Siirry sisältöön

Pentti Irjala

Wikipediasta
Pentti Irjala
Pentti Irjala takkatulen ääressä.
Pentti Irjala takkatulen ääressä.
Henkilötiedot
Syntynyt23. syyskuuta 1911
Kemi, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut25. kesäkuuta 1982 (70 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Pia Hattara (vih. 1945; k. 1982)
Näyttelijä
Aktiivisena 1949–1979
Merkittävät roolit Pro Finlandia -mitali (1972)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Pentti Irjala (23. syyskuuta 1911 Kemi25. kesäkuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Irjalan isä oli sahatyönjohtaja Feodor Irjala.[1]

Irjalan näyttelijänura alkoi 1930-luvulla iltanäyttelijänä Kemin teatterissa, ja sotien jälkeen vuodesta 1945 Irjala toimi järjestäjä ja näyttelijänä Oulun Näyttämössä, Joensuun teatterissa 1946–1948, Kuopion Yhteisteatterissa 1948–1952 ja Intimiteatterissa 1952–1959. Vuonna 1959 Irjala kiinnitettiin Kansallisteatteriin[1]

Irjala näytteli vuosina 1949–1979 yli 120 elokuvassa. Pelkästään 1950-luvulla hänellä oli noin 90 elokuvatehtävää, enimmäkseen komedioissa, mutta myös monissa draamaelokuvissa. Muuntautumiskykyinen näyttelijä näytteli niin vanhojen ukkojen, alkoholistien kuin poliisien rooleissa.[1]

»Penttiä sanottiin maailman parhaaksi näyttelijäksi, koska hänelle sai aina soittaa ja pyytää seuraavaksi aamuksi kello kuudeksi näyttelemään. Hän tuli kaikki tarvittavat kamppeet mukanaan – hänen vaatekaappinsa oli kuin teatterin puvusto»
(Pia Hattara[1])

Irjalan tunnetuimpia elokuvarooleja olivat muiden muassa Vekkulan ”paapa” komediassa Hilmanpäivät (1954), jääkärikapteeni Kaarna Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), vossikkakuski Aleksanterin osa draamassa 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957) sekä toimittaja Kärjen rooli alkoholistikuvauksessa Mies tältä tähdeltä (1958). Irjala kuului myös Pekka Puupää -elokuvien, Aarne Tarkaksen, Matti Kassilan ja Edvin Laineen elokuvien vakionäyttelijöihin, ja 1960- ja 1970-luvuilla Irjala nähtiin myös muutamissa Spede Pasasen elokuvissa. Irjala teki vielä vuonna 1970 roolityön Preeti Leppäsenä Laineen elokuvassa Akseli ja Elina. Irjalan viimeinen elokuva oli vuonna 1979 valmistunut Natalia.[1]

Irjala palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1972.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Irjala avioitui näyttelijä Pia Hattaran kanssa vuonna 1945, ja avioliitto kesti aina Irjalan kuolemaan 1982 saakka.[1][2]

Irjala on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[3]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
  1. a b c d e f g h Rytkönen, Sisko: Pentti Irjala Elonetissä. Viitattu 12.7.2025.
  2. Rytkönen, Sisko: Pia Hattara Elonetissä. Viitattu 12.7.2025.
  3. Irjala, Pentti Helsingin seurakunnan hautahaku. Viitattu 4.9.2024.