Kiinni on ja pysyy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinni on ja pysyy
Pekan ja Pätkän uusia seikkailuja
Kiinnni on ja pysyy.jpg
Ohjaaja Armand Lohikoski
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Pentti Valkeala
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Esa Pakarinen
Masa Niemi
Liisa Taxell
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 6. toukokuuta 1955
Kesto 79 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Pekka ja Pätkä puistotäteinä
Seuraaja Pekka ja Pätkä pahassa pulassa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kiinni on ja pysyy – Pekan ja Pätkän uusia seikkailuja on vuonna 1955 valmistunut Armand Lohikosken ohjaama Pekka Puupää -sarjan viides elokuva. Elokuvan on käsikirjoittanut Reino Helismaa ja tuottanut Suomen Filmiteollisuus.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köykäiseksi farssiksi luonnehdittua elokuvaa ei pääosan esittäjistä huolimatta alkujaan ollut tarkoitus tehdä Pekka ja Pätkä -sarjan jatkoksi.[1]

Kiinni on ja pysyy poikkeaa sekä nimeltään että tyyliltään muista Puupää-elokuvista. Reino Helismaa halusi vaihtelua Puupäihin ja kirjoitti tarinan kahdesta tohelosta keksijästä nimeltä Julius ja Jallu. Tuottaja T. J. Särkkä kuitenkin katsoi, että suosittuja hahmoja käytetään. Elokuvan nimi säilyi, mutta sille lisättiin päähenkilöihin viittaava alaotsikko ja käsikirjoitus muokattiin Pekka ja Pätkä -elokuvaksi. Koska tarinan juoni ei sallinut Justiinan tuomista mukaan, hän on ainoastaan kuvana seinällä. Talonmies Pikkarainenkaan ei kuulu elokuvan henkilöihin.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtaja Kiivas on huonolla tuulella, koska hänen vuokralaisensa Pekka ja Pätkä eivät maksa vuokraansa ja terrorisoivat naapureita omituisilla keksinnöillään. Yksi elokuvan keksinnöistä on Pekan käkikello, joka aina jonkun paikalla olevan valehdellessa alkaa huutaa: "Pekka Puupää, Pekka Puupää". Kun johtaja ja hänen sihteerinsä neiti Soma Koivu saapuvat kovistelemaan Puupäitä, nämä ovat juuri keksineet ruudin ja räjäyttävät itsensä ulos talostaan. Lisäksi he liimaavat vahingossa johtajan kiinni tuoliin keksimällään superliimalla. Raivostunut johtaja erottaa sihteerinsä tämän nauraessa hänen kommelluksilleen ja marssii ulos. Pekka ja Pätkä palkkaavat neiti Koivun taloudenhoitajakseen, koska Justiina on lähtenyt maalle pakoon rottasotaa.

Johtaja Kiivas usuttaa konstaapeli Kankaan Puupäiden kimppuun, mutta konstaapeli vain ihastuu heidän taloudenhoitajaansa. Pekka ja Pätkä keksivät aineen, joka tekee astioista särkymättömiä, menevät esittelemään sitä posliinikauppaan ja onnistuvat särkemään suuren osan kaupan sisällöstä. Pätkä ryhtyy katuvalokuvaajaksi ja kuvaa tietämättään kolme pankkirosvoa näiden poistuessa pankista. Rosvot yrittävät saada kuvan haltuunsa kutsumalla Pekan ja Pätkän luokseen, mutta nämä pääsevät karkuun liimaamalla rosvot kiinni lattiaan.

Pekka ja Pätkä menevät Teräsmies-elokuvan koekuvauksiin. Pekka saa roolin Teräsmiehenä ja Pätkä gangsteripomona, heitä vaanivat pankkirosvot pestataan erehdyksessä gangsterirooleihin. Puupäät onnistuvat ajamaan kuvauspaikan kaaokseen, minkä seurauksena myös rosvot joutuvat kiikkiin, ja kaksikko saa sievoisen palkkion. Myös konstaapeli ja taloudenhoitaja saavat toisensa. Lopussa Pätkä paljastaa, ettei hänen kamerassaan edes ollut filmiä, koska hänellä ei ollut varaa siihen. Käsirautojen puutteessa rosvojen kädet liimataan superliimalla yhteen, johon kaverukset toteavat: "Kiinni on ja pysyy".

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarviossaan Kauko Peltola (Satakunnan Kansa) oli huolissaan siitä että "tällaiset elokuvat" ovat sarjakuvien tavoin kulttuurivaara lapsille. Myös Leo Nordbergin (Uusi Suomi) arviossa elokuva on "tällaista roskaa". Valma Kivitie (Elokuva-Aitta) ei kuitenkaan tyrmännyt elokuvaa: "Tällä kertaa Helismaan juttu on edellisiä hauskempi ja intoutuneemmin esitettykin".[3]

Televisioesityksen aikaan TV-maailman kriitikko Henri Waltter Rehnström arvioi, että elokuva on katkeamattoman vauhdikas ja juonellisesti eheä. Siten se on Helismaan käsikirjoittamista elokuvista paras. Myös Lohikosken ohjaus saa kiitosta sujuvana. Elokuvassa on Rehnströmin mukaan hauskoja yksityiskohtia ja herkullisia sivuhenkilöitä, kuten Ossi Elstelenän heikkohermoinen elokuvaohjaaja.[4]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Esa Pakarinen  … Pekka Puupää  
 Masa Niemi  … Pätkä  
 Liisa Taxell  … sihteeri Soma Koivu  
 Tommi Rinne  … konstaapeli Antero Kangas  
 Åke Lindman  … Arpi, konna  
 Einari Ketola  … Joonas, roistokoplan päällikkö  
 Arvo Kuusla  … Leksa, konna  
 Veikko Linna  … isännöitsijä Vihtori Kiivas  
 Ossi Elstelä  … 1. elokuvaohjaaja  
 Thure Bahne  … 2. elokuvaohjaaja  
 Martti Seilo  … posliinikauppias  
 Uljas Kandolin  … Teräsmies  
 Pentti Irjala  … 5. valokuvaaja  
 Näyttelijä  … Rooli  
 Matti Aulos  … ronski mies  
 Jalmari Parikka  … 4. valokuvaaja  
 Bertil Holmström  … Rotta, konna  
 Lasse Saxelin  … mies kadulla / mies studiolla  
 Paavo Hukkinen  … "gansteri"  
 Kaarlo Wilska  … "gansteri"  
 Nestori Lampi  … 1. valokuvaaja  
 Pekka Törnvall  … 2. valokuvaaja  
 Pentti Taivainen  … 3. valokuvaaja / maskeeraaja studiolla  
 Kauko Kokkonen  … henkilökunnan päällikkö  
 Olavi Tuomi  … elokuvaaja  
 Aarre Koivisto  … elokuvaaja  
 Arttu Suuntala  … konstaapeli Riipinen  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 29.3.2012, sivu D 7
  2. Kiinni on ja pysyy Elonetissä Taustaa, viitattu 29.3.2012
  3. Kiinni on ja pysyy Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 7.3.2014
  4. Henri Waltter Rehnström: Kiinni on ja pysyy, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 9/2014 sivu 12