vanhan Helsingin merkitys. Sisätilat, kuten porraskäytävä ja rouva Skrofin koti, rakennettiin Fennadan Kulosaaren-studiolle.[4]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan näyttelijöiden yhteistyötä on kiitetty erinomaiseksi.[2]. Eräs kriitikko nostaa esiin Pentti Siimeksen ”huikean roolityön merkillisenä rappiotaiteilijana Kurt Kuurnana”, joka kriitikon mukaan muodostaa elokuvan selkärangan.[5]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa:

  • Paras musiikki: Osmo Lindeman.
  • Paras käsikirjoitus: Matti Kassila ja Kaarlo Nuorvala.
  • Paras miessivuosa: Leo Jokela.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Joel Rinne  … komisario Palmu  
 Matti Ranin  … lain ylioppilas Virta  
 Leo Jokela  … etsivä Kokki  
 Elina Salo  … Kirsti Skrof  
 Pentti Siimes  … Kurt Kuurna  
 Saulo Haarla  … Kaarle Lankela  
 Risto Mäkelä  … saarnaaja Mustapää  
 Henny Waljus  … rouva Alma Skrof  
 Aino Mantsas  … Iiri Salmia  
 Toivo Mäkelä  … varatuomari Lanne  
 Pehr-Olof Sirén  … lääkäri Markola  
 Pia Hattara  … neiti Hallamaa  
 Rauha Rentola  … sisar Anna  
 Oiva Luhtala  … talonmies  
 Kirsti Ortola  … talonmiehen vaimo  
 Jarno Hiilloskorpi  … postimies  
 Kullervo Kalske  … konstaapeli Ara  
 Esko Mannermaa  … apulaispäällikkö Hakanen  
 Esko Salminen  … kadetti Leppä  
 Liisa Roine  … neiti Vesa  
 Rose-Marie Precht  … neiti Pihlaja  
 Uti Saurio  … Pentti, varatuomarin poika  
 Laila Rihte  … siivooja  
 Tauno Söder  … murharyhmän etsivä  
 Leo Pentti  … murharyhmän etsivä  
 Paavo Hukkinen  … murharyhmän etsivä  
 Rauni Miettinen  … tarjoilijatar  
 Severi Seppänen  … hovimestari  
 Oiva Sala  … humalainen herrasmies  
 Kauko Kokkonen  … poliisi  
 Yrjö Tähtelä  … nuori mies Metropolissa  
 Elina Ollikainen  … nuori nainen Metropolissa  
 Varma Lahtinen  … rouva Lanne  
 Tuukka Soitso  … mies tunnistusrivissä  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Minna Santakari, "Todellista kaupunkia ja kuviteltuja sisätiloja: Kaasua, komisario Palmu!", teoksessa: Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 180–188. toim. Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine ja Juha Seitajärvi, Kavan julkaisusarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarinoiden Helsinki: Komisario Palmun lavasteet
  2. a b Arto Pajukallio: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 6.6.2012, sisvu D 9.
  3. Santakari, s. 180
  4. Santakari, s. 181-182
  5. Päivän elokuvia. Tv-maailma 22/2012, s. 21.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]