Pekka ja Pätkä salapoliiseina

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka ja Pätkä salapoliiseina
Pekka ja Pätkä salapoliiseina valokuva kannesta.jpg
Ohjaaja Armand Lohikoski
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Armand Lohikoski
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Kauno Laine
Mikko Sergejeff
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Esa Pakarinen
Masa Niemi
Veikko Linna
Anja Hatakka
Ami Lovén
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 4. lokakuuta 1957
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Pekka ja Pätkä ketjukolarissa
Seuraaja Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Juonittelevat serkukset (Juhani Kumpulainen ja Tauno Söder).

Pekka ja Pätkä salapoliiseina on Armand Lohikosken käsikirjoittama ja ohjaama elokuva. Elokuva kuuluu Suomen Filmiteollisuuden 13 elokuvaa käsittävään Pekka Puupää -sarjaan, joista tämä on kahdeksas. Samana vuonna tuli ensi-iltaan kolme Puupää-elokuvaa, joista tämä valmistui ensimmäisenä, syksyllä 1955, mutta sai ensi-iltansa toisena[1].

Elokuvan tuottaja on T. J. Särkkä, joka luonnehti Elokuvatarkastamolle jättämässään tarkastushakemuksessa elokuvaa harmittomaksi viihteeksi, jossa paha saa palkkansa[1]. Tarkastamo pani sille kuitenkin 15 prosentin veron.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka ja Pätkä ovat ostaneet huutokaupasta halvalla laatikollisen naamiointitarvikkeita. Justiina suuttuu, sillä hän oli lähettänyt heidät hakemaan töitä. Käännyttyään hetkeksi selin Justiina säikähtää irtopartaan pukeutunutta Pekkaa. Hän määrää Pekan hankkimaan kunnon töitä. Justiina lähtee käymään Mari-tädin luona, ja Pätkä saa idean perustaa salapoliisitoimiston. Ensimmäisten asiakkaitten saapuessa Pekka ja Pätkä ovat nukkumassa. Asiakkaat ovat kierot serkukset, jotka ovat saaneet sedältään, erään suuryrityksen johtajalta, määräyksen etsiä kadoksissa oleva poikansa. Pekka ja Pätkä ottavat työn vastaan mutta juonittelevat serkukset antavat harhautusmielessä pojan kuvan sijasta kaukana Kapkaupungissa asuvan Kulo-nimisen edustajan kuvan. Serkukset eivät halua pojan löytyvän, sillä he haluavat itse hyötyä setänsä liikeyrityksestä.

Serkukset vihjaavat pojan löytyvän Amerikasta ja lupaavat maksaa kulut. Etumaksua eivät kaverukset kuitenkaan muista pyytää, eikä Amerikan-matka onnistu. He ovat kuitenkin voittaneet risteilyn Saimaalla, joten he aloittaat pojan etsinnät sieltä. Pätkä on myös yrittänyt voittaa arpajaisissa palkintona ollutta Amerikan-matkaa mutta tuhlannut arpoihin Amerikan-lippujen hinnan verran rahaa. Pätkä ei saa voitoksi lippuja, vaan sikarilaatikon ja liikavarvasvoidetta. Koska junalippuihin ei ole varaa, he kävelevät Saimaalle. Pekka työntää Pätkää lastenvaunuissa, kun he luulevat laivalipun olevan yhdelle hengelle.

Laivaan saavuttuaan he käyvät sen järjestelmällisesti suurennuslasin kanssa läpi. Elokuvassa näytetään paljon kaunista järvimaisemaa. Ajan mittaan Pätkä paljastuu laivan henkilökunnalle aikuiseksi mutta laivalippu olikin kahdelle. Pätkä pukeutuu omiin vaatteisiinsa.

Koska etsintä on tulokseton, kaverukset päättävät jättää laivan, mutta huomaavat seuraavassa satamassa kuvan mukaisen henkilön astuvan laivaan. Mies on yrityksen edustaja Kulo Kapkaupungista seuranaan tyttärensä. Laivaan nousee matkalla myös tukkijätkä, jonka vene kiinnitetään höyrylaivan perään. Pekka ja Pätkä eivät saa miestä suosiolla mukaansa, koska hän ilmoittaa matkustavansa Kuopioon eikä Helsinkiin. Niinpä he keplottelevat Kulon tyttärineen kanssaan tukkijätkän veneeseen.

Pekka ja Pätkä irrottavat "salaa" veneen laivasta ja soutavat rantaan, joka onkin saaressa. Heidän rantauduttuaan sitomatta jäänyt vene karkaa. Eri vaiheiden jälkeen he soutavat tekemällään lautalla saaresta kaupunkiin. Lopulta kaverukset saavat edustaja Kulon harhauttamalla Helsinkiin lähtevään koneeseen ja johtajan luokse. Hänen todetaan Kuloksi, mutta tukkijätkä paljastuu kadonneeksi pojaksi. Isän kanssa riideltyyän hän oli lähtenyt maailmalle etsimään onneaan ja on nyt valmis palaamaan kotiin.

Lopuksi edustajan tyttären ja johtajan pojan välille syttyy romanssi, isä saa poikansa takaisin ja kierot serkukset saavat rangaistuksensa.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun kritiikeissä elokuvaa ei pidetä kovin onnistuneena eikä hauskana.[3][4], mutta aikalaiskriitikoista Valma Kivitie näki elokuvassa myönteistäkin: "Ja paha saa [- -] palkkansa, Ami Lovén on komea ja laulaa kauniisti ja hänenkin käy lopuksi hyvin. Sisäveden maisemat ovat kauniita suvisessa sulossaan, Toivo Kärjen musiikki lisää tunnelmaa." Greta Brotherus kiittää Elokuvatarkastamoa siitä, että se pani elokuvalle 15 prosentin rangaistusveron.[5]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Esa Pakarinen  … Pekka Puupää  
 Masa Niemi  … Pätkä  
 Anja Hatakka  … Maija Kulo  
 Ami Lovén  … Jussi Leino  
 Siiri Angerkoski  … Justiina Puupää  
 Veikko Linna  … edustaja Johannes Kulo  
 Eino Kaipainen  … pääjohtaja Leino  
 Pirjo Lindahl  … sihteeri  
 Juhani Kumpulainen  … johtaja Viljo Leino  
 Tauno Söder  … johtaja Rainer Strand  
 Irja Rannikko  … arpojen myyjä  
 Walle Siivonen  … arpojen ostaja  
 Armas Jokio  … talonmies Pikkarainen  
 Birre Blom  … laivamies  
 Lasse Saxelin  … Lasse, stuertti  
 Kaarlo Saarnio  … vanha mies, lääkäri  
 Uuno Montonen  … kokki  
 Maija Blom  … ikäneito  
 Heimo Karppinen  … ruma mies  
 Raimo Lehto  … Tolvanen  
 Fiinu Autio  … Mari-täti  
 Anna-Liisa Lohikoski  … tyttö  
 Tauno Majuri  … 1. liikemies  
 Kyösti Erämaa  … 2. liikemies  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pekka ja Pätkä salapoliiseina Elonetissä Tausta, viitattu 21.2.2012
  2. Pekka ja Pätkä salapoliiseina Elonetissä Tarkastus, viitattu 21.2.2012
  3. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 20.2.2012, sivu D 7
  4. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 7/2012 sivu 17
  5. Pekka ja Pätkä salapoliiseina Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 21.2.2012