Pekka ja Pätkä puistotäteinä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka ja Pätkä puistotäteinä
Pekka ja pätkä puistotäteinä.jpg
Ohjaaja Armand Lohikoski
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Pentti Valkeala
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Esa Pakarinen
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Risto Jussila
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 4. maaliskuuta 1955
Kesto 64 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä
Seuraaja Kiinni on ja pysyy eli Pekan ja Pätkän uusia seikkailuja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955) on Armand Lohikosken ohjaama Puupää-elokuvasarjan neljäs elokuva. Kaikkiaan Suomen Filmiteollisuuden tuottamaan sarjaan tehtiin 13 osaa. Tässä elokuvassa Puupää-sarjaan tulee uusi hahmo, talonmies Pikkarainen,[1] jota esittää Armas Jokio. Pikkarainen oli tosin elokuvan Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä käsikirjoituksessa, mutta osuutta ei kuitenkaan kuvattu[2]. Jokio on tätä ennen esittänyt pientä sivuosaa päivällisvieraana vuonna 1953 valmistuneessa Puupää-elokuvassa Pekka Puupää kesälaitumilla[1].

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka ja Pätkä etenevät tässäkin elokuvassa kommelluksesta toiseen. He kokeilevat useita töitä, ensin autonkorjaajana, sitten puutarhurina, maalarina, myymäläapulaisena, hengenpelastajana, ja mukaan mahtuu myös elokuvalle nimen antanut naiseksipukeutumiskohtaus, jossa he kokeilevat puistotädin ammattia.

Mikään ei ota luonnistuakseen, sillä esimerkiksi levykaupan kuormaa purkaessaan he onnistuvat hajottamaan säpäleiksi 1 500 kappaleen erän "Karvarin Kalle" -nimistä rillumareiäänilevyä. Liikkeessä juuri asioiva korkeakulttuuria harrastava hienostunut herra merineuvos lupaa ostaa koko erän kiitokseksi inhoamansa roskaviihteen hävittämisestä.

Puistotädit tutustuvat Otto-poikaan, jonka juoppo holhooja on hylännyt oman onnensa varaan. Poika kertoo heille äitinsä kuolleen ja isänsä olevan merillä. Isä on kuitenkin palannut meriltä ja etsii poikaansa sosiaalivirkailijan avulla. Etsintöjen aikana merimies ja virkailija rakastuvat toisiinsa, ja isä ja poika löytävät toisensa.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaiskriitikoilta elokuva saa yksimielisen tyrmäyksen lukuun ottamatta Ottoa esittävää Risto Jussilaa, jota pidetään poikkeuksellisen luontevana lapsinäyttelijänä.[3] 2000-luvun kriitikko pitää elokuvaa pehmeämpänä muihin Puupää-elokuviin verrattuna, jopa pirttihirmu Justiinasta tulee lempeäsydäminen.[4]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Esa Pakarinen  … Pekka Puupää  
 Masa Niemi  … Pätkä  
 Siiri Angerkoski  … Justiina Puupää  
 Risto Jussila  … Otto  
 Eila Peitsalo  … sihteeri Anna-Liisa Raikas  
 Olavi Virta  … perämies Antti Markkanen  
 Litja Ilmari  … Selma, ruokalan emäntä  
 Varma Lahtinen  … matkustajakodin emäntä  
 Helmi Lehosti  … torimyyjä  
 Irja Rannikko  … Sylvi, alamaailman nainen  
 Kerttu Salmi  … Kyllikki Södergran  
 Paavo Hukkinen  … kuuluttaja  
 Armas Jokio  … talonmies Pikkarainen  
 Einari Ketola  … mies Sylvin asunnossa  
 Artturi Laakso  … luottamusmies Johansson  
 Aarne Laine  … merenkulkuneuvos  
 Nestori Lampi  … lihava herra  
 Heimo Lepistö  … toimistopäällikkö Äyliö  
 Veikko Linna  … hovioikeudenneuvos Rupula  
 Uuno Montonen  … hieno herra  
 Jalmari Parikka  … maalarimestari  
 Vilho Ruuskanen  … konstaapeli  
 Heikki Savolainen  … osastopäällikkö  
 Erkki Uotila  … ylipuutarhuri  
 Anton Soini  … mies hökkelissä  
 Hannes Veivo  … hamppari  
 Kauko Kokkonen  … autokorjaamon omistaja  
 Thure Bahne  … autoileva johtaja  
 Kaarina Henrikson  … jäätelönmyyjä  
 Arvo Kuusla  … poliisi  
 Usko Kantola  … laivamies  
 Leena Grönroos  … tyttöjä uimalassa  
 Anu Kilpiö  … tyttöjä uimalassa  
 Mirja Heinonen  … uimari  
 Pauli Granfelt  … viulisti  
 Leo Torkko  … autonkuljettaja  
 Inga Laure  … toimistonhoitaja puistossa  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 4/2012 sivu 34
  2. Pekka ja Pätkä puistotäteinä Elonetissä Taustaa, viitattu 2.6.2014
  3. Pekka ja Pätkä puistotäteinä Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 31.1.2012
  4. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 31.1.2012, sivu D 7