Uljas Kandolin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uljas Kandolin
Uljas Kandolin vuonna 1971.
Uljas Kandolin vuonna 1971.
Henkilötiedot
Koko nimi Uljas Salomon Kandolin
ent. Niskanen
Syntynyt19. toukokuuta 1915
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut27. joulukuuta 1980 (65 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä, sukeltaja
Näyttelijä
Aktiivisena 1946–1979
Merkittävät roolit Kovanaama
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Uljas Salomon Kandolin (ent. Niskanen; 19. toukokuuta 1915 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta27. joulukuuta 1980 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä. Ennen näyttelijänuraansa Kandolin toimi sukeltajana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kandolin oli alkujaan sukeltaja kasvatti-isänsä sekä bio­logisen isänsä tapaan, mutta kiinnostui näyttelemisestä 1940-luvulla ja siirtyi Eino Salmelaisen näyttelijä­kurssille. Sieltä hänet kiinnitettiin Karhumäen Teatteriin ja näytteli myöhemmin Helsingin Kansanteatterissa.

Kandolin teki pitkän uran koti­maisen elo­kuvan parissa, hänen ensimmäinen roolinsa oli vuonna 1946 valmistuneessa Ilmari Unhon ohjaamassa elo­kuvassa ”Minä elän”. Viimeisessä elo­kuva­roolissaan hän esitti Topi Taavitsaista Matti Kassilan ohjaamassa Nataliassa vuodelta 1979. Hän kuoli seuraavana vuonna. Kandolin esiintyi pitkään Helsingin kaupunginteatterissa, jossa hänen menestynein roolinsa oli pää­osa, maito­mies Tevje, musikaalissa Viulunsoittaja katolla (1965). Tästä esityksestä peräisin olleita kuvia käytettiin muun muassa esityksen pohjana olleen Šolom Aleichemin kirjan Tevje, maito­mies uuden suomennoksen kuvituksena.

Usein Kandolinilla oli konnan rooli, kuten elo­kuvissa Ei ruumiita makuuhuoneeseen ja Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, mutta Kandolin esitti myös yli­konstaapeli Salomon Koukkua kolmessa Tarkaksen elo­kuvassa: Paksunahka (1958), Opettajatar seikkailee (1960) ja Oksat pois... (1961). Vuonna 1954 Kandolin sai parhaan miessivuosan Jussin elo­kuvasta Kovanaama.

Kandolin palkittiin Pro Finlandia -kunnia­merkillä vuonna 1966.[2]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uljas Kandolin Elonetissä. Viitattu 13.11.2017.
  2. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkos­järjestyksessä (Kandolin, Uljas Salomon 6.12.1966.) 9.10.2020. Ritari­kunnat. Viitattu 21.11.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toiviainen, Sakari: ”Kandolin, Uljas (1915–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 760–761. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.