Laila Rihte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laila Rihte
Laila RihteSF.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Laila Richter
Syntynyt 21. huhtikuuta 1912
Orimattila
Kuollut 4. toukokuuta 1985 (73 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Onni Korhe (1941–1945)
Lapset 1
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Laila Rihte (alk. Richter, ent. Rihte-Korhe; 21. huhtikuuta 1912 Orimattila4. toukokuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.[1] Hänet muistetaan erityisesti tyttörooleistaan 1930- ja 40-luvun suomalaisissa elokuvissa.

Varhaiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laila Rihte syntyi 1912 kelloseppä Hjalmar Richterin ja tämän vaimon Hildan perheeseen. Hänen kaksoissisarensa oli kuvanveistäjä Lea Rihte.[2] Siskokset harrastivat jo lapsina näyttämötaidetta sekä tanssia. Perhe muutti sittemmin Helsinkiin, missä kaksoset suorittivat keskikoulun. Laitoksen oppilaita kannustettiin taideharrastuksiin, minkä johdosta Laila pyrki Suomen Näyttämöopistoon ja Lea puolestaan Ateneumin taidekouluun. Laila kävi Näyttämöopistoa vuodet 1933–35. Opintojen loppuvaiheessa hän esiintyi avustajatehtävissä muutamissa Erkki Karun elokuvissa.

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Laila oli hurmaava ihminen. Kun toinen näyttelijä hänen tavallaan auttaa ja myötäelää niin täydellisesti oman roolinsa, niin sellainen molemminpuolinen eläytyminen on valtavan inspiroivaa. Hänessä oli samaa intoa ja innostusta elokuvaan kuin itsessänikin. Laila Rihte oli oikea merkkitapaus vastanäyttelijä.”

Ansa Ikonen omaelämäkerrassaan Tähtiaika (1980)

Saatuaan toisen naispääosan Karun elokuvasta Roinilan talossa (1935) Laila Richter muunsi sukunimensä suomenkieliseen muotoon Rihte. Hän sai ensimmäisestä naispääosastaan kiitosta Ilta-Sanomissa. Suuren yleisön tietoisuuteen Rihte nousi Liisan osassa elokuvassa Pohjalaisia (1936). Draamassa Kuin uni ja varjo (1937) hän teki tunteisiin vetoavan suorituksen Kerttu-piikana, joka ei hylkää alkoholisoitunutta ja väkivaltaista miestään. Rihte oli kiinnitettynä Suomen Filmiteollisuuteen 1937–1939. Hänet nähtiin valkokankaalla yleensä topakkana maalais- tai kaupunkilaistyttönä. Usein hän esitti naispäähenkilön ystävätärtä tai sisarta. Rihte teki merkittävät naissivuosat elokuvissa Kuriton sukupolvi (1937), Olenko minä tullut haaremiin (1938), SF-paraati (1940) sekä Runon kuningas ja muuttolintu (1940).

Naispääosa Rihteellä oli muun muassa elokuvassa Nummisuutarit (1938) sekä kaikissa Lapatossu-farsseissa. Hänen tyttöhahmoistaan huokui kiltteys ja oikeudenmukaisuus. Elokuvassa Tavaratalo Lapatossu & Vinski Rihte näytteli evakkotyttöä, joka ei kelpaa rikkaan talon miniäksi, mutta voittaa lopulta kaikkien sympatiat odottamalla uskollisesti sodassa haavoittunutta rakastaan.

Kaikkiaan Rihte näytteli yli 80 elokuvassa vuosien 1933–1963 aikana. Roolit 1950-luvulta alkaen olivat lähinnä pieniä, muun muassa avustustehtäviä Pekka Puupää -elokuvissa. Rihteen viimeiseksi rooliksi jäi baarin emäntä Åke Lindmanin ohjaamassa elokuvassa Jengi (1963). Hänen filmiuransa päättyi televisio- ja lyhytelokuviin.

Näyttämöura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laila Rihte sai ensimmäisen teatterikiinnityksensä Helsingin Kansanteatteriin 1936–37. Kiinnitys jatkui SF-kauden jälkeen 1939–1942. Teatteriuralla Rihteen ongelmaksi muodostui jossain määrin hänen lyhyytensä. Filmissä lyhyys ei haitannut, kun suosittiin lähikuvia. Sen sijaan näyttämöllä hellät kohtaukset eivät näyttäneet herkiltä, kun pituusero miesnäyttelijöihin saattoi olla kymmeniäkin senttejä. Rihte näyttelikin teatterissa enimmäkseen tyttöosia eikä niinkään sankarittaria. Hänen taiteellisesti merkittävimpiä suorituksiaan Kansanteatterissa olivat Molièren Luulosairaan Angelique sekä Eduard Wilden Vihtahousun Laura.

Vuodesta 1946 alkaen Rihte näytteli revyyteatteri Punaisessa Myllyssä. Yli kymmenen vuotta kestäneen kiinnityksensä aikana hän sai rooleja laidasta laitaan. Näistä merkittävimpiä olivat Lady Barrington (Akseli taivaan portilla), Sabina (Jääkärin morsian) ja Hertta (Eloisia elukoita). Vuonna 1958 Rihte oli mukana Maria Jotunin näytelmässä Savu-uhri, jossa hän tulkitsi Vehviläiskän osan.

Punaisen Myllyn jälkeen Rihteellä oli kiinnitys Teatteri Jurkkaan, jossa hän teki vaativan ja kiitetyn roolitulkinnan rouva Hardwick-Mooresta Tennessee Williamsin Torakkanaisessa. Yksi näytöksistä myös televisioitiin Yleisradion TV 2-kanavalle vuonna 1965.

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laila Rihte esiintyi vuosina 1969–1976 suositussa televisiosarjassa Naapurilähiö, jossa hän näytteli sydämellistä ja neuvokasta mamma Lehtosaloa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rihte avioitui Onni Korheen kanssa vuonna 1941 ja heille syntyi tytär Tarja. Liitto päättyi eroon 1945.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laila Rihte Elonetissä
  2. R–a.: Kotimainen filmi ponnistaa kaikki voimansa ensi kesänä. Helsingin Sanomat. 7.6.1936. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.11.2019.
  3. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5437