Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)
| Syntipukki | |
|---|---|
 Elokuvan mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Matti Kassila |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Agapetuksen näytelmään Syntipukki (1930) |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Georg Malmstén |
| Kuvaaja | Esko Nevalainen |
| Leikkaaja | Nils Holm |
| Lavastaja | Lauri Elo |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 30. elokuuta 1957 |
| Kesto | 93 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Syntipukki on Matti Kassilan ohjaama mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1957. Se perustuu Agapetuksen näytelmään Syntipukki vuodelta 1930.
Samasta aiheesta ohjasi Erkki Karu elokuvan Syntipukki. Tapahtumapaikkana olevaa tavarataloa esittää molemmissa elokuvaversioissa Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalo.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarina alkaa Frans ”Mussu” Koikkalaisen haaveesta perustaa oma maitokauppa. Hänellä on pääomanaan enoltaan saamansa perintö, mutta se ei riitä – pitää lähteä kaupunkiin ansaitsemaan lisää rahaa. Koikkalainen saa paikan Helsingin hienoimmasta tavaratalosta, mutta työnkuva on hieman erikoinen: Hän saa toimia syntipukkina, jonka tiliin pannaan muiden työntekijöiden tekemät virheet ja johon vihaiset asiakkaat voivat purkaa kiukkunsa. Ajatuksen syntipukista kehittää kosmetiikkaosaston tasokas myyjätär Irja Salo, joka on saanut runsaasti valituksia asiakkailta.
Irjan ja erään kauppamatkustajan välille syntyy romanssi. Irja ei tiedä, että kauppamatkustaja onkin tavaratalon johtaja Herbert Vaara. Koikkalainen saa pian tarpeekseen syntipukin töistä ja yrittää hankkia potkut itselleen. Siitä seuraa uusia kahinoita, varsinkin kun Koikkalaisella on alusta alkaen mennyt sukset ristiin vahtimestari Miettisen kanssa.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lasse Pöysti | … | Frans Esko Ylermi Adalbert Koikkalainen eli ”Mussu” |
| Hannes Häyrinen | … | mies tavaratalossa / vahtimestari Miettinen |
| Marjatta Kallio | … | Irja Salo |
| Rolf Labbart | … | pääjohtaja Herbert Vaara |
| Toivo Mäkelä | … | henkilökunnan päällikkö Lasse Aro |
| Hilkka Helinä | … | rouva Aro |
| Hilkka Kinnunen | … | rouva Bäck |
| Annie Sundman | … | Herbert Vaaran isoäiti |
| Aino Mantsas | … | neuvoja |
| Tuija Halonen | … | Baby |
| Mirjam Himberg | … | neiti Ström |
| Varma Lahtinen | … | Frans Koikkalaisen äiti |
| Martta Suonio | … | huulipunaa ostava nainen |
| Kauko Kokkonen | … | vahtimestari |
| Uljas Kandolin | … | taksinkuljettaja |
| Leo Jokela | … | myymälävaras / 2. humalainen mies / työnhakija / mies teatterissa / konttorin aulassa / uimarannalla |
| Outi Poijärvi | … | laulusolisti |
| Tommi Rinne | … | poliisi |
| Nestori Lampi | … | mies pyöröovissa |
| Erkki Poikonen | … | asiakas rohdososastolla |
| Irja Kuusla | … | asiakas rohdososastolla |
| Leila Sjöström | … | leluosaston myyjä |
| Leni Katajakoski | … | hissityttö |
| Uolevi Lönnberg | … | osastopäällikkö |
| Tuukka Soitso | … | osastopäällikkö |
| Mauno Maunola | … | bassonsoittaja |
| Pentti Irjala | … | 1. humalainen mies |
| Paavo Hukkinen | … | autonkuljettaja Pulkkinen |
| Annikki Linnoila | … | konttoristi |
| Matti Aulos | … | vihainen asiakas |
| Jussi Hirki | … | ohikulkija konttorin aulassa |
| Laila Rihte | … | asiakas rohdososastolla |
| Saara Ranin | … | Mariannen täti |
| Mai-Brit Heljo | … | Marianne |
| Leo Riuttu | … | kertoja |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kassilan ohjaama elokuva tehtiin parissa kuukaudessa. Kassila oli Elokuun jälkeen sitoutunut tekemään kaksi elokuvaa, joista tämä oli toinen. Hän kommentoi elokuvaa Elokuva-Aitassa: ”Häpeän Syntipukkia, olisi siitä sentään saanut enemmän irti. Sellaisella kiireellä ei saisi yleensä elokuvaa tehdä...” Samassa lehdessä väitettiin, että elokuva olisi myyty Saksan demokraattiseen tasavaltaan, mutta tieto ei pidä paikkaansa. Elokuva oli vuoden parhaita yleisömenestyksiä.[1]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioissa elokuvaa sekä kritisoitiin että kiitettiin. O. Henriksson kirjoitti Maakansassa, että se sisältää ”kutakuinkin naiiveja ja yksioikoisia nauratusmomentteja”. Bengt Pihström taas kirjoitti Nya Pressenissä, että ”hetkittäin elokuvassa näkyy oikeaa Kassilaa, tämän sujuvaa kuvakieltä, yksityiskohtien tajua ja henkilöohjauksen hienoja sävyjä”.[2]
Myöhemmistä kriitikoista yksi on kehunut Kassilan varmaotteisuutta ja silmää merkityksellisille yksityiskohdille.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Syntipukki (vuoden 1957 elokuva) Elonet. Taustaa. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Syntipukki (vuoden 1957 elokuva) Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Päivän elokuvia. TV-maailma 1/2012, s. 13.
| ||||||||||||||||||||||||||||